MITÄ UNOHDETTIIN, KUN KAUPPOJEN AUKIOLOAJAT VAPAUTETTIIN

Kun hallitus kumosi liikeaikalain, annettiin mahdollisuus kauppojen ja kampaamoliikkeiden yrittäjille päättää itse aukioloajoista ilman rajoitteita. Lakimuutosehdotusta perusteltiin kilpailuneutraliteetilla ja yhdenvertaisuudella sekä kulutuskysynnällä ja työllisyyden lisääntymisellä. Arvioinnista unohdettiin TYÖNTEKIJÄT.

Kauppojen aukioloaikojen vapautuminen on tuonut suuria pulmia työntekijöiden elämään varsinkin lapsiperheellisille. PAM on tehnyt lapsiperheille kyselyn, jossa on kysytty uudistuksen vaikutuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kyselyn mukaan uudistuksen jälkeen vanhempien ilta- ja viikonlopputyö on lisääntynyt ja lasten hoitojärjestelyt ovat hankaloituneet. Kyselyn perusteella voidaan todeta, että kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen vaikutusarvioinnissa on ohitettu pahasti perhepolitiikka. 

Perhepolitiikan keskeisenä tehtävänä on rakentaa silta perheen ja työmarkkinoiden välille eli tukea vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista erilaisilla perheelle suunnatuilla palveluilla. Tukemalla vanhempien työssäkäyntiä edistetään perheellistymistä ja naisten työmarkkina-aseman vahvistamista sekä myötävaikutetaan lasten ja vanhempien hyvinvointiin. 

Uudistuksen yhteydessä olisi pitänyt pohtia kuntien lastenhoitopalveluiden saatavuutta nimenomaan huomioiden kaupan alan työskentelyajat. Uudistus on vaikuttanut rajusti kaupan alan työntekijöiden hoitojärjestelyihin, koska kaupan alan työajat ovat epäsäännöllisiä ja ennakoimattomia. Työvuorot saattavat tulla lyhyellä varoitusajalla, jolloin tämänhetkinen vuorohoitojärjestelmämme ei pysty vastaamaan kaupan alan työntekijöiden tarpeisiin ja näin tukemaan kaupan alan työntekijöiden työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Näistä syistä uudistus on vaikuttanut kaupan alan lapsiperheellisiin.

Epätyypilliset työajat toimivat ja voivat tukea lapsiperheitä vain silloin kuin työajat ovat suhteellisen säännöllisiä, ja työvuorot suunnitellaan pitkällä aikavälillä, sillä tämänhetkinen lastenhoitojärjestelmämme on joustamaton.

 Lastenhoitopalvelumme eivät toimi lyhyellä varoitusajalla, jolloin lastenhoitopalvelujärjestelmämme ei voi tukea vanhempien työssäkäyntiä. Tämän lisäksi kaupan alan ja muidenkin alojen epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien kouluikäiset lapset ovat vailla kunnan järjestämää lastenhoitopalvelua. Miten voi olla, että uskomme kouluikäisen – varsinkin 1 ja 2-luokalaisen – pärjäävän yksin kotona iltaisin, öisin ja viikonloppuisin? 

Jos haluamme siirtyä 24/7-yhteiskuntaan, pitäisikö meidän pohtia työntekijöiden lisäksi lastemme ja perheidemme hyvinvointia? Pitäisikö kysyä alan ammattilaisilta, miten vaikuttaa ympäri vuorokauden auki oleva yhteiskunta työntekijöiden työkykyyn, jaksamiseen, terveyteen ym.? Miten ympäri vuorokauden auki oleva yhteiskunta vaikuttaa lapsen kehitykseen, kasvatukseen ja hyvinvointiin? Pitäisikö 24/7-yhteiskuntaan siirtymisen yhteydessä luoda tarkat työskentelypelisäännöt, niin kuin esimerkiksi terveysalalla, jossa on jo pitkään tehty kolmivuorotyötä? 

Tarvitaan vastuullista yhteiskuntaa, jossa jokainen ääni pääsee vaikuttamaan! Hyvinvointia luodaan yhdessä huomioiden kaikki osapuolet tasa-arvoisesti!

Egëzona Kllokoqi-Bublaku
Sosiaalipoliittinen asiantuntija

TYÖSSÄOPPIMISEN PALASET OVAT YHÄ LEVÄLLÄÄN

Jos hallituksen kaavailemat ammatillisen koulutuksen uudistukset toteutuvat, tulee työpaikalla tapahtuva oppiminen lisääntymään merkittävästi. Uudistus kulkee nimellä koulutussopimus. Kuten olen aiemminkin todennut, on uudistuksessa hyviä ja huonoja puolia. 

Joka vuosi tuhannet nuoret eivät perusopetuksen jälkeen jatka missään toisen asteen koulutuksessa. Vielä suurempi porukka keskeyttää ammatilliset opinnot ennen valmistumista. Periaatteessa on tervetullutta, jos heille tarjotaan monipuolinen kattaus keinoja hoitaa opinnot kunnialla loppuun.

Käytäntö voi kuitenkin olla vähemmän ruusuinen. Jo tällä hetkellä olemassa olevat työssäoppimisjaksojen ongelmakohdat eivät ole katoamassa mihinkään. Kun opiskelijamäärät suurenevat ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kesto kasvaa, on kattaus itse asiassa auki täysin päinvastaiseen. Ongelmat voivat pahentua.

Resurssit ottaa työssäoppija työpaikalle eivät aina ole parhaat mahdolliset. Ei ole aikaa huomioida ja ohjata nuorta, ei tunneta tutkintojen perusteita eikä osata soveltaa työpaikkaa oppimisympäristönä. Jos näitä asioita ei saada toimimaan nykyistä paremmin, on myös hallituksen uudistus tuomittu epäonnistumaan.

Toisinaan työpaikalla ei ole edes halua ymmärtää rooliaan nuoren ihmisen ammatillisessa kehittymisessä. Kiinnostus on lähinnä saada palkatonta työvoimaa esim. kesäkausiksi. Tällöin seilataan todella synkillä vesillä: Vastuutonta ja nuoresta piittaamatonta hyväksikäyttöä.

Työssäoppijan ohjaus on menestyneen työssäoppimisjakson ytimessä. Ohjaus on usein monenkirjavaa. Yksi - yleensä esimiesasemassa oleva - henkilö on virallinen työpaikkaohjaaja, mutta  käytännössä ohjauksesta vastaa se, kuka sattuu olemaan työpaikalla samaan aikaan työssäoppijan kanssa. 

Ohjaus tehdään oman työn ohessa (usein kiireessä) ja ilman asiantuntemusta. Pahimmillaan työssäoppija jää tekemään monotonista tai itseään toistavaa työtä koko jakson ajaksi. Tutkinnon perusteet jäävät unholaan. Kuvaus on toki inhorealistinen, mutta ikävä kyllä ei täysin epärealistinen.

Tällä hetkellä on täysin epäselvää, miten maan hallituksen visioissa vastuut jakaantuvat ja miten laadunvarmistus toimii. Ylätason vastuu opiskelijasta on koulutuksen järjestäjällä, mutta missä on ns. kenttätason vastuu? Onko vastuullinen ohjaaja oppilaitoksen ja työpaikan edustaja? Kuka vastaa siitä, että työpaikka on pidempiaikaiseen opiskeluun pedagogisesti toimiva oppimisympäristö?

Lisäksi olisi järkevää pohtia myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen maksimimäärää. Hallitus ei tietoisesti ole halunnut asettaa tälle minkäänlaista kattoa. Periaatteessa vaikka koko tutkinto pitäisi voida suorittaa työpaikalla koulutussopimuksen kautta. 

Samaan aikaan koulutusjärjestelmässämme on opiskelumuotona myös oppisopimuskoulutus.  Edessä on aito mahdollisuus siihen, että yhdellä työpaikalla on kaksi opiskelijaa suorittamassa samaa tutkintoa. Toinen oppisopimuspohjaisesti eli työsuhteessa ja palkallisesti, toinen koulutussopimuksen kautta ilman työsuhdetta tai palkkaa. 

Ammattiliitot ovatkin esittäneet, että esimerkiksi yli puoli vuotta kestävä koulutussopimus tuli muuttaa oppisopimukseksi. Myös työ- ja elinkeinoministeriö on osoittanut huolensa siitä, että ylipitkät työssäoppimisjaksot voivat helposti muuttua käytännössä palkattomaksi työksi.

