NÄKYMÄTÖN KÄSI VS. LAIN PITKÄ KOURA

Otsikosta huolimatta en käsittele nyt showpainia. Asiani on vakava. Nimittäin alipalkkaus ja sen kriminalisointi.

Suomalaisista merkittävä enemmistö kannattaa ajatusta siitä, että alipalkkaus pitäisi kriminalisoida ja alipalkan maksajalle määrätä rangaistus. Asia kävi ilmi, kun kysyimme kansalaisten mielipidettä alipalkkauksen kriminalisoinnista TNS gallupin välityksellä.

Suomalaisista aikuisista on 82 prosenttia täysin tai jokseenkin samaa mieltä ajatuksen kanssa, että ”tilanteet, jossa maksetaan työntekijälle alan työehtosopimuksen määräykset alittavaa palkkaa, tulisi kriminalisoida ja maksaja tuomita rikoksesta”. Ammattiryhmistä vähäisin kannatus asialle on yrittäjien keskuudessa. Kerätyn tiedon mukaan heistäkin peräti 64 prosenttia hyväksyy esitetyn ajatuksen, joka on erittäin positiivinen tulos. Työntekijöistä esitetyn ajatuksen alipalkkauksen kriminalisoinnista kyselyssä hyväksyi 91 prosenttia ja johtajistakin 81 prosenttia. Puoluekentässä Kokoomuksen kannattajat suhtautuivat ajatukseen nihkeimmin, mutta heidänkin keskuudessa 70 prosenttia katsoi alipalkkauksen kriminalisoinnin aiheelliseksi.

Hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan liittyen työmarkkinajärjestöt keskustelevat neuvottelu- ja sopimusjärjestelmästä. Siinä yhteydessä on tarkoitus arvioida nykyisen työehtosopimuslakiin ja työriitojen sovittelulakiin perustuvan neuvottelujärjestelmän toimivuutta ja kehittämistarpeita syksyn 2014 loppuun mennessä. Erityisesti puidaan työehtosopimusten velvoittavuutta ja noudattamista sekä sopimusten rikkomisesta seuraavia sanktioita. Työmarkkinapuimalaan siis terveisiä Suomen kansalta, että alipalkkaus nähdään kriminalisoimisen arvoiseksi asiaksi.

Vapailla markkinoilla puuhastelee näkymätön käsi, joka harvemmin saa mitään näkyvää aikaiseksi. Sen sijaan, että luotetaan tuohon velttoilevaan käteen, voidaan pistää asialle rivakka lain pitkä koura. Alipalkkaus pitäisi kriminalisoida ja se olisi yleisen edun mukaista.

Antti Veirto

BASILLI KOULUISSAMME?

Pitkän linjan suomalainen kasvatustieteilijä Pasi Sahlberg ottaa Guardian-lehden artikkelissa (linkki tekstin lopussa) selväsanaisesti kantaa siihen, millainen koulutusjärjestelmä tuottaa hyviä tuloksia ja millainen ei. Taustalla lymyää perusargumentti koulutuksellisesta tasa-arvosta.

Miten esim. PISA-tulokset saadaan laskuun? Sisällyttämällä markkinamekanismeja, standardeja ja vertailuja (kilpailua) koulutusjärjestelmään. Sahlberg käyttää tällaisesta agendasta nimeä Global Education Reform Movement eli GERM
Hymiö smile
suom. basilli).

Käytännössä hän nostaa framille viisi kehityssuuntaa, joista GERMin tartunnan koulutusjärjestelmässä voi tunnistaa:

1. Koulujen välinen kilpailu, jota korostetaan vapaalla kouluvalinnalla ja kouluvertailuilla
2. Standardisointi, joka asettaa raamin, miten opettaa ja millaisia (vertailtavia) tuloksia on saatava
3. Järjestelmällinen koulujen opetustulosten kerääminen standardisoiduilla testeillä sekä tulosten hyväksikäyttö opettajien tilivelvollisuuteen asettamisessa.
4. Opettajien ammattitaidon alasajo liian vähäisellä koulutuksella
5. Julkisten koulujen yksityistäminen esim. koulutussetelien tai vapaakoulujen kautta (tässä asiassa ei Suomessa vielä olla kovin pitkällä, mutta Ruotsissa löytyy kokemusta yli 20 vuodelta – tuloksena mm. laskevat PISA-tulokset)

No, Sahlberg ei tunnetusti ole opetusstandardien tai vertailun ystävä, joten edelliset kohdat eivät tule yllätyksenä. Hänen mukaansa ne koulut, joissa on laaja autonomia opetussuunnitelmissa ja oppilaiden arvioimisessa, menestyvät parhaiten. Toisaalta voidaan myös kysyä, onko kohtuullista lisätä koulujen autonomiaa esim. opetussuunnitelmissa ja samaan aikaan rajata oppilaan mahdollisuuksia valita peruskoulunsa? Asettaako tämäkin oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan?

