VAIN TOIMIVALLA PERHEVAPAAJÄRJESTELMÄLLÄ EDISTETÄÄN NAISTEN TYÖMARKKINA-ASEMAA!

Perhevapaat – äitiys-, isyys-, vanhempain- ja hoitovapaa – ovat tärkeä osa tasa-arvopolitiikkaa. Perhevapaat ja niiden käyttö liittyvät tiiviisti yhteen sukupuolten tasa-arvon kanssa. PAM edustaa naisvaltaisia aloja ja on jo pitkään ajanut perhevapaiden jakautumista tasaisesti perheessä, jotta miehet pääsisivät osallistumaan vanhemmuuteen laajemmin. Perhevapaajärjestelmällä ja -etuuksilla on yritetty kannustaa miehiä osallistumaan enemmän lasten hoitoon. Järjestelmä ei ole toiminut toivotulla tavalla, jolloin naiset edelleen käyttävät pääosan perhevapaista.

Miksi pääasiassa naisten käyttämiä perhevapaita pidetään ongelmana tasa-arvopolitiikan kannalta?

Perhevapaajärjestelmämme perimmäisenä tarkoituksen on ollut antaa vanhemmille mahdollisuus hoitaa lastaan kotona ilman pelkoa perheen tulojen romahtamisesta. Sosiaaliturvalla on saatu turvattua tulot pienten lasten vanhemmille. Ajan saatossa on huomattu, että järjestelmä heikentää naisten ura- ja palkkakehitystä ja pahimmissa tapauksissa syrjäyttää naisia työelämästä.

Jos olet määräaikaisessa työsuhteessa, työnantaja ei välttämättä jatka työsuhdettasi raskauden aikana, jolloin jäät työttömäksi. Jos tällöin hoidat lastasi vähintään kolme vuotta kotona, niin työmarkkina-asemasi heikkenee: työnantajat saattavat katsoa että ammattitaitosi ja osaamisesi ovat sen verran heikentyneet, ettet ”kelpaa” työntekijäksi. Näin ollen työn löytämisessä ja työurapolun muodostamisessa on vaikeuksia.

Jos taas naisella on voimassa pysyvä työsuhde ennen lasten syntymistä, palaa nainen paljon nopeammin työelämään ja hänen työmarkkina-asemansa on parempi. Mutta on tapauksia, joissa naiset ovat jääneet pidemmälle hoitovapaalle vanhempainvapaan jälkeen, jolloin työnantaja on pitkän tauon jälkeen katsonut, että ammattitaito ja osaaminen ovat ruostuneet. Näin myös mahdollisuudet edetä uralla heikkenevät ainakin uran alkupäästä.

Lisäksi varsinkin naisvaltaisilla aloilla on nostettu esille, että perhevapaista aiheutuu työnantajille suuria kustannuksia. Tämän vuoksi on tärkeää, että perhevapaat jakautuisivat naisten ja miesten kesken tasaisemmin, jolloin perhevapaakustannukset eivät jäisi naisvaltaisten alojen työnantajien kannettaviksi. Tämän lisäksi pitkät hoitovapaat pienentävät naisten eläkkeitä.

Miksi naiset eivät tee töitä perhevapailla?

Yksi syy siihen, miksi naiset eivät tee perhevapaalla töitä on se, että meidän perhevapaajärjestelmämme on jäykkä. Ansiosidonnainen vanhempainpäiväraha turvaa perheiden taloutta vapaan aikana. Jos vanhempainvapaalla tehdään satunnaisesti töitä, maksetaan minimipäivärahaa vähimmäispäivärahan mukaisesti siitä huolimatta, kuinka paljon tai vähän työtä tekee. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos pamilainen tekee satunnaisesti töitä, niin vanhempainpäiväraha pienenee, jolloin työ ei ole kannattavaa. Tekemällä vähän työtä tarkoittaa siis palvelualoilla sitä, että menettää ison osan vanhempainpäivärahastaan. Jos on toisen työnantajan palveluksessa, pitäisi lisäksi huomioida, ettei riko kilpailukieltosääntöä.

Vanhempainvapaan jälkeen vanhemmilla on mahdollisuus hoitaa lastaan kotona siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Pienten lasten vanhemmilla on oikeus hoitovapaaseen siihen saakka kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Kuitenkin valtaosa vanhemmista palaa töihin aiemmin jos työsuhde on voimassa.

Yleensä tutkimukset ovat osoittaneet, että työttömät äidit jäävät kotiin hoitamaan lastaan vanhempainvapaan jälkeen, jolloin heille maksetaan kotihoidon tukea. Kotihoidon tuen hoitorahaa maksetaan kaikille siitä riippumatta onko töissä vai ei, kunhan lapsi on kotona hoidossa eikä kunnallisessa päivähoidossa. Sen sijaan kotihoidon tuen hoitolisä on tulosidonnainen ja kuntalisä mahdollisesti riippuen kunnasta. Jos kuntalisä maksetaan hoitolisän korotuksena, siitä tulee tulosidonnainen. Äidit, jotka jäävät kotiin hoitamaan lastaan, voivat tehdä satunnaisesti töitä ja samalla saada kotihoidon tuen osasta vain hoitorahaa.

Vaikka satunnainen työnteko on suotuisaa äitien työmarkkina-asemaa ajatellen, monien naisten työnteko perhevapaiden aikana saattaa jäädä unelmaksi. Valitettavasti esimerkiksi palvelualoilla palkat ovat niin matalat, että monet joutuvat elämään kädestä suuhun, jolloin eurollakin on merkitys perheen toimeentulon kannalta. Tästä syystä perhevapaajärjestelmä tarvitsee uudistusta, jolloin huomioidaan paremmin erilaiset työsuhteet ja työstä tehdään kannustavampaa. Samalla parannetaan naisten työmarkkina-asemaa ja hyvinvointia yhteiskunnassa.

Egëzona Kllokoqi

KUVA SEINÄLLÄ

Suomen hallituksen ponnistelut työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi ovat ristiriitaisia. Koeaikojen pidentäminen ja työttömyysturvan leikkaaminen eivät erityisesti kannusta kääntämään muuttoauton nokkaa kohti toisen maakunnan työpaikkoja. Samanaikaisesti työttömille tulee yhä kireämmät työn vastaanottovelvoitteet kun ammattisuojaa lyhennetään ja työssäkäyntialueita lavennetaan. Kun vielä hallituksen ohjaamana monet kunnat tulevat nostamaan päivähoitopalveluiden ja terveydenhoidon asiakasmaksuja on työttömän ympärillä sellainen katiska, että sieltä on paha ulos ilman epätoivoa löytää. Ihmisten halukkuutta riskien ottamiseen esimerkiksi työn perässä muuttamalla pitäisi lisätä ja se tapahtuu turvaa parantamalla, ei heikentämällä.

Saattaa kuulostaa loppuun kalutulta tekstiltä kun kirjoitan, että jos asuminen olisi halvempaa ja rakennettaisiin laadukkaita kohtuuhintaisia asuntoja ja toimivia julkisien liikenteen yhteyksiä työssäkäyville sinne missä on työpaikatkin, niin ei tarvitsisi kurittamalla yrittää ihmisiä ohjailla. Nostankin hallitukselle hattua valtion panoksesta Raide-Jokerin rakentamiseksi. Perustelut sen merkitykselle asuntorakentamisen lisäämisessä osuvat oikeaan.

Ei tietenkään kaikkia töitä ja niiden tekijöitä pidä tunkea samalle tontille eli Uudellemaalle. Aika moni siellä kuitenkin jo nyt on. Kaikista Suomen työssäkäyvistä palkansaajista pelkästään Helsingin, Espoon ja Vantaan alueella työskenteli joka kolmas vuonna 2013.

Vähittäiskaupan myyjistä vuonna 2013 joka neljäs työskenteli Helsingin, Espoon ja Vantaan muodostamalla alueella. Työtä myös on tarjolla Uudellamaalla useammin kuin muualla. Avoimista myyjän tehtävistä noin kolmannes oli viime vuoden toisella vuosipuoliskolla Uudellamaalla. Toki myyjän töitä vailla olevia työttömiäkin on alueella paljon. Tunnetusti myös opiskelijat ovat ahnaasti työtuntiapajilla.

Joulukuussa työtöntä myyjää kohden Uudellamaalla oli avoimia myyjän paikkoja 0,17 ja koko Suomessa 0,13. Eli Uudellamaalla myyjällä oli piirun verran keskimääräistä parempi tilanne työpaikkojen suhteen. Heikoin tilanne avoimien paikkojen ja työttömien myyjien suhteessa oli Itä-Suomessa.

Joulukuussa avoimena olleista myyjän paikoista koko maassa joka neljäs oli osapäivätyötä. Etelä-Pohjanmaalla joulukuussa avoimena olleista myyjän tehtävistä yli 70 prosenttia oli osa-aikaisia. Siinä valossa ei ole ihme, että alueella avoimien myyjän tehtävien täyttymisnopeus oli merkittävästi muuta maata hitaampaa. Koko Suomessa avoimien työpaikkojen poistumisvirta eli täyttymisnopeus myyjän tehtävissä oli 37 päivää. Etelä-Pohjanmaalla se oli kuusi kertaa pitempi. Uudellamaalla joulukuussa täyttyneet myyjän tehtävät olivat olleet auki keskimäärin 16 vuorokautta.

TE-hallinnon tilastoja selailemalla käy ilmi, että avoimeksi ilmoitetuista myyjän paikoista aikaisempaa useampi on kestoltaan alle seitsemän kuukautta. Jos vertaa vuoteen 2006 niin erityisesti Uudellamaalla ja Satakunnassa on alle seitsemän kuukautta kestävien avoimien myyjän töiden osuus lisääntynyt. Työn määräaikaisuus ja/tai osa-aikaisuus eivät varsinaisia vetovoimatekijöitä ole, jos pitäisi lähteä perheen kanssa niiden perään. Selvää on, että työn perässä muuttamaan kannustaa työn varmuus ja elämänlaadun kohentuminen tai vähintään ennallaan pysyminen.

Työn perässä muuttaminen ei helppo juttu. Jos on juuret kasvatettu, niin kova paikka on ylös ne kiskoa. Tätä tekstiä kirjoittaessani mieleeni tuli kelpo koulukaverini Harri. Muistan kuinka Harrin kodin seinällä oli mustavalkoinen valokuva talosta. Talo seisoi siinä avaran pihan keskellä. Ja kun kuva oli otettu ilmasta käsin, niin se ei minun pojan silmilleni ollut mikä tahansa kuva. Kun kysyin, niin Harri kertoi sen olevan perheen entinen kotitalo. Isä oli 70-luvun alussa noussut Kainuussa junaan suuntanaan Helsinki. Oli jostain syystä malttanut istua matkassa vain Lahteen asti. Perhe sai kutsun saapua perässä. Siinä se kiehtova kuva oli seinällä kolmion eteisessä kerrostalolähiössä. Minä ihmettelin miten kamera sinne ilmaan oli saatu. Nyt ymmärrän ja senkin miksi se kuva oli siinä seinällä. Niin, ja Harri asuu vieläkin Lahdessa.

Antti Veirto

PS. Hyvä mielipidekirjoitus aiheesta tämän päivän Hesarissa: http://www.hs.fi/paivanlehti/03022016/a1454389440565