Hallitukselle pitää antaa kiitosta halusta uudistaa ammatillisen koulutuksen natisevia rakenteita. Fokus pitää nyt pitää opiskelijassa. Siinä kiilusilmäisessä, elämänjanoisessa nuoressa, joka ottaa ensi askeliaan kohti itsenäistymistä. Kun kaikki osapuolet - oppilaitos, yritys ja nuori - muistavat ja ymmärtävät vastuunsa, voi hallituksen koulutussopimus onnistua. Haaste on kuitenkin valtava. Ammattiliitot tulevat varmasti tekemään osansa laadukkaan työelämän ja työssäoppimisen puolesta.

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

MITÄ PAIKALLINEN SOPIMINEN TARKOITTAA?

Julkiseen keskusteluun on viime aikoina noussut voimakkaasti vaatimus paikallisesta sopimisesta. Mutta mitä paikallinen sopiminen tarkoittaa? Ja miksi työnantajapuolelta sitä vaaditaan?

Paikallinen sopiminen työnantajien tarkoittamalla tavalla tarkoittaa työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista. Toisin sanoen sitä, että työtä saa teettää millä ehdoilla tahansa.

Terminä ”paikallinen sopiminen” on harhaanjohtava. Monet työn arkisiin käytäntöihin liittyvät asiat, kuten työvuorojen alkamiset ja päättymiset ja loma-ajat määritellään paikallisesti nytkin. Parempi termi työnantajapuolen vaatimukselle voisi olla esimerkiksi ”työehtojen minimisuojan purkaminen”. 

Työehtosopimusten yleissitovuus määrittelee nyt minimitason, jonka alle palkoissa tai työehdoissa ei saa mennä. Aina on sallittua tarjota TESsiä korkeampia palkkoja ja parempia ehtoja. Monet niin tekevätkin. Osaamisesta kannattaa maksaa. Suomi ei ole pitkään aikaan ollut halvalla hinnalla, vaan laadulla kilpaileva maa.

Usein myös esitetään, että työehtosopimusten yleissitovuuden purkaminen parantaisi työnantajien kilpailukykyä. Väite ei ole totta.

Kilpailukykyyn ei vaikuta se, miten palkat on sovittu.

Jos palkkasi on vaikkapa 2000 euroa kuukaudessa, työnantajan kilpailukykyyn ei vaikuta onko palkkasi sovittu paikallisesti vai perustuuko se työehtosopimukseen. Työnantajan kuluthan ovat samat.

Kun esitetään, että työehtosopimusten yleissitovuuden purkaminen parantaisi kilpailukykyä, taustalla onkin pyrkimys alentaa palkkoja. Yleissitovuuden purkaminen mahdollistaisi palkkojen polkemisen.

Missä muissa maissa on voimassa työehtosopimusten yleissitovuus?

Esimerkiksi Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Viimeksi mainitussa työehtosopimusten kattavuus on täydet 100 prosenttia ja hyvin menee.

Antti Koskela

PAMin ekonomisti

SUOMALAISTEN NAISTEN KÖYHYYDELLÄ ON VÄLIÄ!

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Naistenpäivän historia juontaa juurensa ihan 1800-luvulle, kun 8.3.1857 New Yorkin vaatetehtaiden naistentyöntekijät järjestivät suuren lakkomielenosoituksen omien työolojensa parantamiseksi. Sadat työläisnaiset lakkoilivat pieniä palkkoja, järjettömiä työaikoja ja epäinhimillisiä työoloja vastaan. Myöhemmin 1990-luvun alkuun naistenpäivästä tuli naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien symbolipäiväksi.

Niinpä tänään on oikea hetki puhua suomalaisten naisten palkoista, työajasta ja epäinhimillisistä työelämän muutoksista. Viimeistään naistenpäivänä täytyy muistaa puhua naisten oikeuksista, tasa-arvon sekä myös taloudellisesta hyvinvoinnin toteutumisesta. Viimeistään tänään täytyy muistaa tuoda esille yhteiskunnan epäkohdat, jotka heijastuvat suoraan naisten hyvinvointiin.

