HALLITUSLOGIIKKAA: RIITTÄVÄN HUONO TYÖELÄMÄ TURVAA HUOLTOSUHTEEN

Hallituspuolueet sopivat kehysriihessä erityisesti nuorten työmarkkina-asemaa heikentävistä toimista, joilla tavoitellaan työllisyyden kasvua. Samassa riihessä puitiin, millä keinoin huoltosuhdetta uhkaavaa heikkoa syntyvyyttä saataisiin käännettyä kasvuun. 

Jatkossa yritysten ei tarvitsisi esittää perusteita alle 30 vuotiaiden, yli 3 kuukautta työttömänä olleiden työsuhteiden määräaikaisuudelle. Pelkona on, että virrat työttömyydestä eivät jatkossa enää johda vakituiseen työhön eikä määräaikaisia tehtäviä vakinaisteta, kun tilalle voi aina ottaa uuden määräaikaisen työntekijän.

Lisäksi tarkoituksena on heikentää alle 20 henkilön yrityksissä työskentelevien irtisanomissuojaa. Äkkiseltään voisi luulla, ettei epävarmuutta luovista työmarkkinatoimista olisi ainakaan apua syntyvyyden kasvuun. Kokosimme kuitenkin epäjohdonmukaista työmarkkinapolitiikkaa tarkastelevan kokemusasiantuntijaraadin etsimään tutkimuskirjallisuuden pohjalta järjen hiveniä hallituksen hulluudesta.

Hanna Sutela (2012) tutki ensimmäisen lapsen syntyvyyden yhteyttä työn määräaikaisuuteen 20−44-vuotiaiden parisuhteessa olevien suomalaisten keskuudessa. Ero määräaikaisessa ja vakituisessa työsuhteessa työskentelevien välillä oli huomattava ja tilastollisesti merkittävä. Määräaikaisten työntekijöiden todennäköisyys saada ensimmäinen lapsi tarkasteluvuoden aikana oli naisten osalta 0,62:1 ja miesten osalta 0,61:1 suhteessa vakituisiin työntekijöihin.

Eihän tästä ole apua! Määräaikaisissa työsuhteissa hankitaan siis selvästi vähemmän lapsia.

Johanna Närvi (2014) selvitti työelämän epävarmuuden vaikutusta vanhemmuuteen tilastollisen analyysin sijaan pienten lasten vanhempien elämänkerrallisten haastattelujen avulla. Myös Närven laadullisessa tutkimuksessa työsuhteissa koettu epävarmuus ja tulevaisuuden suunnittelun vaikeus vaikuttivat pohdintaan perheen perustamisesta.  

Maltetaan nyt kuitenkin vielä ja luotetaan hallituksen logiikkaan.

Sutelan tutkimuksessa havaittiin työsuhteen epävarmuuden, mitattuna vastaajan kokemalla työttömyyden, irtisanomisen tai lomautuksen uhalla sekä työhistoriaa ja tulevaa työllistymistä kuvaavilla muuttujilla, korreloivan voimakkaasti alhaisen syntyvyyden kanssa. Huomattavaa epävarmuutta vakituisessa työsuhteessa kokevien naisten todennäköisyys saada lapsi tarkasteluvuonna oli vain 0,45:1 suhteessa vain vähän epävarmuutta vakituisessa työsuhteessa kokeviin naisiin.

Yhä huonommalta näyttää. Heikko irtisanomissuoja on yhtä lailla yhteydessä alempaan syntyvyyteen. Annetaan hallitukselle kuitenkin vielä yksi mahdollisuus.

Huomattavaa epävarmuutta työsuhteessaan kokevien naisten joukosta määräaikaisesti työskentelevät saivat lapsen tarkasteluvuonna 2,8 kertaa todennäköisemmin kuin vakituisesti työskentelevät.

No sieltähän se löytyi! Jos kaikkia uhkaavat potkut, määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevät hankkivat selvästi vakituisia enemmän lapsia.

Närvi selittää: Monen hiljattain vanhemmaksi tulleen työuraa ja muuta elämää määrittää vakauden kaipuu. Pitkällä aikavälillä haastatellut toivoivat vakituista työtä ja varmaa toimeentuloa, mutta työelämän epävarmuuden normalisoituessa lapsen hankkimista ei haluttu lykätä loputtomiin. Perheen perustamisesta saatetaan hakea sellaista vakautta elämään, jota työelämässä ei ollut tarjolla.

Ongelmallista tosin on, että tässä kaikkein epävarmimmassa työmarkkina-asemassa hankitaan silti huomattavasti vähemmän lapsia kuin vakituisessa ja suhteellisen varmaksi koetussa työsuhteessa. Sutelan analyysissa suhdeluku on naisten osalta 0,58:1. 

Kuten valtiovarainministeri Petteri Orpo jaksaa muistuttaa, maailma kuitenkin muuttuu, eikä vakituisia ja turvallisia työsuhteita ehkä ole enää tulevaisuudessa tarjolla. Hallitus siis kantaa vain kortensa kekoon varmistaen, että nuoret aikuiset ovat riittävän huonossa työmarkkina-asemassa, jossa kotiin lasten kanssa jääminen tuntuu tarpeeksi houkuttelevalta eikä kaikista heikoin syntyvyysskenaario pääse toteutumaan.

Tässä pari lisävinkkiä kokemusasiantuntijaraadilta: Eikö irtisanomissuojaa voisi heikentää kaikilta, jotta yli 20 hengen yrityksissä, määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevät nuoret eivät putoaisi syntyvyyskuoppaan? 

