SIVISTYKSEN PUOLESTA!

Elämme aikoja, jolloin sivistyksellä menee huonommin kuin aikoihin. Sivistystä ei arvosteta. Sen hyötyjä ei tunnisteta. Pahimmillaan sivistys koetaan jotenkin "tavallisesta kansasta" etääntyneenä elitisminä. 

Itsekin olen sitä mieltä, että omaa "sivistyneisyyttään" korostavat ja tuputtavat ihmiset ovat käsittämättömän ärsyttävää porukkaa. Totuus onkin, että juuri heidän sivistyneisyytensä voi hyvällä syyllä kyseenalaistaa. He ymmärtävät koko sivistyksen väärin.

Mitä sivistys sitten on? Ja miksi siihen kannattaa pyrkiä?

Ensinkin sivistys ei liity muodolliseen koulutustasoon. Tunnen itse syvästi sivistyneitä duunareita - ja läpeensä sivistymättömiä maistereita.

Sivistys on sitä, että on kiinnostunut ja haluaa ottaa asioista itse selvää. Se on sitä, että ei ota asioita annettuna ja osaa olla kriittinen. Sivistys on myös kunnioitusta tiedettä ja tietoa kohtaan.

Suvaitsevaisuus on sivistystä. Samoin kyky kunnioittaa toisia - myös poikkeavia - mielipiteitä ja niiden esittäjiä. Sivistynyt ihminen pyrkii kehittämään itseään ja näkemään asiat kokonaisuutena.

Ja tämä kaikki on todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Itselläni tekee todella tiukkaa hyväksyä esimerkiksi ilmastonmuutoksen kieltäjiä. En voi ymmärtää, miksi he eivät taivu tieteellisen näytön edessä, joka käsitykseni mukaan on selkeä. Tietenkin vastapuoleni ajattelee suurin piirtein samoin, koska kyllä, on olemassa jonkinlaista tieteellistä näyttöä, joka tukee myös heidän näkemyksiään.

Lopulta ei auta kuin uskoa, että vahvin argumentti voittaa. Se voi viedä aikaa. Siihen asti meidän tulee elää kunnioittavasti rinnakkain, ja sovussa hyväksyä erilaiset mielipiteemme. Minulla ei pitäisi olla mitään tarvetta leimata keskustelukumppaniani hiilifasistiksi, tai hänen haukkua minua viherkommariksi. Se on sivistynyt tapa elää monimutkaisessa maailmassa. 

Olen myös ruotsin kielen suuri ystävä. Se, että puhun ruotsia suurin piirtein yhtä hyvin kuin kiinaa, ei haittaa. Pyrkimällä sujuvaan ruotsin taitoon osoitan kunnioitusta kieltä ja maamme merkittävää kielivähemmistöä kohtaan. Se on sitä sivistystä, eikä varsinainen kielitaito. Syteen tai saveen: lupaankin kirjoittaa tänä keväänä yhden Valopäiden blogitekstin på svenska. 

Sivistys tekee ihmisestä avarakatseisemman, suvaitsevaisemman ja onnellisemman. Sen takia siihen kannattaa pyrkiä. Sivistys on itseisarvo, arvokasta jo itsessään. Jokaiselle itsensä sivistämisestä kiinnostuneelle ensimmäinen stoppi voisi olla perinteinen kirjasto. Toisin kuin verkosta, kirjastosta löytyy luotettavaa tietoa jäsenneltynä. Ei muuta kuin kirja käteen!  

Mikko Laakkonen

PAMin koulutuspoliittinen asiantuntija

MIKSI EDUSKUNTA EI PÄÄTÄ PALKOISTA?

Näin kunnallisvaalien alla on hyvä keskustella siitä, missä mihinkin asiaan vaikutetaan.  Yksi keskeisimmistä asioista arjessa on työ ja sen tuoma ansiotaso.  Usein kysytty kysymys onkin, miksei eduskunta päätä palkoista. 

Kysymys on aiheellinen, sillä yhteiskuntamme korkein päättävä elin on perustuslain mukaan valtiopäiville kokoontunut eduskunta. On kuitenkin hyvä syy sille, miksi palkat työehtosopimukset päätetään muualla.   