Vaikka Suomi on yksi tasa-arvoisemmista yhteiskunnista maailmassa, silti tämä ei tarkoita sitä, että voidaan unohtaa tasa-arvokysymykset. Meillä ei ole samankaltaisia ongelmia kuin esimerkiksi kehitysmaiden naisilla, mutta kyllä meidän yhteiskunnassammekin on epäkohtia, joista täytyy puhua nostaen esille naisten asema ja hyvinvointi. Olen joskus kuulut tällaisen sanonnan: ”Jos nainen voi hyvin, hyvinvointi heijastuu koko perheeseen. Jos perhe voi hyvin, hyvinvointi heijastuu koko yhteiskuntaan”. Suomalaisten naisten köyhyys heijastuu laajemmin yhteiskuntaan: lasten ja nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymiseen. Tämän tulisi olla selvää.

Suomessa lastenhoito jää enemmän naisten hartioille. Suomessa yksinhuoltajat ovat useammin naisia. Suomessa naiset asettavat useammin perheen uran edelle. Suomessa naiset joustavat enemmän työelämässä: tekevät enemmän osa-aikatyötä ja määräaikaistyötä eivätkä naiset liian usein vaadi parempaa palkkaa. Suomessa naisten pienipalkkaisuus näkyy perheköyhyytenä, erityisesti yksinhuoltajien kohdalla.

Naiset työskentelevät enemmän matalapalkka-aloilla ja näin myös heidän ansionsa ovat matalammat kuin miesten. Naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä verrattuna miehiin ainakin yksityisillä palvelualoilla, eli Palvelualojen Ammattiliiton (PAM) aloilla. Ongelma on se, että osa-aikaisuus on naisille yleensä vasteentahtoista. Tämän vahvistaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PTT) tutkija Merja Kauhasen tuore selvitys, jossa on tutkittu osa-aikatyötä sekä työntekijöiden että työnantajien näkökulmasta yksityisillä palvelualoilla. Selvityksen mukaan osa-aikatyötä yksityisillä palvelualoilla tekevät eniten naiset ja nuoret. Moni osa-aikaisista tekee osa-aikatyötä vastentahtoisesti.

Koska naiset joutuvat tekemään enemmän osa-aikatyötä, heille on useammin pulmia selviytyä taloudellisesti. Näin myös todistaa Niina Tannerin uunituore selvitys, jossa selvitettiin, kuinka paljon palkkatyököyhyyttä tuetaan sosiaaliturvalla vähittäiskaupan alalla. Selvityksessä käy ilmi, että työssäkäyville työntekijöille maksetaan yhteiskunnan verovaroista sosiaalitukia riittämättömän palkan jatkeeksi vuosittain yli 30 miljoonan euron edestä. Osa-aikatyö siis vaikuttaa palkkatyököyhyyteen.

Myöskään hallituksen sääntelypurkuprojektia ei ole arvioitu tasa-arvokysymysten näkökulmasta. Näyttääkin siltä, että esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen seurauksena uudistus on eniten koskettanut naisia ja naisten perhe-elämää. PAM teki juuri kyselyn kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen vaikutuksista, mistä käy ilmi, että uudistus on vaikuttanut rajusti lapsiperheisiin. Vastaajista naiset kokivat miehiä useammin, että uudistus on vaikuttanut heidän lastenhoitoonsa, sillä esimerkiksi nykyinen vuorohoitojärjestelmä ei jousta työelämän odotusten mukaisesti.

Näyttää siltä, että edes koulutus ei auta naisia työelämässä samalla tavalla kuin miehiä. Tämä käy ilmi Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) teettämästä selvityksestä (2015), jossa selvitettiin työelämän muutosten vaikutuksia naisten ja miesten työmarkkina-asemaan ja samapalkkaisuuteen. Vaikka naisten koulutustaso on noussut selvästi enemmän kuin miehillä, tämä ei tue naisten urakehitystä ja palkkauksen tasa-arvoa.

