Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK julkisti 1.2.2019 verotavoitteensa vaalikaudelle 2019−2023. PAMin ekonomistina minun on helppo yhtyä SAK:n esittämiin keinoihin hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamiseksi sekä tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseksi. Tärkeimpinä tavoitteina on veropohjan laajentaminen ja tiivistäminen sekä verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta pääomien ja varallisuuden verotukseen.
SAK:n ehdotukset kasvattaisivat valtion verotuloja vuositasolla 762 miljoonaa euroa. Itse tarkoituksena ei kuitenkaan ole verotuksen kiristäminen vaan kestävyysvajeen kurominen sekä puskureiden kasvattaminen matalasuhdanteen varalle. Tämä pyritään saavuttamaan keinoilla, joiden haitallinen vaikutus talouteen ja työllisyyteen on mahdollisimman pieni. Taantuman iskiessä SAK esittää puolestaan 300 miljoonan euron verokevennyksiä pieni- ja keskituloisille kotimaisen kulutuksen tukemiseksi.
Paino pääomiin, veropohja tiiviiksi
Pääomien verotuksen kiristäminen ei ole hyvinvointivaltion rahoituksen näkökulmasta ainoastaan kannattavaa vaan lähes välttämätöntä, jos ja kun automaatio vähentää työn tarvetta ja silpputyön yleistyminen pienentää työtulojen verokertymää. Pääomien ja varallisuuden verottaminen voi myös kannustaa niiden järkevämpään käyttöön ja lisätä näin tuottavuutta kohentavia investointeja. Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennukseen puuttuminen on hyvä esimerkki tästä.
Kasvavaan eriarvoisuuteen SAK pyrkii vastaamaan perintö- ja lahjaveron korotuksella sekä palauttamalla käyttöön kattavan mutta maltillisen varallisuusveron. Nämä keinot purevat erityisesti ylisukupolvisiin varallisuuseroihin. Kun verovaroin huolehditaan vielä koulutuksen maksuttomuudesta ja korkeasta tasosta, voidaan varmistaa, ettei pelkkä syntyperä määritä mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa.
Veropohjaa tiivistettäisiin lisäksi luopumalla perusteettomista yrittäjä- ja metsälahjavähennyksistä sekä torjumalla harmaata taloutta ja haitallista verosuunnittelua. Harmaata taloutta hillitään esimerkiksi edellyttämällä ns. fiskaalisten kassajärjestelmien käyttöä. Reaaliajassa verohallintoon yhteydessä olevien kassakoneiden käyttö lisäisi verotuloja ja tukisi palvelualojen menestystä, kun veroja kiertävät toimijat eivät pääse hyötymään velvollisuutensa hoitavien yritysten kustannuksella.
Kestävyysvajetta kuromaan
Verotuksen kiristäminen SAK:n ehdottamin keinoin ei ole ainoastaan järkevää suhdannepolitiikkaa vaan askel kohti tulevina vuosikymmeninä iskevän kestävyysvajeen korjaamista. Lähtökohtaisesti kestävyysvajetta korjataan tulevilla hallituskausilla taloutta ja työllisyyttä tukemalla, veroja korottamalla tai palveluja ja tulonsiirtoja leikkaamalla.
Työllisyystavoitteet kuten tälle vaalikaudelle asetettu 72 prosenttia tai työ- ja elinkeinoministeriön tulevalle hallituskaudelle paaluttama 75 prosenttia eivät kuitenkaan kohenna julkista taloutta aiempaan tapaan. Yleistyvät osa-aika- ja silpputyö eivät nimittäin nosta palkansaajan vuosituloja sellaiselle tasolle, että niistä maksettaisiin valtion tuloveroa.
Valtiovarainministeriön tuoreen virkamiespuheenvuoron (4.2.2019) perusteella voisi lisäksi syntyä käsitys, että menoleikkaukset ja kulutukseen kohdistuvat verot ovat ainoa keino kestävyysvajeen kuromiseksi. Noudattamalla esimerkiksi SAK:n suosituksia yhteistyöstä kansainvälisen verokilpailun kitkemiseksi ei valtiovarainministeriön kuitenkaan tarvitsisi nostaa käsiä pystyyn pääomien verottamisen suhteen.
Mitä leikkauksiin tulee, ovat poliitikot vähemmän yllättäen hiljaa niiden kohteesta ainakin näin vaalien alla. Kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen huomioi virkamiespuheenvuoron poliittisuutta kritisoineessa kirjoituksessaan, kyse on lopulta arvovalinnoista; pääoma- ja ansiotuloveroja maksavat suhteellisesti enemmän hyvätuloiset, pienituloiset hyötyvät puolestaan enemmän palveluista ja tulonsiirroista sekä maksavat suhteellisesti enemmän kulutus- ja haittaveroja.
Olli Toivanen
Ekonomisti
