DUUNAREITA OOMME KAIKKI

Näin vuoden lopun kunniaksi olen ottanut vapauden nostaa valopäiden blogiin hieman erilaisen aiheen, joka kumpuaa henkilökohtaisesta yhteiskunnallisesta tarkkailusta. Samalla voidaan hyräillä joululaulun sävelessä, että duunareita oomme kaikki – ja samanlaisten paineiden alla jokainen – oli työnantaja sitten ravintola, kauppakeskus, siivousfirma tai valtion virasto. Olkoon tämä myös solidaarinen kädenojennukseni harmaissa toimistoissa ahertaville tovereille.

Mikä yhdistää palvelualojen työntekijää ja julkisen sektorin virkamiestä? Molemmat joutuvat tämän tästä asiakkaiden tunteenpurkausten kohteeksi, ja ne purkaukset eivät usein ole positiivisia. Nykyään Suomessa on lähes virkamiesvihamielinen ilmapiiri: Iltapäivälehdet lietsovat byrokratiavihaa, huippupoliitikko haluaa vähentää kymmeniä tuhansia virkamiehiä ja keskustelupalstat kiehuvat, kun joku virkamies on sääntelyllään estänyt mattimeikäläistä myymästä Lasolia tuopissa niemennotkoon perustamassaan pop-up-ravintolassa.

Mitä virkamiehet sitten tekevät? Tai mitä he eivät tee? Ainakaan he eivät säädä lakeja tai asetuksia, vaikka tällainen harhakäsitys tuntuu usein elävän. Virkamies valmistelee, valvoo ja toteuttaa, mitä poliitikot ovat säätäneet. Jos tulokset eivät miellytä, syytä poliitikkoa. (Pari sanaa voisi toki sanoa myös vastenmielisestä poliitikko-vihasta, mutta jätetään se toiseen kertaan.)

Aivan kuten siivooja tai työmaaruokalan keittiössä ahertava keittäjä, myöskään virkamiehen työ ei ole kovin näkyvää – kunnes jokin menee pieleen. Auta armias, se on sitten välittömästi kolmas maailmansota! Tuttua huttua meille pamilaisille.

Todellisuudessa suomalainen virkamies kuuluu maailman vähiten korruptoituneimpien ja kaikkein tehokkaimpien joukkoon. Otan esimerkin omasta ammatillisesta lähipiiristäni. Opetushallitus on tämän vuoden aikana uudistanut todella tehokkaasti ja niukkenevilla resursseilla kaikkien suomalaisten ammatillisen perustutkintojen perusteet 1.8.2015 voimaan astuvan lainsäädännön mukaiseksi. Se ei ole ollut mikään pikkuhomma, voin sanoa. Ilman korkeaa ammattitaitoa ja venymistä se ei olisi onnistunut. Aikapaineet, kapenevat resurssit – voi voi miten tuttua useille pamilaisille...

Uskallan väittää, että virkamies ja palvelualan työntekijä ovat enemmän samassa veneessä kuin tajuammekaan. Molemmat ovat eturintamassa ottamassa vastaan asiakkaiden palautetta, ja varsinkin verkkokeskustelussa molemmat saavat niskaansa lukuisia ansaitsemattomia syytöksiä. Muistetaan tämä yhtä lailla käydessämme Valintatalossa kuin Verotoimistossa, ja olkaamme solidaarisia toisillemme!

Mikko Laakkonen

LÄÄKECOCKTAIL JOKA TEKEE RAMMAKSI

Kuten lehdistä on käynyt ilmi Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) julkaisi keskiviikkona todella mielenkiintoisen selvityksen ”Suomalainen palkkataso EU-vertailussa”. Sen mukaan Suomen matalapalkkaiset pärjäävät eurooppalaisessa vertailussa varsin siedettävästi. Tosin vertailu oli tehty vain kokoaikatyössä olevien välillä, joten valokeilassa on vain osatotuus.

Matalapalkkapalveluissa Suomessa ansaitsee paremmin kuin esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Britanniassa. Itse asiassa vain Tanskassa ja Norjassa on selkeämmin Suomea paremmat bruttopalkat matalapalkkapalveluissa. Henkselit kannattaa jättää kuitenkin paukuttelematta, koska Suomessa bruttopalkan ostovoima jää useampaa maata heikommaksi.

PT:n mukaan Suomessa kokoaikatyötä tekevistä 15 prosenttia on matalapalkkaisia (2/3 mediaanitulosta). Vain Tanskassa ja Ranskassa heidän osuutensa on pienempi. Saksassa matalapalkkaisten osuus on tyrmistyttävä 23 prosenttia. Saksaa suurempi matalapalkkaisten osuus on vain Latviassa sekä Liettuassa.

Matalapalkkatyötä tietoisesti lisäämään pyrkineessä Saksassa on työttömyysaste laskenut vuoden 2005 tasosta (11,2 %) merkittävästi (v.2013, 5,3 %). Työllisyysastekin on maassa parantunut (69,4 ->77,1). Kääntöpuolena on se, että Saksassa palkat jakautuvat tätä nykyä hyvin epätasaisesti.

Saksa on siis käyttänyt matalapalkkatyötä vipuna työllisyyden parantamisessa. Saksassa on kuitenkin tapahtunut paljon muutakin. Työehtosopimusten piirissä on tätä nykyä vain noin 55 prosenttia palkansaajista. Alhaisimman palkkatuloluokan työntekijöistä työehtosopimusten piirissä on vain 33 prosenttia. Korkeimmassa palkkatuloluokassa heitä on tuplasti enemmän. Saksassa palkansaajien järjestäytymisaste oli vuonna 2011 alle 20 prosenttia.

Saksan sopimusjärjestelmä on pahoin rapautunut ja erityisen paljon siitä on koitunut harmia pienipalkkaisille työntekijöille. PT:n tutkimuksen julkaisutilaisuudessa puhuneen saksalaisen Institute of Economic and Social Research – tutkimuslaitoksen tutkija Torsten Schulten mukaan Saksassa esimerkiksi vähittäiskaupan alalla työehtosopimusten piirissä on vain 40 prosenttia alan työntekijöistä. Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä työehtosopimusten piirissä on enää 36 prosenttia.

Työehtosopimusten kattavuuden hupeneminen on Schultenin mukaan yhteydessä matalapalkkatyön lisääntymiseen. Samanaikainen järjestäytymisen heikentyminen on johtanut huonompiin palkkoihin. Kokonaisuudessaan palkkaliukumat olivat Saksassa kroonisesti negatiivisia vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä ja yksityinen kulutus on kehittynyt samana aikana tahmeasti.

Saksan malli on ollut lääke mitä EU:n talousnikkarit ovat tarjoilleet kaikille eurokriisimaille. Työehtojen sopiminen pitää hajauttaa, sopimusten kattavuudesta tinkiä ja ylipäätänsä ay-liikkeen roolia kaventaa palkanmuodostuksesta päätettäessä. Siinä sellainen lääkecocktail, että palkansaajalta taju lähtee ja elvytys annetaan potilaan taskut tyhjentämällä.

Antti Veirto

Käy tutustumassa Saksan palkkoihin, neuvottelujärjestelmään ja talouden kehittymiseen:

http://www.boeckler.de/pdf/p_wsi_disp_191.pdf