INTERGALAKTISET TYÖLLISYYDENHOITOMENETELMÄT

Mökkeilykausi menossa. Itikat inisevät, marjat kypsyvät ja yhteiskuntasopimus muhii suomalaisen yhteiskunnan kivisessä pellossa. Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen avaa ilmatiiviin avaruuspukunsa ja kertoo tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä (SK27), kuinka hän arvioi työttömyyttä rakettitieteellisin ekonometrisin menetelmin. En nyt kyllä vaikuttunut. Isäni toi minulle 70-luvulla matkoiltaan tuliaisina mustekynän, joka oli kuulemma samanlainen kuin kosmonauteilla. Ei se kestänyt arkikäyttöä. Olen myös joskus maistanut astronauttien käyttämää kuivaruokaa. Luoja paratkoon, että se muuten tarttui kurkkuun!

Konkreettisempi Vartiainen on kun kertoo, rakettitieteellisten menetelmien esittelyn sijaan, että hänen näkemyksensä mukaan Suomessa on kiristettävä työn vastaanottovelvoitteita, lyhennettävä työttömyysturvan kestoa ja jarrutettava ammattiliittojen palkkavaateita. Hänen mukaansa näitä työmarkkinareformeja tarvitaan, mikäli työttömyyttä oikeasti halutaan alentaa.

Vartiaisen tavoin ajattelevat kaipaavat uudistuksia työttömyysturvaan, koska näkevät ylipäätänsä sosiaaliturvan tuottavan niin sanottua moraalikatoa. Moraalikato syntyy tämän ajattelun mukaan kun työttömyyden kohdalla taloudellisista riskeistä osa on katettu työttömyysvakuutuksella eli ennen muuta ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Moraalikato johtaa siihen, että työntekijät eivät riittävällä tarmolla välttele riskejä eli työttömyyttä ja ennen muuta pitkittyvää työttömyyttä. Moraalikato liitetään vakuutuksiin, eli kun olet vakuutuksella kattanut osan taloudellisista tappioistasi, et ole kiinnostunut välttämään vahinkoja. Halutessaan voi nähdä Kreikan nykyisessä kriisissä moraalikatoa useilla osapuolilla eli lainarahaa helleeneille syytäneillä pankeilla ja helleeneillä itsellään. Tieto siitä, että joku pelastaa saa käyttäytymään holtittomasti. Toisaalta, autovakuutus ei saa meitä törmäilemään vastuuttomasti liikenteessä, vaan rohkaisee meitä ajamaan. Ajamisen järjestämiseen tarvitaan kuitenkin hyvää sääntelyä eli liikennesäännöt. No, nyt taas harhauduin tarinoissani. Syynä täytyy olla Suomen suven helle. Hah..nyt olin jo ironinen.

Tiedetään, että riskien ottaminen esimerkiksi työpaikkoja vaihtamalla on hyvin suotavaa talouden dynamiikan ja luovan tuhon ylläpitämiseksi (vrt. autolla ajaminen). Riittävä työttömyysturva ei sido työntekijöitä jähmeästi paikoilleen ”pelaamaan varman päälle” vaan rohkaisee katsomaan ruohikon vihreyttä aidankin takana. Oleellista varmaan olisikin kannustaa ihmisiä liikkumaan työhön sekä työstä että työttömyydestä, ottamaan riskejä. Riskien ottamista helpottaa myös se, että työttömyysturvan lisäksi on olemassa jotkin yhteisesti sovitut pelisäännöt eli työlainsäädäntö ja työehtosopimukset.

