Maaliskuu on
merkityksellinen naisten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien muistamiskuukausi. Toissa
viikolla juhlittiin kansainvälistä naistenpäivää, ja tänään juhlitaan
Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.
Minna Canthin syntymästä on nyt 175 vuotta. Hän oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut
nainen, joka nosti tyttöjen koulutusta, naisten asemaa, yhteiskunnallista
eriarvoisuutta ja ihmisarvoa puheenvuoroihin, lehtikirjoitusten otsikoihin ja
kirjoihin. Canth antoi naisten oikeuksille äänen ja nosti naiskysymyksen
julkiseen keskusteluun.
Nyt, Minna Canthin
juhlavuonna, on hyvä kysyä ja pohtia, mihin olemme päässeet 175 vuoden aikana. Juuri
päättyneellä hallituskaudella naisten asemaa on punnittu paljon johtuen
hallituksen toimista, jotka ovat vaikuttaneet suoraan sukupuolten tasa-arvoon,
oikeuksiin ja asemaan yhteiskunnassa. Hallitus ei ole kokenut tarpeelliseksi
panostaa riittävästi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen – voisi sanoa, että
oikeuksissa on jopa otettu takapakkia.
Joulukuussa 2018
julkaistussa Tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa eduskunnalle tuodaan konkreettisesti esille, kuinka
tasa-arvoinen maa Suomi on eri elämänalueilla. Kun tasa-arvotilannetta verrataan muihin Pohjoismaihin, Suomi pärjää huonosti. Esimerkiksi
viime vuonna ilmestyneen OECD:n raportin mukaan Suomessa kokoaikaisessa
työsuhteessa olevat miehet ansaitsivat keskimäärin 18, 1 % enemmän kuin
naiset, kun Tanskassa luku on 5,8 %, Norjassa 7,1 % ja Ruotsissa 13,2 %.
Tasa-arvovaltuutettu
nosti esille kertomuksessaan sen, että naisten heikko työmarkkina-asema näkyy
palkkaerossa, eläkkeissä, työelämän segregaatiossa ja isien perhevapaiden
pitämisessä. Työelämän jakautuminen naisten ja miesten aloihin on Suomessa
erityisen voimakasta. Suomessa vain 10 % työntekijöistä työskentelee aloilla,
joilla naisia ja miehiä on molempia vähintään 40 %. Isät jäävät varsin huonosti
kotiin hoitamaan lapsiaan – vain noin 10 % kaikista isistä pitää perhevapaita,
mikä heijastuu naisten asemaan työmarkkinoilla.
Raskaussyrjintä on
yksi työelämän syrjintäilmiöstä, josta on keskusteltu paljon viime aikoina.
Lienee syytä kysyä, onko ilmiö uusi, vai ovatko naiset vain tulleet
tietoisemmaksi omista oikeuksistaan. Voi olla, että tämänhetkisen liikehdinnän
takia naiset uskaltavat ottaa herkemmin yhteyttä liittoon tai tasa-arvovaltuutettuun,
mikä näkyy tasa-arvovaltuutetun asiakasyhteydenottotilastoissa piikkinä. Saman
tyyppinen ilmiö on nähtävissä PAMin jäsenten yhteydenotoissa. Jäsenet soittavat
yhä useammin ja tiedustelevat työnantajan oikeudesta muuttaa ja vähentää
työtehtäviä perhevapaan aikana kertomatta tai ilmoittamatta siitä itse
työntekijälle. Käytännössä raskaus- ja perhevapaasyrjintä voi näkyä esimerkiksi
työsuhteiden keston rajoituksissa raskauden tai perhevapaiden vuoksi,
työtehtävissä, kun töihin palataan perhevapaan jälkeen, ja myös asiattomina
kysymyksinä työhaastatteluissa.
Raskaus- ja
perhevapaasyrjintään voidaan vaikuttaa rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten
perhevapaauudistuksella. Tällä hetkellä naiset käyttävät suurimman osan
perhevapaista. Tämä vaikuttaa heidän asemaansa työmarkkinoilla, heidän työuransa
kehitykseen ja eläkekertymäänsä. Perhevapaauudistuksella vaikutetaan myös siihen, miten
työpaikoilla suhtaudutaan sukupuolten väliseen työnjakoon. Joillakin
työpaikoilla vallitsee kielteinen asenneilmapiiri, mikä vaikuttaa isien
perhevapaan käyttämiseen. Hoivakysymykset nähdään Suomessa edelleen naisten
ongelmaksi. Toinen syy liittyy perheiden taloudelliseen tilanteeseen, toisin sanoen, kun miehellä on parempi
palkka, vastuu lastenhoidosta kaatuu naisten harteille.
Suomen on tehtävä
yhä enemmän töitä naisten ja miesten välisten palkkaeron kaventamiseksi sekä
tasa-arvolain samapalkkaisuusperiaatteen toteuttamiseksi. Nykyisen hallituksen
aikana palkkatasa-arvossa on menty takapakkia. Tämä näkyy esimerkiksi
kilpailukykysopimuksen samapalkkaisuusohjelman vaikutuksissa.
Kilpailukykysopimus vaikutti eniten naisvaltaisten alojen palkkoihin, kun taas
samapalkkaisuusohjelma on ollut tavoitteeltaan ja toimenpiteiltään vaatimaton.
Ohjelma on onnistunut heikosti päätavoitteissaan. Julkisuudessa
samapalkkaisuusperiaatteen tavoitteista on laaja yhteisymmärrys, mutta tätä
yhteisymmärrystä ei ole haluttu vielä viedä konkreettiselle toteuttamistasolle.
Lisäksi hallituksen
leikkauspolitiikka on köyhdyttänyt eniten naisia. THL:n Perusturvan riittävyyden arviointiraportin
mukaan työttömien perusturvan taso on heikentynyt tällä hallituskaudella
erilaisilla indeksijäädytyksillä ja -leikkauksilla sekä aktiivimallilla. Koska
perusturvaetuuksien saajissa on selvästi enemmän naisia, voidaan sanoa, että
leikkaukset ovat kohdistuneet eniten naisiin.
Tulevaisuudessa
Suomi ei voi kuitata sukupuolista tasa-arvoa sillä, että me olemme yksi tasa-arvoisimmista
maista maailmassa. Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka myönsi naisille
täydet poliittiset oikeudet, mutta Suomen nykytilanne on aika huono, kun
verrataan muihin Pohjoismaihin. Suomi tarvitsee enemmän toimintaa ja vähemmän
juhlapuheita asian edistämiseksi.
Mitä, jos tehdään
periaatteellinen päätös? Vähemmän juhlapuheita ja enemmän konkreettisia toimia!
Suomi tarvitsee tasa-arvopolitiikkaa, joka sitoutuu pitkäjänteisesti ja
suunnitelmallisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen. Nyt
eduskuntavaalien alla on tärkeää nostaa puolueiden keskusteluteemaksi myös
sukupuolten tasa-arvokysymykset. Seuraavan hallituksen pitää ottaa enemmän
vastuuta tasa-arvokysymyksistä ja edistää naisten ja miesten välistä
tasa-arvoa. Suomella pienenä kansakuntana ei ole varaa ottaa takapakkia. Jo
riittää puheet tasa-arvon tarkastelusta ja saavutuksista! Katseet kohti tulevaa
ja parempaa tasa-arvopolitiikkaa! Ei riitä, että olemme yksi tasa-arvoisimmista
maista maailmassa – meidän pitäisi olla maailman tasa-arvoisin maa.
Egëzona Kllokoqi-Bublaku
sosiaalipoliittinen asiantuntija
