PERHEVAPAAUUDISTUKSELLA NÄYTÖN PAIKKA

Tilastokeskuksen mukaan syntyneiden lasten määrä on pienentynyt seitsemänä vuotena peräkkäin (2010-2017) ja syntyneiden lasten määrän väheneminen on ollut entistä jyrkempää. Mielenkiintoista on, onko kysymys pysyvästä ilmiöstä vai tilapäisestä trendistä, joka on seurausta vuosia kestäneestä talouden laskukaudesta.

Pohjoismaissa on kansainvälisesti vertailtuna ollut kehittyneet perhevapaajärjestelyt ja varhaiskasvatuspalvelut. Maakohtaisia eroja kuitenkin vanhempainvapaajärjestelmästä Pohjoismaiden väliltä löytyy. Näitä eroja Anneli Miettinen ja Anna Rotkirch ovat vertailleet ”Kolme myyttiä perhevapaista. Pohjoismaiden vanhempainvapaat vertailussa” – raportissa (2017). Seuraavaksi käyn läpi keskeisimpiä eroja Suomen ja muiden Pohjoismaiden perhevapaajärjestelmässä tämän raportin valossa.

Suomen vanhempainvapaamalli on Pohjoismaiden jähmein ja korvaustasoltaan matalin. Vapaan pitämisen voi ulottaa noin lapsen 1. ikävuoteen asti, vapaan pitämistä useassa osassa on rajattu ja osa-aikaisen työn ja osa-aikaisen vapaan yhdistäminen on vaikeaa, koska tällöin edellytetään molempien vanhempien osa-aikaista työskentelyä. Ruotsissa vapaita ei ole sidottu vapaaksi otettaviin päiviin, joten perheet ovat voineet pidentää vanhempainvapaataan tyytymällä matalampaan korvaustasoon, mutta pidemmällä aikavälillä. Tämä on mahdollista myös Norjassa ja Tanskassa. Joustot perhevapaissa tarjoaisivat myös Suomessa perheille kaivatun mahdollisuuden yhdistää vapaan työssäkäyntiin haluamallaan tavalla.

Isälle korvamerkittyjen vanhempainvapaakiintiöiden pidentäminen on lisännyt isien osuutta käytetyistä vanhempainvapaista. Silti viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaita. Edelleen perhevapaiden aiheuttamat riskit työuralle ja palkkakehitykselle kohdistuvat pääosin naisiin. Isälle korvamerkityt perhevapaat edistäisivät työelämän tasa-arvoa ja parantaisivat naisten työmarkkina-asemaa, kun vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset jakautuisivat tasaisemmin. Lisäksi isälle korvamerkityt vapaat edesauttaisivat hoitovastuun tasaisempaan jakoon vanhempien kesken ja mahdollistaisivat isälle arvokasta aikaa lapsen kanssa.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna pienten lasten kotihoito on yleistä vain Suomessa. Muissa Pohjoismaissa 2-vuotiaista lapsista lähes 90 % on varhaiskasvatuksen piirissä, kun vastaavasti Suomessa vain noin 50 % lapsista on. Suomessa kotihoidontuki alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmille vaikuttaa siihen, että lapsen siirtyminen varhaiskasvatuksen piiriin lykkääntyy, kun kotihoidontuki ohjaa äitiä pitkälle hoitovapaalle. Nimenomaan äitejä, koska vuonna 2016 kotihoidontukea saaneista 93% oli naisia.

Tällä hetkellä perhevapaauudistuksessa keskustellaan kotihoidontuen porrastamisesta, eli tuen määrä vähenisi portaittain niin, että pitkälle hoitovapaalle jääminen vähenisi. Tämä parantaisi naisten asemaa ja ansiotasoa työmarkkinoilla, koska pidempi poissaolo työmarkkinoilta vaikuttaa äidin ansiokehitykseen ja sitä kautta kertyviin eläkkeisiin. Norjassa kotihoidontuen suosio on laskenut, kun 1-2 vuotiaiden päivähoitopalvelutarjontaa on kasvatettu. Jos suunnitellut porrastukset kotihoidontukeen tulevat toteutumaan Suomessa, on varmistettava, että laadukasta varhaiskasvatusta on saatavilla kasvavan palvelutarpeen myötä.

Joustava perhevapaajärjestelmä antaisi paremmat mahdollisuudet yhdistää vanhemmuuden ja erilaiset elämäntilanteet. Vanhemman ei tarvitsisi valita, ollako vanhempi vai työntekijä, vaan hän voisi olla näitä molempia samaan aikaan. Myös työpaikoilla voitaisiin tukea tätä ymmärtämällä erilaisia elämäntilanteita ja työpaikan ulkopuolisen elämän tarpeita. Takaisin alussa esitettyyn syntyvyyden laskuun; perhevapaauudistuksella on nyt näytön paikka, koska perhevapailla on merkityksensä siihen, että he jotka toivovat itselleen lasta, uskaltavat leikkiin halutessaan ryhtyä. 

Mari Kettunen
Sosiaalipoliitinen asiantuntija