Monet asiantuntijat ja muut päivystävät tietäjät ovat huomauttaneet kuinka paradoksaalisesti Suomessa samanaikaisesti työttömyyden lisääntymisen kanssa avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt. Kuluvalla vuosikymmenellä näin jossain määrin näyttää tapahtuneen. Luonnollisempaa olisi, että avoimien paikkojen määrän kasvaessa työttömyys alenee. Kun työttömyys ei alene avoimien paikkojen lisääntyessä, katsotaan työttömyys, tai ennen muuta sen liikkumaton osa, rakenteelliseksi. Ongelmat työttömien osaamisessa tai jähmeässä liikkumisessa työn perässä ovat syitä, joilla rakenteellista työttömyyttä on ainakin selitetty. Työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut vuonna 2013 rakennetyöttömyyden osuudeksi työvoimasta 6,1 prosenttia. Rakenteelliseen työttömyyteen liittyen Tilastokeskus arvioi, että esimerkiksi vuonna 2012 peräti neljällä työttömällä viidestä oli taustalla jokin työllistymistä heikentävä rakenteellinen tekijä (ikä yli 55v., ei perusasteen jälkeistä koulutusta, toistuvat työttömyysjaksot, ei työllinen useaan vuoteen, työkokemus katoavalta toimialalta, asuu taantuvalla alueella).

En voi olla väittämättä, että avoimeksi tulevien työsuhteiden laadulla on myös merkitystä siinä kuinka työvoima liikkuu kohti avoimia työpaikkoja. Olen niin vanhanaikainen, että uskon sosiaalipolitiikan ja ennen muuta sosiaaliturvan tehtäväksi suojella työntekijöitä epäedullisilta työn teettämisen muodoilta ja tavoilta. Tätä asetelmaa nyt halutaan purkaa, kun työntekijöiden suojelu on muuttumassa hyvää vauhtia toissijaiseksi yrityksien tarpeiden tyydyttämiseen nähden. Niin kauan kuin esimerkiksi nollatyösopimukset ovat laillisia, kohtuuttomien työn teettämisen muotojen annetaan ruokkia rakenteellista työttömyyttä. Totta kai joidenkin yrittäjien tai ainakin heidän edunvalvojiensa silmissä niin nollatyösopimukset, pitemmät koeajat, löyhemmät irtisanomisperusteet, paikallinen sopiminen olisivat sitä parasta työelämää nykysuomessa. Jo nyt nollatyösopimuksilla työskentelevistä isoin osuus on 1-10 hengen yrityksien palkkalistoilla.

Fakta on, että avoimena olevat vakituiset kokoaikaiset ja pitkäaikaiset määräaikaisuudet täyttyvät nopeammin kuin osa-aikaiset ja lyhyet työsuhteet. Siis tahdon sanoa, että rakenteellista työttömyyttä osaltaan kasvattaa tarjolla olevien työsuhteiden laatu. Jos yksinomaan tuijotetaan avoimien työpaikkojen määriä, niin tämä laatuelementti unohtuu täysin. Yhtälailla kun työvoimahallinnon asiakkaita eli työttömiä nykyään segmentoidaan työllistymispotentiaalin ja palvelutarpeen mukaan, pitäisi avoimemmin tiedottaa siitä miten avoimet työpaikat jakautuvat niiden laadun (tuntimäärän, palkkausmuodon, työsuhteen keston yms.) perusteella. Rakenteellisen työttömyyden synnyn tarkastelulle tulisi yksi elementti lisää.

Tehän tiedätte kuinka vuoristokiipeilijät akklimoituvat eli totuttautuvat ohenevaan ilmaan ennen varsinaista nousua vuorensa huipulle. Näin heidän elimistö saa paremmat selviytymismahdollisuudet uusissa olosuhteissa. Jos työttömyysturvaan tehtäisiin muutoksia, niin lähinnä voisi olla kysymys keston rajaamisen sijaan porrastuksesta. Kasattaisiin enemmän panoksia alkuvaiheeseen. Irtisanomista seurannut työttömyys on lähes poikkeuksetta itsessään iso shokki, jos siihen lisättään merkittävä oman talouden romahdus niin vaaditaan pikaista sopeutumista ”ohenevaan ilmanalaan”. Oma ja mahdollisesti koko perheen talous pitää miettiä uusiksi. No, onneksi ovat irtisanomisajat, joiden puitteissa järjestelyitä voi tehdä, mutta sinä päivänä kun herää työttömänä ilma on ohuempaa. Todellinen sopeutuminen ja selviytyminen alkavat siitä hetkestä. Työttömällä tulisi heti alkuvaiheessa tulla olla maksimaalinen mahdollisuus keskittyä työn hakemiseen, sillä työttömyyden alkuvaihe on otollisinta aikaa työn löytymiseen. Alkuvaiheen korkea työttömyysetuus voisi rohkaista myös liikkuvuuteen ja riskin ottoon työpaikan ja asuinpaikkakunnan vaihtamisen suhteen. Voisiko ansiosidonnaisessa olla välileirejä eli porrastuksia tai porrastus, joiden jälkeen turvantaso laskisi? Voisiko porrastusten ajoitukset sitoa esimerkiksi osoitettuun aktiivisuuteen työnhaussa? Ansiosidonnaisen kokonaiskeston leikkaamisessa ei ole pääsääntönä järkeä, mutta 500 pv:n sisällä voisi mahdollisesti olla nykyistä enemmän kannustavia etuustasoja.