Sahlbergin mukaan maat, joissa koulutuksellinen tasa-arvo (oppilaan sosioekonominen tausta näkyy mahdollisimman vähän koulumenestyksessä) on korkeaa, nauttivat myös keskimäärin parhaista opetustuloksista. GERM nakertaa tasa-arvoa, minkä vuoksi tartunnan saaneiden maiden, kuten Ruotsin, opetustulokset (ja PISA-tulokset) laskevat. Kun huiput eivät nouse yhtä paljon kuin heikoimmat laskevat, keskiarvo painuu pakkaselle.

Ikävä kyllä koulutuksen epätasa-arvoistuessa huonoimmassa asemassa ovat ne perheet, joiden mahdollisuuden tehdä valintoja esim. lastensa kouluvalinnan suhteen ovat käytännössä vähäisimmät. Pienituloisilla tai epätyypillisiä työaikoja tekevillä vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia kuljettaa lastaan kauempana sijaitsevaan parempaan kouluun, joten on tyydyttävä lähikouluun.

Korkea koulutuksellinen tasa-arvo on järkevää monessa suhteessa. Vaikka puhtaasti moraaliset ja sivistykselliset näkökulmat sivuutettaisiin, jää jäljelle osaavan kansan kilpailuetu globaalissa taloudessa. Voisi melkein sanoa, että kaikille tasa-arvoinen koulutie on hyvää bisnestä.

Mikko Laakkonen

ps. Saman teeman äärellä ollaan tässäkin: ”Haluatko amerikkalaisen unelman, mene Suomeen!” http://huff.to/1gA96gY

Muut linkit:
Pasi Sahlberg Guardain-lehdessä: http://bit.ly/J3YBob
PISA: http://bit.ly/18L6FQW
Näin länsinaapurissa: http://bit.ly/IOWCE2
Pasi Sahlberin kotisivu: http://pasisahlberg.com/

HOU, HOU! OSTAKAA IHMISET OSTAKAA!

Vähittäiskauppa on tiukassa tilanteessa. Kuluttajien luottamus on heikossa jamassa ja työttömyyden uhkan kokemus läsnä yhä useamman arjessa. Tästä huolimatta tilanne ei ole aivan toivoton, koska jouluna suurin osa kuitenkin kuluttaa lähes entiseen malliin. Ennustammekin vähittäiskaupan liikevaihdon kasvavan reilulla prosentilla ja myynnin määrän pysyvän edellisvuoden tasolla joulukuussa.

Kaupan liiton TNS gallupilla teettämän kyselyn mukaan suurin osa kuluttajista (68 %) arvioi käyttävänsä jouluhankintoihin rahaa saman verran kuin viime vuonna. Jos tämä pitää paikkansa, laskisi myynnin määrä jonkin verran. Jos oletetaan, että positiivista tuottavuusmuutosta alalla on syntynyt, työvoiman kysytty määrä laskisi ennusteen valossa edellisvuodesta.

Jos kristallipallosta halutaan povata, miten vähittäiskaupan joulumyynti muuttuu, voidaan tukea hakea myös kuluttajabarometristä. Kuluttajien luottamusindikaattorin tasot aiheuttavat tosin jonkin verran päänvaivaa. Vaikka loka-marraskuun kuluttajien luottamusindikaattori puksuttaa vahvasti vuosien 2008, 2011 ja 2012 yläpuolella, omaa tämänhetkistä talouden tilaa arvioidaan toisin.

Vuoden 2007 jälkeen vain vuonna 2009 oma talous on tällä hetkellä näyttäytynyt synkemmässä valossa kuin nyt. Toisin sanoen ihmiset kokevat olevansa taloutensa kanssa tiukemmilla nyt kuin pitkään aikaan. Tässä tilanteessa ei voi muuta, kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa parasta.

Myös työttömyyden uhka näyttää vaanivan yhä useampaa meistä. Tämä heijastunee myös oman talouden nykytilaan. Vuoden 2007 jälkeen vain vuonna 2009 on työttömyyden uhka omalla kohdalla uiskennellut syvemmällä kuin nyt.

Toisaalta mielenkiintoista kuitenkin on myös se, että vaikka vuosi 2009 näyttää oman talouden tilan ja työttömyyden uhkan kokemuksen puitteissa olleen lähivuosista karmein, vähittäiskaupan joulukuun myynti kuitenkin kasvoi tuolloin 2,8 % ja myynnin määräkin 1,1 %. Asia on siis monimutkaisempi.

