Hallituspuolueet sopivat
kehysriihessä erityisesti nuorten työmarkkina-asemaa heikentävistä toimista,
joilla tavoitellaan työllisyyden kasvua. Samassa riihessä puitiin, millä
keinoin huoltosuhdetta uhkaavaa heikkoa syntyvyyttä saataisiin käännettyä
kasvuun.
Jatkossa yritysten ei tarvitsisi
esittää perusteita alle 30 vuotiaiden, yli 3 kuukautta työttömänä olleiden
työsuhteiden määräaikaisuudelle. Pelkona on, että virrat työttömyydestä eivät
jatkossa enää johda vakituiseen työhön eikä määräaikaisia tehtäviä
vakinaisteta, kun tilalle voi aina ottaa uuden määräaikaisen työntekijän.
Lisäksi tarkoituksena on
heikentää alle 20 henkilön yrityksissä työskentelevien irtisanomissuojaa.
Äkkiseltään voisi luulla, ettei epävarmuutta luovista työmarkkinatoimista olisi
ainakaan apua syntyvyyden kasvuun. Kokosimme kuitenkin epäjohdonmukaista
työmarkkinapolitiikkaa tarkastelevan kokemusasiantuntijaraadin etsimään
tutkimuskirjallisuuden pohjalta järjen hiveniä hallituksen hulluudesta.
Hanna Sutela (2012) tutki
ensimmäisen lapsen syntyvyyden yhteyttä työn määräaikaisuuteen 20−44-vuotiaiden
parisuhteessa olevien suomalaisten keskuudessa. Ero määräaikaisessa ja vakituisessa
työsuhteessa työskentelevien välillä oli huomattava ja tilastollisesti
merkittävä. Määräaikaisten työntekijöiden todennäköisyys saada ensimmäinen
lapsi tarkasteluvuoden aikana oli naisten osalta 0,62:1 ja miesten osalta
0,61:1 suhteessa vakituisiin työntekijöihin.
Eihän tästä ole apua!
Määräaikaisissa työsuhteissa hankitaan siis selvästi vähemmän lapsia.
Johanna Närvi (2014) selvitti työelämän
epävarmuuden vaikutusta vanhemmuuteen tilastollisen analyysin sijaan pienten
lasten vanhempien elämänkerrallisten haastattelujen avulla. Myös Närven
laadullisessa tutkimuksessa työsuhteissa koettu epävarmuus ja tulevaisuuden
suunnittelun vaikeus vaikuttivat pohdintaan perheen perustamisesta.
Maltetaan nyt kuitenkin vielä ja
luotetaan hallituksen logiikkaan.
Sutelan tutkimuksessa havaittiin
työsuhteen epävarmuuden, mitattuna vastaajan kokemalla työttömyyden,
irtisanomisen tai lomautuksen uhalla sekä työhistoriaa ja tulevaa
työllistymistä kuvaavilla muuttujilla, korreloivan voimakkaasti alhaisen
syntyvyyden kanssa. Huomattavaa epävarmuutta vakituisessa työsuhteessa kokevien
naisten todennäköisyys saada lapsi tarkasteluvuonna oli vain 0,45:1 suhteessa
vain vähän epävarmuutta vakituisessa työsuhteessa kokeviin naisiin.
Yhä huonommalta näyttää. Heikko
irtisanomissuoja on yhtä lailla yhteydessä alempaan syntyvyyteen. Annetaan
hallitukselle kuitenkin vielä yksi mahdollisuus.
Huomattavaa epävarmuutta
työsuhteessaan kokevien naisten joukosta määräaikaisesti työskentelevät saivat
lapsen tarkasteluvuonna 2,8 kertaa todennäköisemmin kuin vakituisesti
työskentelevät.
No sieltähän se löytyi! Jos
kaikkia uhkaavat potkut, määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevät hankkivat
selvästi vakituisia enemmän lapsia.
Närvi selittää: Monen hiljattain vanhemmaksi
tulleen työuraa ja muuta elämää määrittää vakauden kaipuu. Pitkällä aikavälillä
haastatellut toivoivat vakituista työtä ja varmaa toimeentuloa, mutta työelämän
epävarmuuden normalisoituessa lapsen hankkimista ei haluttu lykätä loputtomiin.
Perheen perustamisesta saatetaan hakea sellaista vakautta elämään, jota
työelämässä ei ollut tarjolla.
Ongelmallista tosin on, että
tässä kaikkein epävarmimmassa työmarkkina-asemassa hankitaan silti
huomattavasti vähemmän lapsia kuin vakituisessa ja suhteellisen varmaksi
koetussa työsuhteessa. Sutelan analyysissa suhdeluku on naisten osalta 0,58:1.
Kuten valtiovarainministeri Petteri Orpo jaksaa muistuttaa, maailma
kuitenkin muuttuu, eikä vakituisia ja turvallisia työsuhteita ehkä ole enää
tulevaisuudessa tarjolla. Hallitus siis kantaa vain kortensa kekoon varmistaen,
että nuoret aikuiset ovat riittävän huonossa työmarkkina-asemassa, jossa kotiin
lasten kanssa jääminen tuntuu tarpeeksi houkuttelevalta eikä kaikista heikoin
syntyvyysskenaario pääse toteutumaan.
Tässä pari lisävinkkiä kokemusasiantuntijaraadilta:
Eikö irtisanomissuojaa voisi heikentää kaikilta, jotta yli 20 hengen
yrityksissä, määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät nuoret eivät putoaisi
syntyvyyskuoppaan?
Lisäksi Sutelan tutkimus
osoittaa, että määräaikaisuuden ja työsuhteen koetun epävarmuuden yllättävä
positiivinen yhteisvaikutus ei koske miehiä. Näin ollen tiettyyn ikäryhmään
kohdistetun määräaikaisuuspykälän ohella irtisanomissuojan heikennykset
kannattaisi kohdistaa pelkästään naisiin.
Tällöin heikkenee tietysti naisten
osallistuminen työmarkkinoille, mutta perhevapaauudistuksen kohtalo osoittanee,
että tällaisista tavoitteista on jo kauan sitten luovuttu.
Olli Toivanen
Ekonomisti
Ekonomisti
Disclaimer: Kokemusasiantuntijaraadin esittämät suositukset ovat
perustuslain, tasa-arvolain ja järjenvastaisia. Olemme käytettävissä myös
muihin hallituksen hankkeisiin.
Lähteet:
Närvi, Johanna (2014) Määräaikainen
työ, vakituinen vanhemmuus: sukupuolistuneet työurat, perheellistyminen ja
vanhempien hoivaratkaisut. Tutkimus 122, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Sutela, Hanna (2012) Temporary Jobs and First Child Fertility
in Finland. Community, Work & Family,
Vol. 15 (4), 425−450.