Työttömyysturvan leikkaaminen ei mielestäni pureudu ratkaisevasti rakenteelliseen työttömyyteen. Jos hyväksyisi ajatuksen, että ansiosidonnainen työttömyysturva merkittävässä määrin aiheuttaa moraalikatoa niin voisi etuuden leikkaamisen ehkäistä rakenteellisen työttömyyden syntyä. Tutkimukset kuitenkin kertovat, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan passivoiva vaikutus on häviävän pieni. Joten ratkaisut pitää hakea jostain muualta.

Minun mielestä työvoima- ja elinkeinohallinnolla on kaikki välineet työttömien asiakkaiden sitouttamiseen. Allekirjoitettava työnhakusuunnitelma pitää sisällä asiat joihin työnhakija sitoutuu ja lunastaa sitä noudattamalla työttömyysturvansa ilman katkoksia. Rakenteellisen työttömyyden syntymiseen voi yhteiskunta vaikuttaa seuraavilla keinoilla: velvoittamalla työnantajat huolehtimaan työntekijöidensä osaamisesta, huolehtimalla aikuiskoulutuksen saatavuudesta ja tukemisesta, ei tue taantuvia aloja luovaa tuhoa jarruttamalla esimerkiksi yrittäjien perintöveroja pienentämällä tai rapauttamalla yleissitovia työehtosopimuksia, huolehtimalla koulutuksen tasa-arvosta, huolehtimalla työikäisen väestön terveydestä esimerkiksi satsaamalla ennaltaehkäisevän kuntoutuksen resursseihin, ryhtymällä kaikin kuviteltavissa olevin keinoin taisteluun työelämän ikärasismia vastaan, lopettamalla sellaiset perhe-etuudet, jotka rohkaisevat siirtymään useiksi vuoksiksi työelämän ulkopuolelle, huolehtimalla, että kasvavilla alueilla on kohtuuhintaista asuntotuotantoa ja ettei vuokra-asuntokäyttöön sopivaa asuntokantaa ole tyhjillään (l. verotuskepillä kannustaa asunnon omistajia saattamaan asunnot markkinoille), palauttamalla muuttoavustukset, palauttamalla paikkakuntakalleusluokituksen. Nämä ovat raitisilmasuodattamia, ei taloustieteilijöiden Kalman suodattimia, jolla rakenteellista työttömyyttä poistetaan oikeasti, eikä heikoimpien asemaa entisestään heikentämällä.

Antti Veirto

MATEMAATTISET POJAT, SOSIAALISET TYTÖT

Miesten ja naisten eriytyminen eri tehtäviin ja sukupuolten epätasapaino johto- ja esimiestehtävissä työelämässä on merkittävä selittäjä sukupuolten väliselle palkkojen epätasa-arvolle. Tämä tuskin tulee kenellekään uutena tietona. Vähemmän kuitenkin puhutaan siitä, miten eriytyminen eri ammatteihin ja kokonaan eri toimialoille vaikuttaa sukupuolten välisten palkkojen erilaisuuteen ja erityisesti siitä, mihin tämä ero juontaa juurensa.

