Helsingin Sanomat uutisoi äskettäin kuinka hallituksen TE-toimistoille osoittamasta 17 miljoonan lisäbudjetista merkittävä osa tulee valumaan yksityisille henkilöstöpalveluyrityksille (HS 2.9.2016). Samassa kirjoituksessa kerrottiin kuinka merkittävästi Ruotsia pienemmillä henkilöstöresurssilla työttömien palvelut hoidetaan Suomen TE-toimistoissa.
TE-toimistoja on ajettu alas jo monta vuotta. Nykyinen hallitus jatkaa siinä edeltäjiensä tiellä. Digitalisaatio on mahdollistanut sähköisen asioinnin, jolla on korvattu henkilökohtaiset kontaktit virkailijoihin. Sinällään nurinkurista, kun digitalisaation hyötyihin yleisesti luetaan nimenomaan kommunikaation merkityksen ja aseman korostuminen, kun tylsät rutiinityöt voidaan unohtaa.
Aikanaan työhallinnon virkailijoita koulutettiin yliopistoissa omissa koulutusohjelmissaan. Työttömillä oli mahdollisuuksia tavata ammatinvalinnan psykologeja, työkykyasioihin erikoistuneita vajaakuntoisten työvoimaneuvojia, pitkäaikaistyöttömiin erikoistuneita työvoimaneuvojia ja vaikkapa nuorten asioihin erikoistuneita nuorten työvoimaneuvojia. Toimistoissa oli omia osastoja toimialojen mukaan.
TE-hallinnon leimaavin ”palvelu” on kuitenkin työttömien kontrollointiin liittyvä karenssi. Hallitus on viemässä eteenpäin lainsäädäntömuutoksia joiden myötä karenssien pituuksia venytetään työn vastaanottovelvoitteiden kiristämiseksi. Esimerkiksi varmasta työpaikasta kieltäytyminen toisi jatkossa 90 päivän karenssin. Samanaikaisesti esimerkiksi työssäkäyntialueen ulkopuolisen työn vastaanottamisen velvoitteita lisätään. Jatkossa kokoaikatyötä olisi myös velvollisuus ottaa vastaan, vaikka siitä maksettava palkka jäisi alle maksussa olevan työttömyyskorvauksen.
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan tilastojen mukaan se sai viime vuonna kaikkiaan 13 211 työttömyysturvaan liittyvää valitusta käsiteltäväkseen. Määrä oli kasvanut edellisvuodesta 20 prosentilla. Valituksista iso joukko koskee karensseja.
Työttömien jahtaaminen ja ohjaaminen karensseilla, on ollut TE-hallinnon tekemistä stigmatisoiva elementti. Se on johtanut siihen, ettei sen tarjoamiin palveluihin luoteta. Työnantajat eivät anna paikkojaan TE-toimistojen listoille, koska pelkäävät saavansa paikkoihinsa vastentahtoisia, osoituksilla ohjattuja hakijoita. Siksi TE-hallinnon järjestelmässä olevien avoimien paikkojen laatu ei kuvaa markkinatilannetta vaan on todellisuutta huonompi (esimerkiksi joka neljäs TE-hallinnon avoimista paikoista on vuokratyöpaikka). Kierre on valmis. Millä työehtoja paremmin poljettaisikaan kuin ilmoittamalla ehdoiltaan hutera paikka TE-hallinnon järjestelmään, josta osoituksella pakotetaan työnhakija sitä hakemaan. Kieltäytymisestä työtön saisi palkkioksi karenssin.
Onko oikein, että esimerkiksi vailla yleissitovan työehtosopimuksen minimityöehtojen tuomaa suojaa olevasta täysin provisiopalkkaisesta puhelinmyyntityöstä ei voi erota ilman karenssia, vaikka ei sillä pystyisi elättämään itseään ja mahdollista perhettään? Onko oikein, että mitään takaamattomasta nollatuntisopimuksesta ei pääse lähtemään ilman karenssiuhkaa? Entäpä jos tarvittaessa työhön kutsuttavan työtunnit loppuvat kuin seinään lastenhoitovaikeuksien aiheuttamien kieltäytymisten seurauksena. Kun sitten toimeentulon ehtymisen vuoksi joutuu hakeutumaan työttömäksi, niin vastassa on karenssi. Minun mielestäni TE-toimistojen karenssikäytännöt kääntyvät näissä tilanteissa työllisyydenhoidon tavoitteita ja TE-toimistojen oman tekemisen uskottavuutta vastaan.
Onkin mielenkiintoista seurata miten TE-toimistojen palveluiden yksityistäminen tulee tapahtumaan. Karensseilla läiskimistä ei voitane ulkoistaa. Henkilöstöpalvelualan yritykset odottavat pääsevänsä tekemään tulosta. TEM:n ylijohtaja Tuija Oivo tosin on todennut, että kermankuorintaa ei tulla sallimaan palveluntarjoajille.
Totta kai yritysvetoisten henkilöstöpalveluiden toiminta työllisyydenhoidossa on ollut tuloksellisempaa kuin TE-toimistojen, jotka eivät voi asiakkaitaan samalla tavoin valikoida. TE-toimistojen tehtäväksi on myös annettu kulloisenkin maan hallituksen mielihalujen mukainen työttömien kurittaminen. Siirretäänkö myös näitä ikävämpiä tehtäviä henkilöstöpalveluyrityksille? Tuskin, koska lainsäädännön rajapinnat tulevat vastaan.
En voi myöskään kuin hämmästellä sitä yksioikoisuutta, millä hoetaan palkkatukityöllistämisen olevan tuloksellisinta yrityksissä. Onhan se, koska palkkatukityössä yritys valitsee palkattavan henkilön omien tarpeidensa perusteella. Julkisen sektorin ja kolmannen sektorin rooli on ollut voiton tavoittelun sijaan pyrkiä palkkatukityöllistämisessä myös kuuntelemaan sosiaalista omatuntoaan. On naivia kuvitella, että esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden kovaa ydintä voitaisiin laajassa mitassa sulattaa yrityksien palkkatukityöllistämisen avulla. Pitkittyvän työttömyyden labyrinttiin eksyneille pitää antaa tukea ja ymmärrystä, jota ei kiivasrytmisessä yrityssektorin työelämässä välttämättä ehditä tuottaa.
Vuonna 1996 tapasin projektirahoituksen hankintaan erikoistuneen ammattilaisen. Hän vakuutti minulle, että ”työttömyys on tulevaisuuden bisnes”. Tuo tulevaisuus on nyt. Toivottavasti se ei muodostu henkilöstöpalvelualan yritysten kermanlitkinnäksi.
Antti Veirto