 Miettikää sitä populismin määrää, kun ehdokkaat vaaleissa lupaisivat huimia palkankorotuksia omille viiteryhmilleen. Joku lupaisi poliiseille 600 euroa, toinen opettajille 700 euroa ja kolmas palomiehille 800 euroa. Kassa olisi pian tyhjä. Vaaleissa ei muista asioista juuri puhuttaisikaan.

Suomen kilpailukyky ei tätä karusellia kestäisi. 

Onkin huojentavaa, etteivät kansanedustajat pääse palkoista päättämään. Silloin ehdokkaille ei tule kiusausta luvata kohtuuttomuuksia. 

Työehtosopimuksista ja niiden palkkataulukoista päättävät työntekijäpuoli ja työnantajapuoli yhdessä neuvottelemalla.

Eli ne jotka maksavat palkan ja ne jotka tekevät työt. 

Antti Koskela

Ekonomisti

KAUPAN AUKIOLOJEN VAPAUTTAMISESTA EI JUURI ILOA OLE OLLUT

Kaupan aukioloajat vapautuivat sääntelystä viime vuoden alussa. Aukiolot vapautettiin elinkeinoelämän vaatimuksesta. Aukiolon vapauttamisella kuulemma tavoiteltiin ainakin tasapuolisempaa kilpailutilannetta erikokoisille myymälätyypeille, selkeämpiä aukioloaikoja sekä vastavoimaa verkkokaupan yleistymiselle. Kuluttajat ja alan työntekijät olivat tyytyväisiä aikaisempiin säädeltyihin aukioloaikoihin. 

Vuosi on siis kulunut. Nyt aukiolojen jälkeisestä elämästä voi tehdä ainakin alustavia arvioita. Selvää on, ettei vähittäiskaupan alalla työ ole kokonaisuutena lisääntynyt. Yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä työtunnit ovat vähentyneet vauhdilla. Toki samanaikaisesti palkansaajien tunnit ovat lisääntyneet. Ei kuitenkaan siinä mitassa, että olisivat nostaneet koko toimialan työllisten työtunnit kasvuun.

Palkansaajien määrä kaupassa kasvoi viime vuonna muutamalla tuhannella. Varsinaisena kasvupyrähdyksenä sitä ei voi pitää. Kuluvan vuosikymmenen aikana on jo kahdesti aikaisemminkin palkansaajien määrä lisääntynyt vauhdikkaammin. Työllisten määrä kasvoi nettomääräisesti noin tuhannella henkilöllä. Kaikki uudet työlliset ovat tietysti tervetulleita, mutta ei tämä lisäys kummoinen ole.

SAK.n kokoamien tietojen mukaan vuonna 2016 kaupan alalla päätyi yt-neuvotteluiden piiriin 147 prosenttia enemmän henkilöstöä kuin vuotta aikaisemmin. Konkurssien piirissä oli enemmän henkilöstä kuin koskaan vuonna 2003 alkaneella tarkastelujaksolla. Onko niin, että vapautuneista aukioloista ei tullut pelastusta hukkuvalle vaan lyijypunnus nilkkaan?

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, on aukiolojen vapauttaminen lisännyt vuokratyövoiman käyttöä kaupan alalla. Viime vuonna vuokratyövoiman käyttö kasvoi kaupassa uuteen ennätykseensä. Vuokratyövoiman lisääntyminen selittää yli puolet palkansaajien määrän kasvusta. 

Kaupan liitto ei ennusteissaan vähittäiskauppaan kummoista työllisyyden kasvua maalaile. Sen mukaan kuluvana vuonna työllisyys alalla heikkenee ja vuonna 2018 pysyy ennallaan. Onko aukiolojen vapauttaminen osoittautumassa kokonaistyöllisyyden suhteen turhanpäiväiseksi? 

Suomalaiset netinkäyttäjät käyvät ahkerasti verkkokaupassa maamme rajojen ulkopuolella. Se käy ilmi Eurostatin tilastoista. Ruotsalaiset, saksalaiset ja esimerkiksi väki Iso-Britanniassa suosivat verkko-ostoksissaan enemmän oman maansa tarjontaa. Globalisaatio on tullut verkkopiuhaa pitkin kaupan alaa ahdistamaan.

 

Aukiolojen vapauttaminen ei riittänyt torpedoimaan ulkomaalaisissa verkkokaupoissa käymistä. Kaupan liitto onkin pistänyt uutta latinkia edunvalvontansa putkeen. Se on esittänyt kaupan arvonlisäverokynnyksen nostamista. Kyynikko voisi todeta, että ellei Suomeen kehity riittävän vankkaa toimintaa verkkokaupan puolelle, hukka kaupan perii. Asiakkaiden hukka. Aukioloja ei voi enää vapauttaa. Nyt pitäisi veroja huojentaa. Tämä kaapeli jää vetävän käteen. 

Ovatko kauppojen aukioloajat tulleet kuluttajien mielissä aikaisempaa selkeämmiksi? Vielä lokakuussa 2016 suomalaisista työikäisistä peräti 45 % koki, ettei aukiolojen vapauttaminen ollut auttanut heitä tietämään mikä kauppa ja moneen on kulloinkin auki. Ei siis mitään ratkaisevaa selvyyttä ole syntynyt.

Siis lopputulos vähittäiskaupan aukiolojen vapauttamisesta (kunnes muuta osoitetaan) on seuraava:

1)      Ei merkittäviä työllisyysvaikutuksia toimialan kokonaiskuvassa. Tuhoa yrityskentässä. Vahvisti ennestään vahvoja.

2)      Verkkokaupassa käydään edelleenkin ulkomailla, kun kotimaassa ei kilpailukykyistä tarjontaa verkossa ole.

3)      Aukioloajat aiheuttavat edelleenkin epätietoisuutta kuluttajissa, koska kaupat itse saavat niistä nyt päättää ja kirjo on sen mukainen. 

Näillä näytöillä aukiolojen vapauttaminen on jäämässä ideologiseksi pöljäilyksi. Vapauttaminen oli varmasti hallitukselle sen omista ideologisista taustoista lähtevässä rakenneuudistusten sarjassa helpoin toteuttaa. Se ei tuottanut kummoista hyötyä.   

Antti Veirto

 

HALOO ARVIOINTINEUVOSTO! PALKALLA PITÄISI PYSTYÄ ELÄMÄÄN.

Talouspolitiikan arviointineuvosto julkaisi raporttinsa talouspoliittisten tavoitteiden toteutumisesta 24.1.2017. Arviointineuvosto koostuu käytännössä taloustieteen professoreista.  

Terveiset olivat pääosin tuttua tavaraa: työttömyyskorvauksiin toivottiin lisää vastikkeellisuutta ja valtion velkaantumisesta oltiin huolissaan. Hallituksen asettamat tavoitteet työllisyydestä ja valtiontaloudesta eivät vaikuta toteutuvan. 

Palvelualojen pienipalkkaisen väen kannalta ikävä yllätyskin tuli. 

Arviointineuvoston kanta on, että matalimmat työehtosopimusten mukaiset palkat ovat Suomessa kansainvälisesti vertaillen korkeita, ja sen vuoksi matalasti koulutettujen on vaikea työllistyä. Epäsuorasti arviointineuvosto siis kehottaa laskemaan alimpia työehtosopimusten mukaisia palkkoja. Tämä alentaisi raportin mukaan työttömyyttä.

Arviointineuvostolla on toki oikeus mielipiteeseensä, mutta he unohtavat kaksi tärkeää seikkaa.

Ensimmäinen on, että matalapalkkaisimmille aloille on nytkin vaikea löytää osaavaa työvoimaa. Esimerkiksi mara-alalla on akuutti työvoimapula, kun osaajia karkaa parempien palkkojen perässä muille aloille. Alan työnantajaliitto julkaisi joulun alla tiedon, että 60 prosentilla alan yrityksistä on ollut rekrytointivaikeuksia. Jos alan palkkatasoa entisestään lasketaan, rekrytointiongelmat pahentuvat.

Toinen muistutus arviointineuvostolle on, että työllä pitäisi pystyä elättämään itsensä ja perheensä. Varsinkin suurimmissa kasvukeskuksissa elämisen hinta on jo noussut niin korkeaksi, että matalimmilla palkoilla arki on usein aikamoista selviytymistä. Jos palkkatasosta vielä tingitään, missä palvelualojen työntekijät perheineen asuvat? 

Talouspolitiikan arviointineuvostolle voikin todeta, että laskelmien ja taulukoiden lisäksi heidän tulisi muistaa myös ihminen.

Antti Koskela

Ekonomisti

Pam