Suomalaisen perhepolitiikan kulmakivet ovat perhevapaat ja varhaiskasvatuspalvelut. Ja on selvää, että nykyinen perhevapaajärjestelmä on vanhanaikainen. Sitä on moitittu jäykäksi, eikä se tue riittävästi perheiden elämää työnteon ohessa. Se ei huomioi muuttunutta työelämää, monimuotoisia perheitä tai kannusta isiä osallistumaan lastenhoitoon. Viimein hallituksen budjettiriihi syyskuussa huomioi nämä ongelmalliset asiat ja meille annettiin lupaus siitä, että perhevapaauudistuksen valmistelutyö käynnistetään. Tämä on erittäin positiivinen suunta perhepolitiikassa, mutta ollaanko unohtamassa jotain?
Nykyisellä perhevapaajärjestelmällä on pyritty turvaamaan
vanhemmille mahdollisuus hoitaa lasta kotona ilman pelkoa perheen tulojen
romahtamisesta. Samaan aikaan varhaiskasvatuspalveluilla on edistetty naisten
työssäkäyntiä ja kouluttautumista. Tällä on samalla vahvistettu työelämän
tasa-arvoa ja yhteiskunnan toimivuutta. Perhevapaauudistuksen myötä on
mielestäni tärkeää, että se huomioi laadukkaan varhaiskasvatuksen osana myös
lastenhoitopalveluiden kehittämiseen ja saatavuuteen liittyvät asiat. Ilman
toimivaa hoitojärjestelmää koko suunniteltu uudistustyö saattaa jäädä liian
ohueksi ja heikoksi. Vanhemmat tarvitsevat joustoa sekä
perhevapaajärjestelmässä että lastenhoitopalveluissa. Toimivien
lastenhoitopalveluiden tärkeyttä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ei
voi väheksyä.
Palvelualoilla työskennellään kaikkina vuorokaudenaikoina.
Lisäksi nykyhallituksen norminpurkutyön ja sääntelyn purkamisen ansioista
vuoro- ja yötyöt ovat lisääntyneet myös sellaisilla aloilla, joissa
työvuorosuunnittelu on vielä lastenkengissä. PAM selvitti kauppojen
aukioloaikojen vaikutusta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Tulokset
olivat yksiselitteisiä. Ne kertoivat, ettei nykyinen lastenhoitojärjestelmä ole
ajan tasalla muuttuvan työelämän kanssa. Sama ilmiö
on havaittavissa myös majoitus- ja ravitsemusalalla. Perheillä on isoja
pulmia järjestää lastensa hoito etenkin tilanteissa, joissa työvuorosuunnittelu
ja työvuorojen pituudet eivät ole ennakoitavissa.
Tämä vaikeuttaa lastenhoitopalveluiden saavuttamista sekä suunnittelua.
Varhaiskasvatuspalveluihin on kohdistunut jatkuvasti
säästöpaineita. Niistä johtuen on muun muassa rajattu subjektiivista
päivähoito-oikeutta, kasvatettu ryhmäkokoja ja nostettu varhaiskasvatuksen
maksuja. Esimerkkejä kunnissa tehdyistä säästöratkaisuista on olemassa. Monet
pienemmät kunnat eivät pysty tarjoamaan vuorohoitoa ympäri vuorokauden, tai sitten
ne sijaitsevat esimerkiksi kohtuuttoman kaukana kotoa. Tämänkaltainen
palvelujärjestelmä ei vastaa työelämän muutokseen, jossa vuorotyö ja silpputyö
ovat lisääntyneet. Toimimattomilla
varhaiskasvatuspalveluilla heikennetään lasten oikeuksien lisäksi myös
epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien vanhempien mahdollisuuksia ottaa
vastaan ja tehdä työtä.
Suomi ei tarvitse vain perhevapaauudistusta vaan
kokonaisvaltaista perhepolitiikan uudistusta. Nyt on mietittävä aidosti, mitä
pienten lasten vanhemmat tarvitsevat ja, kuinka yhteiskunta voi tarjota tukea
entistä vahvemmin. Jos haluamme parantaa naisten työelämänosallisuutta ja
lisätä tasa-arvoista työelämää, on resursseja lisättävä myös
lastenhoitopalvelujärjestelmiin. Meidän on varmistettava, että vanhemmat
pystyvät yhdistämään paremmin työn ja perhe-elämän arjen. Vain
kokonaisvaltaisella perhepolitiikalla voidaan aidosti parantaa naisten
työmarkkina-asemaa ja edistää sitä, että myös miehet voivat osallistua yhä
enemmän lapsien hoitamiseen.
Egëzona Kllokoqi-Bublaku
Sosiaalipoliittinen asiantuntija