Jos asiaa lähestyy olemassa olevien tietojen valossa myynnin suunnalta, näyttää siltä, että koko 2000-luvun ajan joulukuun myynnin määrä on ollut 26,2 % syys-lokakuun myynnin keskiarvoa korkeampi. Toisaalta oma sen hetkinen talouden tila on myös joulukuussa ollut keskimäärin aina merkittävästi syys-lokakuun tilannetta parempi. Asia sen kuin mutkistuu mutkistumistaan.

Ennusteet ovat ennusteita, mutta koska niitä ei koskaan ole liikaa, on aina yhdelle sijaa. Siispä oma valistunut arvaukseni on, että vähittäiskaupan myynnin volyymi ei nouse ihan niin korkealle syys-lokakuun keskiarvomyyntiin verrattuna kuin yleensä. Jos poikkeama keskimääräisestä erosta syys-lokakuun myyntiin olisi liikevaihdon ja myynnin volyymin osalta -5 % ja vähittäiskaupan ennakkotiedot pysyisivät ennallaan, kasvaisi vähittäiskaupan myynnin liikevaihto joulukuussa reilun prosentin volyymin pysyessä likimain ennallaan.

Tehkää kuluttajat arviostani väärä; ostakaa ihmiset ostakaa!!!

Sampsa Hamarila

KOLMILOIKKAA

Seuraavaksi ohjelmassa ajatuksellista kolmiloikkaa.

Vuonna 1948 painetussa Kesko Oy:n henkilökunnan ohjesäännössä todetaan, että yhtiön palvelukseen otetaan mieluimmin alle 29-vuotaita naisia tai alle 30-vuotiaita miehiä. Mitä sitä kiertelemään. Nykyään kierrellään ja pokkana sanotaan, että kyllä palkataan kaiken ikäisiä. Ei kuitenkaan palkata. Katsokaa vaikka työttömyystilastoja. Ikääntyneet eivät työllisty.

Kesko Oy:n henkilökunnan ohjesäännössä todettiin myös, että miehet eroavat yhtiön palveluksesta täytettyään 65 vuotta ja naiset täytettyään 60 vuotta. Nykyajan yrityksissä miehet ja naiset erotetaan ja liian usein enemmänkin 55-vuotiaina.

Loikataan ihan toiseen aiheeseen. Investointipankki JP Morgan maksaa Yhdysvalloissa lähes 13 miljardin dollarin korvaukset ja sakot. Rahat menevät viranomaisille, sijoittajille ja asuntovelallisille. JP Morgan oli paketoinut roskalainoja ja myynyt niitä kurantteina tuotteina eteenpäin.

John Pierpoint Morgan perusti pankkiiriliikkeen 23-vuotiaana 1800-luvun lopulla. Hänen isänsä oli myös tunnettu pankkiiri. JP Morgan tunnettiin viekkaana, epäluuloisena, ovelana ja kärsimättömänä. Hänen valtaansa Wall Streetillä kuvattiin suunnattomaksi. JP oli toki harras uskovainen ja varsin pragmaattinen sellainen. Kauhistuneista kuiskutteluista huolimatta, hän saattoi osallistua kirkkonsa neuvoston kokouksiin niin, että joku hänen lukuisista rakastajattarista notkui kokoushuoneiston edessä vaunuissa. JP oli dollariruhtinas ja hänen asenne sen mukainen. Ylisuureksi paisuneessa finanssi- ja yleensä rahantekomaailmassa nykyään siinä asenteessa ei olisi mitään poikkeuksellista. Tuoreita esimerkkejä piisaa. Tiedättehän mitä tarkoitan….

Tästä tulikin kolmiloikkaa. Osmo Soinivaara äskettäin maalaili Seura-lehdessä hänen tarkoitusperilleen suotuisia mielikuvia ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Intellektuelli Osmo heitti yllättävän gangstatyylisesti jotenkin niin, että ”…työtön on puolitoista vuotta ansiosidonnaisella rakentamassa taloa ja se on p….stä”. Osmo haluaa pitää elossa 80-luvulla syntynyttä myyttiä ruhtinaallisista ansiosidonnaisista ja niillä köllöttelevistä ammattiliittojen jäsenistä. Päiväraharuhtinaista. Luokatonta lätinää, ainakin niin kauan kun ei ole faktoja esittää siitä, kuinka paljon Suomessa ansiosidonnaisen saajia on huhkimassa puolitoista vuotta talotyömaillaan.

ANTTI
Ps. Kiitos Petelle ohjesäännöistä