KOULUTUSSOPIMUS - MITÄ HYVÄÄ, MITÄ HUONOA?

Hallituksen selvityshenkilöt saivat kauan odotetun esityksen koulutussopimus-mallista ulos viime viikon lopulla. Kommentoin esitystä tuoreeltaan ajatuksella "ei umpisurkea". Nyt ajattelin avata ajatuksiani hieman enemmän.

Esitys vastasi suurin piirtein odotuksia: palvelualojen näkökulmasta sillä on mahdollisuuksia edistää toimialojen osaamista niiden parissa, joiden työmarkkina-asema saattaa olla heikko (mm. koulupudokkaat, maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät).

Toisaalta se ei ratkaise niitä ongelmia, jotka jo ennestään olivat osa työssäoppimista tai laajennettua työssäoppimista.
Monet niistä nuorista, jotka eivät viihdy koulunpenkillä, haluaisivat ihan aidosti tehdä opintoja ensisijaisesti käytännön kautta. Mielestäni on varsin kohtuullista, että tällainen mahdollisuus pyrittäisiin antamaan mahdollisimman joustavasti ja opiskelijalähtöisesti.

"Kouluallergikot" päätyvät usein juuri palvelualoille. Jos siis vaihtoehtona on (pääasiallisesti työpaikoilla) koulutetut tai kokonaan kouluttamattomat palvelualojen työntekijät, on selvää, että ensimmäinen vaihtoehto on parempi. Tästä syystä koulutussopimus on jyvällä siinä, että opiskelijalle halutaan antaa mahdollisimman laaja repertuaari erilaisia tapoja opiskella lähtien hänen omista tarpeistaan.

Jos nämä tarpeet merkitsevät nykyistä laajempaa työpaikalla tapahtuvaa oppimista, se on mielestäni hyväksyttävät asia.
Oleellista on tietenkin se, että opiskelija on työpaikalla oppimassa ammattiin (hyvässä ohjauksessa ja tutkinnon perusteita noudattaen), ei varsinaisena työvoimana korvaamassa ammattitaitoisia työntekijöitä.

Ja tästä päästäänkin ongelmiin, jotka liittyvät lähinnä opiskelijan rooliin työpaikalla ja hänelle mahdollisesti maksettaviin korvauksiin.

Koulutussopimuksen olisi tarkoitus olla ei-työsopimuspohjainen. Esityksessä kuitenkin annetaan mahdollisuus maksaa opiskelijalle jonkinlaista vapaaehtoista korvausta. Jää hieman epäselväksi, millä perusteella (tessin alittavaa) korvausta maksetaan? Ja entäs jos koulutussopimus-opiskelijoita on samalla työpaikalla kaksi. Onko mahdollista, että työantaja päättää mielivaltaisesti maksaa toiselle ja jättää toisen nuolemaan näppejään?

Ja kuten olen usein sanonut, kaikessa työssäoppimisessa osapuolten roolien ymmärtäminen on kaiken A ja O. Työnantajan on ymmärrettävä, että opiskelija ei ole työpaikalla ensisijaisesti töissä, vaan oppimassa. Hänelle pitää varmistaa tasokas ohjaus ja myös työpaikalla tapahtuvan opiskelun on perustuttava tutkinnon perusteisiin. Ainoastaan näin opiskelijasta tulee laajasti työmarkkinakelpoinen alansa ammattilainen.

Työpaikka ei kykene tähän ilman oppilaitoksen tukea. Opettajien pitää hyväksyä muutokset omassa työssään. Oppimisympäristönä on nyt työelämä. Opiskelijan puolestaan pitää ymmärtää, että hän on tekemässä tavoitteellista opiskelua.

Jos koulutussopimuksessa katsotaan opiskelijalähtöisesti tutkinnon osa kerrallaan opiskelijalla paras tapa suorittaa opintoja, on uusi malli ihan potentiaalinen korvaamaan nykyisen työssäoppimisen. Jos taas erityisesti työnantajat eivät ymmärrä rooliaan kokonaisuudessa - ja pyrkivät luomaan jonkinlaisen halpatyövoimakerroksen - voidaan koko koulutussopimus räjäyttää saman tien. Etukäteen kyse on luottamuksesta, josta työmarkkinoilla on ikävä kyllä tällä hetkellä pulaa.

Mikko Laakkonen

TYÖTTÖMYYDEN HOIDON UUSI PELIKIRJA

Aktiivisen työvoimapolitiikan aika on ilmeisesti Suomessa ohitse. Ainakin kun tarkastelee työvoimakoulutukseen osallistuneiden määrän kehittymistä suhteessa työttömyyden kasvuun. Siinä missä työttömyys nousee, on työvoimakoulutukseen osallistuvien joukko laskemassa. Kun historiaa katsoo vuodesta 1981 alkaen, niin selvää on, että työllisyyden hoidossa meillä on ainakin työvoimakoulutuksen suhteen aivan uusi ”pelikirja” käytössä. Siinä lukee isolla ”EI KOULUTETA KUIN KURITTAMALLA”.