Lisäksi Sutelan tutkimus osoittaa, että määräaikaisuuden ja työsuhteen koetun epävarmuuden yllättävä positiivinen yhteisvaikutus ei koske miehiä. Näin ollen tiettyyn ikäryhmään kohdistetun määräaikaisuuspykälän ohella irtisanomissuojan heikennykset kannattaisi kohdistaa pelkästään naisiin. 

Tällöin heikkenee tietysti naisten osallistuminen työmarkkinoille, mutta perhevapaauudistuksen kohtalo osoittanee, että tällaisista tavoitteista on jo kauan sitten luovuttu.

Olli Toivanen
Ekonomisti

Disclaimer: Kokemusasiantuntijaraadin esittämät suositukset ovat perustuslain, tasa-arvolain ja järjenvastaisia. Olemme käytettävissä myös muihin hallituksen hankkeisiin.

Lähteet:

Närvi, Johanna (2014) Määräaikainen työ, vakituinen vanhemmuus: sukupuolistuneet työurat, perheellistyminen ja vanhempien hoivaratkaisut. Tutkimus 122, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sutela, Hanna (2012) Temporary Jobs and First Child Fertility in Finland. Community, Work & Family, Vol. 15 (4), 425−450.

HEINÄSIRKKAPARVET

Vuonna 2017 osa-aikatyötä teki 42 prosenttia vähittäiskaupan työntekijöistä. Se on uusi ennätys. Toki jo 2000-luvun alussa osa-aikaisten osuus toimialalla käväisi 40 prosentissa.  Majoitus- ja ravitsemisalla ollaan osa-aikaisen työn osuudessa vielä poikkeuksellisemmassa tilanteessa. Peräti 40 prosenttia alan palkansaajista on osa-aikaisia. Aikaisemmin ei mara-alalla tällaisia lukuja ole hätyytelty.

Sipilän hallitus vapautti kaupat aukiolojen sääntelystä. Joku on sanonut sitä hallituksen merkittävimmäksi rakenneuudistukseksi. Vuoteen 2015 verrattuna vähittäiskaupassa on nyt 7 000 työllistä vähemmän. Samanaikaisesti vähittäiskaupassa osa-aikaisten palkansaajien määrä on lisääntynyt 4 000 henkilöllä.  

Vuoden 2016 alun jälkeen vähittäiskaupasta on siis kadonnut kokoaikatyötä ja yrittäjiä. Olisi saattanut kadota toki ilman aukiolojen vapauttamistakin. Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman ammattibarometrin mukaan Suomessa ei ole pulaa myyjistä. Joissain osissa maata on suoranaista ylitarjontaa. 

Uutiset kertovat, että verkkokaupan jättiläinen Amazon lähestyy Suomen rajoja.  Dagens Industrin julkaiseman uutisen mukaan jättiläinen palkkaa väkeä Ruotsissa. Mitään virallista ilmoitusta se ei saapumisestaan Pohjolaan ole vielä antanut. Valloitusmielessä tehtävistä maihinnousuista ei etukäteen lehti-ilmoittelulla varoitella. 

Voihan olla, että Amazon tekee 3D-tulostimella itselleen päivässä logistiikkakeskuksen ruotsalaiselle pellolle. Seuraavana päivänä dronet nousevat keskuksen uumenista kuin heinäsirkkaparvet ja toimittavat verkosta tilattua tavaraa nopeasti kuluttajille. Ja senhän tietää mitä heinäsirkkaparvet jälkeensä jättävät. Selvää on, että jo nykyisellään ulkomailla toimivat verkkokaupat ravistelevat kotimaista kauppaa. Amazonin kaltaisen toimijan ilmestyminen naapuriin lisää painetta.

Toisin kuin vähittäiskauppa on majoitus- ja ravitsemisala ollut lähivuosina otsikoissa työvoimapulastaan. Se on ikävää, että tunnetusti vetovoimainen työskentelyala on ajautunut moiseen ahdinkoon. 

Majoitus- ja ravitsemisalalla työvoimapula-keskustelun kanssa samanaikaisesti osa-aikatyö on lisääntynyt. Tätä nykyä jo 40 prosenttia alan palkansaajista on osa-aikaisessa työsuhteessa työnantajaansa. Vielä vuonna 2012 osa-aikaisten osuus oli 32 prosenttia. 

Tarjoilutyöntekijöistä 59 prosenttia tekee töitä keskimäärin alle 31 tuntia viikossa. Vuonna 2011 alle 31 tuntia viikossa tekevien tarjoilutyöntekijöiden osuus oli 47 prosenttia. 

Aikaisempaa useammin tarjoilutyössä osa-aikaisuus on nykyään vastentahtoista. Sitä tehdään kokoaikatyön puuttuessa. Vuonna 2011 osa-aikaisista tarjoilutyöntekijöistä kaipasi kokoaikatyötä 34 prosenttia ja nyt 44 prosenttia. Ei ihme, että majoitus- ja ravitsemisalalta hakeudutaan muille toimialoille töihin ja uutta väkeä on vaikea löytää. 

Nyt jo eläkkeelle jäänyt MaRan ekonomisti Heikki Lankinen kirjoitti aikanaan, että majoitus- ja ravitsemisalan henkilökunnan koulutustaso on Suomessa todennäköisesti keskimäärin korkeampaa kuin Euroopassa yleisesti. Lankisen mukaan koulutetun henkilöstön merkitys työvoimavaltaisella alalla tuottavuuskasvun lähteenä on korostunut. Nyt ollaan tilanteessa, jossa työsuhteet rapautuvat ja työntekijät hakevat mahdollisuuksia muilta toimialoilta. Osaava väki kaikkoaa. Ollaan niin sanotusti huonon kierteessä. 

Antti Veirto

Tutkimuspäällikkö