JOKAISELLA ON OIKEUS TYÖHÖN JA PALKKAAN – MYÖS OSATYÖKYKYISILLÄ JA VAMMAISILLA HENKILÖILLÄ

Osatyökykyisten työmarkkinaosallisuuden parantamisesta on puhuttu pitkään. Väestörakenteen muutoksesta johtuen kestävyysvajeeseen on haettu uusia ratkaisuja kilpailukyvyn ja talouskasvun vauhdittamiseksi. Yhteiskunnan kannalta lienee selvää, että työllisyysastetta on nostettava, jotta hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Ikääntyvässä Suomessa tarvitaan jokaisen työpanosta, ja on löydettävä uusia kestäviä toimintatapoja, jotta kaikille työtä haluaville ja työhön kykeneville voidaan turvata töitä. 

Osatyökykyiset on alettu nähdä potentiaalisena työvoimana vasta 2000-luvulta lähtien kiristyneen julkisen talouden ja uusliberalismin ideologian nousun myötä. Tällöin työ osatyökykyisten työmarkkinaosallisuuden parantamiseksi on alkanut sekä kansallisella että EU:n tasolla. Tästä huolimatta osatyökykyisten työllistymisen vaikeudet ovat pysyneet kokonaisuutena entisen kaltaisina. 

Osatyökykyisten ja vammaisten työmarkkinaosallisuuden edistäminen on tärkeää paitsi kestävyysvajeen näkökulmasta myös henkilön oman hyvinvoinnin sekä hänen sosiaalisen ja taloudellisen itsenäisyytensä varmistamiseksi. Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden työhön. Jokaisella on oikeus toteuttaa itseään työllä ja saada siitä oikeudenmukaista palkkaa. 

Ihmisoikeusliiton ja Kehitysvammaliiton Palkkaa työstä -kampanja nostaa loistavasti esiin osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden yhteiskunnalliset ongelmat. Vammaiset tekevät Suomessa töitä jatkuvasti, mutta työnteosta ei vain makseta palkkaa. Suomessa on noin 250 000 työikäistä kehitysvammaista ihmistä, joista vain 3 % on palkkatyössä. Kunnat järjestävät jatkuvasti vammaisille työtoimintaa, josta ei makseta palkkaa, vaikka työn vaatimukset ja työtehtävät ovat samat kuin muilla työsuhteessa olevilla henkilöillä. Osatyökykyiset ja vammaiset saavat tästä työpanoksestaan ainoastaan työosuusrahaa, joka on alle 10 euroa päivässä. Kuntien tarjoama työtoiminta ja avotyötoiminta sosiaalipalveluna osatyökykyisille ja vammaisille henkilöille on erityisen ongelmallinen sekä perustuslain että työoikeuksien näkökulmasta.

Suomen työmarkkinoiden tulee toimia sosiaalisesti vastuullisemmin ja osallistavammin. Julkisessa keskustelussa on tuotu esille, että suomalaiset työmarkkinat ovat liian jäykät työllistämään osatyökykyisiä ja vammaisia henkilöitä. On haluttu nähdä, että polkemalla työehtosopimuksia voidaan motivoida yrityksiä tarjoamaan työtä myös osatyökykyisille ja vammaisille.  Palkkaa työstä -kampanja osoitti sen, että monet osatyökykyiset ja vammaiset henkilöt tekevät tavallista työtä eikä heidän työpanoksensa eroa muista työntekijöistä. Monien vammaisten vamma ei vaikuta työvaatimuksiin eikä työsuorituksiin. Miksi ihmeessä heidän työpanoksensa olisi vähäarvoisempi kuin vammattomien henkilöiden? Jokaisella tulee olla oikeus työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan!

Osatyökykyisten ja vammaisten työmarkkinaosallisuuden edistämiseksi on säädetty yhdenvertaisuuslaki, joka edellyttää työnantajalta yhdenvertaisuuden edistämistä ja kohtuullisia mukautuksia, jotta vammainen henkilö pystyy yhdenvertaisesti muiden kanssa työllistymään sekä suoriutumaan työtehtävistä ja etenemään työuralla. Lisäksi työnantajan tulee edistää yhdenvertaisuutta myös rekrytoinnissa. Työnantajan tulee arvioida tapauskohtaisesti kohtuullisten mukautusten tarvetta yhdessä työntekijän kanssa. 

Julkinen valta myös tukee yrittäjiä erilaisilla tukimuodoilla. Mainittakoon työolosuhteiden järjestelytuki, jota työnantaja voi saada työhön palkattavan tai työssä jo olevan henkilön vamman tai sairauden edellyttämäistä uusista työvälineistä tai kalusteista, muutostöistä työpaikalla tai toisen työntekijän ohjausavusta.

Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan vammaisuuden tai terveydentilan perusteella. Myös osatyökykyiset ja vammaiset ovat täysivaltaisia kansalaisia ja heillä on samat oikeudet kuin vammattomillakin. 

Eikös tähän asiaan tarvita korjausliike, kun tiedämme, että varsinkin vammaisten ihmisten osallistuminen koulutukseen ja työelämään on vähäisempää kuin muilla; tiedämme, että vammaisten työvoimaosuuden kasvu on ollut lievää eikä työllisyysaste ole noussut yhtä paljon kuin väestöllä keskimäärin; tiedämme, että vammaisten henkilöiden peruskoulutuksen jälkeiset koulutusmahdollisuudet ja työmarkkina-asema on huono; tiedämme, että vammaisten ihmisten arkielämä on niukkaa ja sosioekonominen asema heikompi kuin muulla väestöllä; tiedämme, että vammaisten suhteellinen köyhyysaste on noussut? Jokaisella – myös osatyökykyisillä ja vammaisilla on oikeus ihmisoikeuksiin!

Egëzona Kllokoqi-Bublaku
sosiaalipoliittinen asiantuntija

Lähteet:
Palkkaa työstä -kampanja: https://ihmisoikeusliitto.fi/palkkaa-tyosta/

Heidi Markkula & Simo Kleim (2019): Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus saada työstään palkkaa. Saatavuus: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006240061.html

Pirkko Mahlamäki (2013): Vammaisten ihmisoikeudet eivät toteudu. Saatavuus:

https://www.stat.fi/artikkelit/2013/art_2013-09-23_005.html?s=0

Yhdenvertaisuussuunnittelun opas yksityiselle sektorille (2015):

https://yhdenvertaisuus.fi/documents/5232670/5376058/Yritysten+yhdenvertaisuussuunnittelun+opas/631c4506-eadf-4af7-95c1-0fecea12e01a/Yritysten+yhdenvertaisuussuunnittelun+opas.pdf

Työolosuhteiden järjestelytuki. TE-palvelut:

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonantajalle/loyda_tyontekija/tukea_rekrytointiin/tyoolosuhteiden_jarjestelytuki/index.html

Mika Gissler & Päivi Sainio (2016): Vammaisia on työikäisistä suomalaisista 7 tai 29 %. Saatavuus: https://blogi.thl.fi/vammaisia-on-tyoikaisista-suomalaisista-7-tai-29-prosenttia/