Asia on huolestuttava kun samaan aikaan edelleen kuulee puhuttavan kohtaanto-ongelmista muutoinkin kuin maantieteellisesti ymmärrettynä. Meille vakuutetaan, että elämme jo jonkinlaista digitalisaation murrosvaihetta, rakennemuutosta jälleen kerran. Uusia ammatteja syntyy ja vanhoja kuolee. Selvää on, ettei työvoimakoulutusta olla ainakaan kovin mittavassa määrin valjastamassa työttömäksi päätyneen työvoiman täydennyskouluttamiseksi takaisin työelämään tässä murrosvaiheessa.

Antti Veirto

YLE:n uutinen työttömien ennätyksellisestä rankaisemisesta karensseilla: http://yle.fi/uutiset/valtio_rankaisi_ennatysmaaraa_tyottomia__syyna_tyotarjouksien_laiminlyonti/8691470

KOULUTUSOPTIMISTIN TILITYSTÄ

Hallituksen kehysriihi ei tuonut mukanaan mitään erityisen yllättävää. Koulutuspuolella samat pääpiirteittäin harmaat pilvet lepattavat päällämme. Optimistina yritän kuitenkin nähdä asioiden valoisan puolen.

Ei se tosin ihan helppoa ole. Kehysriihessä korkeakouluopiskelijoiden opintotuki heikkeni suurin piirtein odotetusti. Sen sijaan korkeakouluille hyviteltiin aiempia leikkauksia kohdistamalla 105 miljoonaa euroa mm. digitaalisten oppimisympäristöjen vahvistamiseksi ja ympärivuotisen opiskelun edellytysten parantamiseksi. Tuttuja juttuja jo hallitusohjelmasta. Olisi kyllä kelvannut myös meille ammatilliseen koulutukseen.

Pisteet on sen sijaan annattava päätökselle poistaa itsenäisesti asuvien 18-19-vuotiaiden 2. asteen opiskelijoiden vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen. Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkko tulee luultavasti tavalla tai toisella harvenemaan, joten on todennäköistä, että tulevaisuudessa kasvava määrä nuoria opiskelee ammattiin kotipaikkansa ulkopuolella. Varsinkin heille päätös luopua vanhempien tulorajoista on hyvin tervetullut.

Muutoin ammatillisen koulutuksen reformit ynnä muut etenevät hallituksen ennalta määräämien askelmerkkien mukaan. Luvassa on paljon leikkauksia (hallituskauden aikana noin 250 miljoonaa euroa) ja hampaiden kiristelyä, mutta onneksi myös pieniä valon pilkahduksia.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa käynnissä oleva ammatillisen tutkintorakenteen uudistus. Suomesta löytyy yli 370 erilaista ammatillista tutkintoa. Kaikella kunnioituksella kaikkia nahanvalmistajia ja kirjansitojia kohtaan, mutta alanne tutkintoja ei vuonna 2014 suoritettu ainuttakaan. Lienee siis fiksua tarkastella kriittisesti melkoisen pöhöttyneen tukintorakanteemme sisältöä - myös muiden kuin suosioltaan minimaalisten tutkintojen osalta. Yhdistetään toisilleen sukua olevia tutkintoja osaamisaloiksi yhden uuden tutkinnon sateenvarjon alle. Osaaminen ei katoa, mutta järjestelmästä saadaan selkeämpi ja dynaamisempi. Näillä näkymin muutoksia voi olla tulossa esim. kiinteistöpalvelu-, kaupan-, hius- ja kauneudenhoitoalan tutkintoihin.

Hallituksen lempilapsi (tai ehkä tässä vaiheessa jo suvun musta lammas) koulutussopimus antaa sekin edelleen odottaa itseään. Toisin kuin monet muut, en ole jo valmiiksi poistanut varmistinta aseestani. Katsotaan nyt ensin mitä sieltä tulee - jos nyt joskus saisivat asiaan liittyvän selvityksen tehdyksi. Se on meinaan nyt jo kuukauden päivät myöhässä.

Hallituksen vähemmän salattu agenda on, että ammatillisten opintojen tulisi tapahtua laajemmin työpaikalla. Tavoitteena se onkin ihan ok. Tietenkin monen ehdon pitää täyttyä: kaikkien osapuolten (oppilaitos, työpaikka, opiskelija) roolien pitää olla selvät, normihenkilöstöä ei harjoittelijoilla saa korvata, ohjauksen laadun pitää olla hyvää, tutkinnon perusteita noudatetaan jne. Näistä ei parane luistaa, jos haluamme korkeatasoista ammattitaitoa suomalaisille työpaikoille. Erityisesti pitää panostaa työssäoppijan ohjaukseen, mikä voi olla arvaamaton haaste työnantajille.

Nämä eivät toki ole ainoita muutoksia ammatillisessa koulutuksessa. Kaikille PAMin lukuisille koulutusintoilijoille mainostan sen verran, että kirjoittelin melko kattavan koonnin kaikista reformeista uusimpaan PAMplus-lehteen (huhtikuun lehti s. 26-29), jonka pääset lukemaan PAMin verkkosivuilta toivottavasti pikapuoliin.

Vaikka hallituksen fistbumpit saavat myös allekirjoittaneen raivostumaan, yritän pitää yllä optimismiani. Mutta ei se tosiaankaan helppoa ole. Toivotan kaikille pamilaisille aurinkoista kevättä!

Mikko Laakkonen

PAMplus-lehdet: https://www.pam.fi/pamplus/lehtiarkisto.html