Tasa-ammateissa työskentelevien osuus kaikista palkansaajista on noin 13,5 prosenttia, eikä määrä ole muuttunut kymmenessä vuodessa juurikaan. Tämä siis tarkoittaa, että suurin osa miehistä ja naisista työskentelee työpaikassa, jossa palkansaajien enemmistö on oman sukupuolen edustajia. Tämä ilmenee mm. Sosiaali- ja terveysministeriön samapalkkaisuusohjelman kokonaisarvioinnista 2010—2014. Alojen väliset palkkaerot laajentuvat sukupuolten välisiksi palkkaeroiksi kun miehet ja naiset työskentelevät keskimäärin eri aloilla. Tasaisempi eri sukupuolten edustus eri aloilla – siis esimerkiksi enemmän miehiä sairaanhoitajina ja naisia insinööreinä – tasaisi myös tulonjakoa.

Keskeisin syy sukupuolten ali- ja yliedustukseen tietyissä ammattiryhmissä johtuu pitkälti siitä, että eri sukupuolet hakeutuvat eri ammatteihin. Miehet kouluttautuvat edelleen tekniikan ja liikenteen aloille ja naiset sosiaali-, terveys ja liikunta-aloille. Nämä valinnat taas ovat pitkän prosessin tulos, ja muotoutuvat pitkälti kasvatuksen ja aiemman koulutuksen myötä. Ammatinvalintaan ja omien kiinnostuksenkohteiden muotoutumiseen vaikuttaa vahvasti omat ja ympäröivän kulttuurin käsitykset naisten ja miesten töistä, eli se, että jotkin ammatit koetaan sopivammiksi naisille ja toiset miehille.

Tähän taas vaikuttaa vahvasti omat ja ympäröivän kulttuurin näkemykset naisten ja miesten kyvykkyydestä ja taidoista. Käsitys siitä, että naisilla on paremmat sosiaaliset kyvyt ja miehet ovat lahjakkaampia matematiikassa ja koneiden kanssa, ohjaa tietoisesti ja tiedostamatta ammatinvalintaa ja kouluttautumispäätöksiä. Sosiaaliset alat nähdään sopivampina naisille, ja tekniset alat miehille. Tämän myötä pojat kiinnostuvat teknisistä aloista ja tytöt sosiaalialoista. On kuitenkin epäselvää, eroavatko tytöt ja pojat luonnostaan esimerkiksi matemaattisessa lahjakkuudessa vai ovatko erot ympäröivän kulttuurin tuottamia. Siis kun lapset oppivat ajattelemaan, että pojat vaan ovat parempia matematiikassa, pojat usein myös suoriutuvat matematiikassa paremmin ja ovat kiinnostuneempia matematiikasta.

Jos matemaattinen lahjakkuus olisi synnynnäisesti ominaista pojille, poikien pitäisi pärjätä tyttöjä paremmin kaikissa maissa. Näin ei kuitenkaan ole. Tytöt pärjäävät matematiikassa nykyään varsin hyvin poikiin verrattuna, joissakin maissa jopa paremmin. Vastaavasti tyttöjen mahdolliset paremmat sosiaaliset taidot lienevät enimmäkseen erilaisen kasvatuksen ja kulttuurin vaikutuksen tulos, eikä ole mitään ”synnynnäistä” syytä, miksei poika voisi pärjätä sosiaalisia taitoja vaativalla alalla yhtä hyvin tai paremmin.

Mitä väliä on sillä, ovatko erot taidoissa ja kyvyissä synnynnäisiä vai opittuja? Mikäli näiden taitojen epätasainen jakautuminen eri sukupuolille on seurausta ympäristön vaikutuksesta, kulttuurin ja ajattelutapojen muutos voi ne myös muuttaa. Sukupuolten tasainen edustus ei ole tärkeää pelkästään tulonjaon kannalta, vaan myös tehokkuuden kannalta. Yhteiskunta hyötyisi siitä, että eri toimialat voisivat hyödyntää henkilöiden lahjakkuutta sukupuolesta riippumatta. Asenteiden muutoksessa riittää haastetta kaikilla asteilla, niin kasvatuksessa, koulussa kuin työelämässäkin. Jokaista tulisi kannustaa valitsemaan itselleen sopivin ala, oli se sitten yhteiskunnan sukupuolinormien mukainen tai ei.

Aino Kalmbach