Nyt on se
aika vuodesta, kun moni nuori hankkii ensimmäisiä korvaamattomia kokemuksia
työelämästä palvelualojen kesätöiden parista. Ensimmäisistä kesätöistä hankitut
hyvät kokemukset voivat innostaa ja tsempata tulevaisuudessa hankkimaan se oma
unelmaduuni. Huonot kokemukset puolestaan saattavat latistaa innokkaankin
työntekijän etsimään työn auvoa muualta. Ei siis ole yhdentekevää, kuinka
työnantaja ja työyhteisö näihin uusiin tulokkaisiin suhtautuu.
Työn
sanotaan olevan monelle tärkeä osa identiteettiä. Identiteetti on kokonaisvaltainen
käsitys siitä ”kuka olen, mihin kuulun ja mitä arvostan”. Edesmennyt
kehityspsykologi Erik H. Erikson on määritellyt identiteetin löytymisen
nuoruusiän haasteeksi. Erilaisten roolien, myös työroolin, kokeilu on nuorelle arvokasta
työtä oman itsensä löytämiseksi.
Kun
erilaisia rooleja kokeillaan työssä, keskeistä on, minkälaisia vastauksia saadaan
mm. seuraaviin kysymyksiin:
Miten työkaverit näkevät minut?
Kohdellaanko minua töissä reilusti ja
oikeudenmukaisesti?
Arvostetaanko minua työssä ja olenko
oleellinen osa tätä työyhteisöä ja tärkeä apu työkavereille?
Voidaankin
kysyä, minkälainen käsitys muodostuu työstä ja minkälaiset rakennuspalikat
jäävät minäkuvan luomiseen, jos kohtelu työpaikalla on asiatonta tai
epäoikeudenmukaista, jos palkkaa maksetaan liian vähän tai väärin tai työvuoroja
perutaan laittomasti.
Kesätyö on
työkokemuksen hankkimisen lisäksi monille ensimmäinen keino tienata itse omaa
rahaa. Muistan itse, kuinka hyvältä omalla työllä hankittu palkka tuntui ja se,
että joitakin suurempia hankintoja pystyi tekemään itse tienatulla palkalla. Ei
pitäisi myöskään väheksyä sitä, että kesätyöntekijän omalla rahalla voi olla
myös taloudellista merkitystä pienituloiselle perheelle, kun nuori käyttää
hankintoihin enemmän omaa rahaa vanhempien rahojen kuluessa muihin talouden menoihin.
Käsitykset työelämän epävarmuudesta
yleisiä
Nuoret kokevat
yhä useammin, että työpaikan puuttuminen lisää riskiä syrjäytyä yhteiskunnasta.
Vuonna 2014 neljä viidestä nuoresta katsoi, että syrjäytyminen johtuu paljon
tai jonkin verran työpaikan puutteesta (Nuorisobarometri 2014). Vuonna 2016 lähes kolme neljästä
nuoresta arvioi, että pysyvästi työelämän ulkopuolelle jäävien osuus tulee
kasvamaan (Nuorisobarometri 2016). Osuus on kasvanut huomattavasti
vuodesta 2007, jolloin elettiin aikaa ennen vuonna 2008 alkanutta talouskriisiä.
Nuorten vastaukset näihin väitteisiin heijastelevat sitä epävarmuutta, jota
työelämää kohtaan tunnetaan. Samalla vallitsee laaja ymmärrys siitä, että työ
on merkityksellinen yhteiskunnassa kiinni pysymisen kannalta.
Sosiaalityön
lähtökohtana voidaan sanoa olevan velvollisuus asettua yhteiskunnalliselta
asemaltaan heikompien puolelle ja tukea ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Ulottaisin
tämän myös laajemmin työelämään ja varsinkin työelämään astuviin nuoriin. Pidetään
huolta toisistamme ja suojellaan niitä nuoria, jotka nyt hankkivat ensimmäisiä
kallisarvoisia kokemuksia työelämästä. Nähdään ja kohdataan, tarjotaan tukea ja
apua, arvostetaan, otetaan mukaan ja ennen kaikkea kohdellaan
oikeudenmukaisesti. Muistetaan, että jokainen meistä on joskus aloittanut. Varmistetaan,
että seuraava sukupolvi saa hyvät lähtökohdat nähdä työn yhtenä merkittävänä
osana omaa elämää.
Mari
Kettunen
sosiaalipoliittinen
asiantuntija