Näin ollen voidaan sanoa, koska naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä, ansiot jäävät alemmaksi kuin miehillä ja myös eläkettä kertyy vähemmän, mikä heijastuu naisten eläkkeensaajan köyhyytenä. Tämän lisäksi naisten pitkät hoitovapaat lasten kanssa kotona vähentävät naisten työurakehitysmahdollisuuksia ja palkkakehitystä sekä tulevia eläkkeitä. Lisäksi naisten köyhyys näkyy lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja syrjäytymisessä. Jos äidillä ei ole taloudellista varaa tukea lastaan kehityksessä, vaarana on se, että lapsi ja nuori joutuu yhteiskunnassa heitteille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vahvistaa sen, että perheen sosioekonomisen aseman vaikutus lasten ja nuorten terveyteen, oppimiskykyyn, käyttäytymiseen ja syrjäytymiseen on suuri.

Parantamalla naisten asemaa työmarkkinoilla, tukemalla naisten työn ja perheen yhteensovittamista, kehittämällä sopivaa perhevapaamallia ja kehittämällä varhaiskasvatusta vahvistetaan koko yhteiskunnan hyvinvointia ja turvataan lapsille ja nuorille hyvä kasvun perusta ja turvallinen ja tasapuolinen kasvu. Näin naisen köyhyydellä ja hyvinvoinnilla on väliä!

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Egëzona Kllokoqi-Bublaku
Sosiaalipoliittinen asiantuntija

ITÄ-LÄNSI JOSSITTELUA - MAAKUNTIEN TYÖLLISYYSASTEILLE ON SYYNSÄ

Pääministeri Sipilä on todennut, että jos koko maassa olisi Pohjanmaan työllisyysaste, niin julkinen talous olisi kunnossa. Elvis totesi aikanaan, että jos tädillä olisi munat, niin täti olisi setä. Rumasti sanottu.

Pohjanmaalla asuu hienoja ihmisiä. Pohjanmaalla maksetaan paljon lapsilisiä. Itäisessä Suomessa maksetaan paljon lääkekorvauksia. Myös siellä asuu upeita ihmisiä.

Pohjanmaalla työikäisestä väestä suurempi osuus on alle 50-vuotiaita, kuin esimerkiksi Kainuussa, Savossa tai vaikkapa Pohjois-Karjalassa.  Eläkeläisiä on suhteessa eniten kunnan väkimäärään nähden sellaisissa kunnissa kuten Kuhmoinen (Keski-Suomi), Rautavaara ja Vesanto (Pohjois-Savo) tai vaikkapa Ilomantsi (Pohjois-Karjala). 

Pohjanmaalla ja Uudellamaalla työllisten määrä kasvoi ajanjaksolla 2005–2015. Itäisemmässä Suomessa ei. Vuonna 2015 suhteessa työvoiman määrään työikäistä väkeä muutti eniten pois Etelä-Savosta.

Sellaisissa maakunnissa, kuten Kainuu ja Pohjois-Karjala on maaseutualueella asuvien osuus merkittävästi korkeampi kuin Pohjanmaan maakunnassa. Maaseudulla ne työpaikat ovat harvemmassa, jos niitä on ensinkään. 

Nykyisin työttömyysturva jää saamatta, ellei ole valmis käyttämään kokoaikatyössä käymiseen kolmea tuntia päivässä. Siinä ajassa kuulemma Pendolino-junalla pyyhkäisee Tampereelta Helsinkiin ja takaisin. Pendolinolla ei kuitenkaan pääse pyyhkäisemään kaikkialla Suomessa. 

Pohjois- ja Itä-Suomessa pelätään työttömäksi jäämistä enemmän kuin muualla Suomessa. Työikäiset Itä- ja Pohjois-Suomessa ovat valmiimpia muuttamaan työn perässä kuin ihmiset Länsi-Suomessa. Länsi-Suomessa työikäiset luottavat siihen, että asuvat riittävän suurien työmarkkinoiden äärellä ja työtä tarvittaessa löytyy.

Elvis halusi murjaisullaan tädin munista nälviä jossittelijoille. Pääministeri sortui jossitteluun Pohjanmaan työllisyysasteesta. Ei Pohjanmaan työllisyysastetta saada kaikkiin maakuntiin ja siten koko Suomeen. Olisiko todennäköisempää ja mahdollisempaa saada Ihmiset enenevässä määrin maakuntiin, joissa on työllisyysaste Pohjanmaan kaltainen? 

Antti Veirto