STK:n ja EK:n lobbarina neljä vuosikymmentä häärännyt Lasse
Laatunen kuvaili muistelmissaan työmarkkinajärjestöjen koulutusasiantuntijoita
vähemmän mairittelevasti ”heistä on ollut kautta työmarkkinahistorian vaikea
saada mitään tolkkua”.
Koulutuspolitiikka ei ole niin monimutkaista, etteikö myös
työmarkkinajuristi voisi päästä kärryille vähintään perusteista. Laatusen
kohdalla kyse lienee enemmän henkilökohtaisen kiinnostuksen puutteesta. No,
mieltymyksensä kullakin.
Palkansaajapuolella on pari hyvää syytä olla kiinnostunut
koulutuksesta.
Ensimmäinen on selkeä ja konkreettinen. Osaamisen
kehittäminen nostaa todennäköisyyttä työllistyä ja edetä uralla.
Tämän päivän osaamisperusteisessa koulutusmaailmassa myös
epäformaalin koulutuksen merkitys on kasvussa, mutta formaalilla puolella
(jossa asiaa on paremmin tutkittu) yhteys on kirkas: Jokainen tutkintotaso
nostaa segmentin työllisyysastetta helposti parikymmentä prosenttiyksikköä.
Käytännössä merkittävin rajapinta osuu 2. asteen tutkinnon
suorittaneiden ja kokonaan vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien
väliin. Suomeksi sanottuna vähintään 2. asteen tutkinnon suorittaminen
helpottaa työllistymistä reippaasti. Rakenteellinen koulutustason nousu on
paras tapa suojella kansalaisia työttömyydeltä.
Mutta on myös toinen syy – vähintään yhtä tärkeä, joskin
hieman abstraktimpi: Ay-liikkeen tavoitteena on sivistyneiden ihmisten sivistysyhteiskunta.
Miksi? Koska sivistykseen pyrkivä ihminen on ajatteleva
ihminen. Sivistykseen pyrkivä, tiedostava ihminen ei purematta niele
teknokraattisia totuuksia.
Ettäkö pitää leikata palkoista? Ettäkö pitää leikata
työttömyysturvasta? Ettäkö pitää tehdä nämä ja nämä veronkevennykset? Ettäkö ei
ole vaihtoehtoja?
Kyse ei ole sivistyssanoista ja maisterinpapereista, vaan
yhteiskuntakriittisyydestä, omien aivojen käyttämisestä sekä tiedon ja tieteen
arvostamisesta. Siitä, että on kiinnostunut ja ottaa selvää. Se on todellista
sivistystä.
Vaihtoehtoja löytyy aina. Joskus parempia, joskus huonompia,
mutta sivistynyt ja tiedostava ihminen osaa arvioida sen itse.
Palkansaajaliikkeen on palattava sivistysliikkeeksi,
jollainen aikoinaan olimme. En ole haikailemassa takaisin vanhaan, vaan nimenomaan
kohti uutta tulevaisuuden voimaannuttavaa sivistystä.
Haluamatta kuulostaa liian mahtipontiselta, ay-liikkeelle on tarjolla vallankumouksellinen rooli. Liittojen velvollisuus on kyseenalaistaa valtarakenteet – ja liitto yhtä kuin jäsenensä. Oman koulutus- ja sivistystoiminnan kautta menemme kohti tätä tavoitetta.
Globaali kilpailu ei juuri jaa armopaloja. Koulutuksen ja
sivistyksen kautta otamme kohtalomme vahvemmin omiin hyppysiimme. Digitalisaatio
antaa tähän paremmat eväät kuin koskaan. Ennen oli luku- ja opintopiirejä, joissa
työntekijät kehittivät itseään. Nyt saman voi tehdä vielä demokraattisemmin,
mobiilisti ja vaivattomasti.
Mikko Laakkonen
Koulutuspoliittinen asiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti