Parhaillaan työmarkkinajärjestöt käyvät neuvotteluita lakko-oikeuksien rajaamisesta. Hieman kyseenalaiseksi neuvottelutarpeen aiheesta tekee tieto, että vain 22 prosenttia suomalaisista aikuisista kokee lakko-oikeuksien rajoittamisen tarpeelliseksi (TNS Gallup 2014). Voiko tarvetta hirveästi kokeakaan, kun Suomessa käytiin vuonna 2013 vain 121 työtaistelua, joka on merkittävästi vähemmän kuin vaikkapa vuonna 2005 (365) tai vuonna 1980 (2 238).
Ammattiryhmittäin eniten halukkuutta lakko-oikeuksien rajoittamiseen TNS Gallupin tekemän kyselyn mukaan näyttää olevan johtavassa asemassa olevilla, yrittäjillä ja maatalousyrittäjillä. Huomioitavaa on, että ajatusta noissakin ryhmissä kannatti vain alle puolet. Työntekijöistä vain noin joka kymmenes ja toimihenkilöistä joka viides kokee, että lakko-oikeuksia voisi rajoittaa. Voi kysyä kenen hanke on lakko-oikeuksien rajoittaminen.
Kokoomuksen kannattajista 49 prosenttia olisi valmiita lakko-oikeuksia kaventamaan. Kokoomuksessa halukkuus olikin selvästi muiden puolueiden kannattajia suurempaa. Keskustapuolueen kannattajista joka kolmas katsoi, että lakko-oikeuksia voisi rajoittaa. Persujen kannattajista (16 %) hieman useampi kuin Vihreiden (13 %) kannattajista näki rajoittamisen mahdolliseksi. Vasemmistopuolueille aihe oli kaikista kipein kun heidän kannattajista vain noin 5 prosenttia näki, että lakko-oikeuksia voisi rajoittaa.
Joustokeskustelussa on myös nostettu esiin vaatimus irtisanomissuojan heikentämisestä Suomessa. Suomessa kun joidenkin mielestä irtisanominen on vaikeaa ja kallista. OECD:n vertailussa suoja Suomessa yksilöllistä ja kollektiivista irtisanomista vastaan on keskimääräistä alhaisempi ja esimerkiksi merkittävästi muita pohjoismaita heikompi.
Minua viisaammat ovat maavertailussa havainneet, että irtisanomissuojan heikentäminen lisää työllisyyden vaihtelua ja vähentää selvästi reaalipalkan ja tuottavuuden korrelaatiota. Lienee kysymys siitä, että työntekijöitä on helpompi laittaa pihalle ja siitä syntyvän ilmapiirin ansiosta maksaa työntekijälle hänen tuotoksensa arvosta pienenevä siivu. Ei ihan fiksulta tuokaan kuulosta.
Jos lakko-oikeuksia nykyisestä aletaan rajoittaa, niin eikö se ole työelämän sääntelyn lisäämistä eli jäykkyyksien tuottamista ja kansalaisten toimintaoikeuksia rajoittavaa. Ehkä ajatus onkin, että lakkojen ympärillä lisääntyvä sääntely halutaan kompensoida irtisanomisen sääntelyä vähentämällä. Molemmissa kärsijänä on työntekijä.
Etelärannan pomo Ilpo Kokkila totesi pari kuukautta sitten, että Suomi on ulkoilmamuseo. Kohta näin valitettavasti viimeistään on. Tällä menolla meillä pääsee katselemaan ihka eläviä palkansaajia joiden oikeudet ovat 1800-luvulta.
Antti Veirto
PS. Katsopa kuvasta miten lakko-oikeuksien rajoittamishalut menevät tuloluokittain.
