On yleisesti tiedossa, että Suomessa on muita pohjoismaita
matalampi työllisyysaste. Se vaikuttaa huomattavasti kykyymme tuottaa erilaisia
hyvinvointipalveluita ja kattaa julkisen sektorin kulut.
Suomen työllisyysaste on toukokuussa 2017 ollut
Tilastokeskuksen mukaan 69,4 prosenttia. Muissa pohjoismaissa tilanne on OECD:n
vuoden 2016 tilaston mukaan:
Ruotsi 76,4 %
Tanska 74,5 %
Norja 74,0 %
Islanti 87,3 %
Suomessa luku siis on 69,4 prosenttia.
Koska Suomen työikäisen väestön määrä on hieman alle 3,5 miljoonaa,
yksi prosentti työllisyysasteessa tarkoittaa noin 35 000 henkilöä. Jos
Suomen työllisyysaste olisi edes heikoimman vertailumaan tasolla, se
tarkoittaisi yli 150 000 työssäkäyvää lisää.
Silloin Suomi ei velkaantuisi, eikä katastrofaalisia leikkauksia
koulutukseen ja työvoimapalveluihin olisi ikinä tehty. Kyse on siis mitä
tärkeimmästä asiasta, mutta mistä Suomen heikko taso johtuu? Minkä tyyppiset
ihmiset ovat Suomessa työn ulkopuolella, mutta muissa pohjoismaissa ovat
töissä?
Suomen työllisyysasteen heikkous voidaan karkeasti jakaa neljään ryhmään:
1)
Ikääntyneet, 55-64-vuotiaat
·
Vuonna 2012 sovittu eläkeuudistus alkaa
vaikuttaa, mutta ikääntyneiden työllisyys on Suomessa pohjoismaiden heikointa.
On tosin huomattava, että ikääntyneiden työllisyys on ollut kasvussa koko
2000-luvun ja on sentään ylittänyt jo 60 prosenttia.
2)
Pienten lasten äidit
·
Työn ja perheen yhteensovittamista tulisi
parantaa. Perhevapaiden uudistuksella tulisi tähdätä siihen, että isät kantavat
aiempaa suuremman vastuun lasten hoidosta, jotta äidit eivät syrjäytyisi
työmarkkinoilta tai heidän urakehityksensä ei katkeaisi lapsia hoitaessa.
3)
Matalasti koulutetut
·
Teollisuuden rakennemuutos ja talouskriisi ovat
murentaneet teollista pohjaa ja vieneet työpaikkoja. Monen työttömäksi joutuneen
matalasti koulutetun on ollut vaikeaa löytää uutta työtä. Aikuiskoulutuksen
tehostaminen ja työn perässä muuttamisen paremmat kannustimet voisivat auttaa
tähän.
4)
Pitkäaikaistyöttömiä on enemmän
·
Suomessa pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä
on yli kolmannes. Kun ihmiset luisuvat pitkäaikaistyöttömyyteen, työnantajat
alkavat helposti karttaa heitä ja työllistyminen käy vaikeaksi. Aktiivisella
työvoimapolitiikalla ja äkillisen rakennemuutoksen alueiden kriisituilla tulisi
aiempaa paremmin päästä siihen, että työttömyysjaksot eivät johda
syrjäytymiseen.
Viime vuosina Suomen työllisyysaste on noussut vuodessa
puolen prosentin tahtia. Norjan, Tanskan ja Ruotsin tuntumiin päästään siis
noin kymmenessä vuodessa, mikäli talouskasvu jatkuu. Voi olla vähän ylioptimistista
odottaa tällaista. Viimeksi Suomen työllisyysaste oli muiden pohjoismaiden
tasolla 1980-luvun lopulla.
Jos kilpailukykyistä työllisyysastetta silti vakavasti
yritetään, pitäisi rakenteellisia uudistuksia tehdä ainakin perhevapaisiin,
aikuiskoulutukseen ja muuttamisen kannustimiin.
Antti Koskela
PAMin ekonomisti
