OPISKELU JA TYÖURA

Työurien pidentämisestä on riittänyt parran pärinää. Lähinnä hautakivet on jätetty nykyisille sijoilleen kun työuravuosien lisäämiseksi kiviä on käännelty. Jos ikääntyneiden työllisyysasteen alhaisuutta on päivitelty suureen ääneen, on myös nuorille heristetty sormea opintojen venyttämisestä. Kansalle on haluttu tehdä selväksi, että työelämästä lähdetään liian nuorena ja sinne tullaan liian vanhana. Syyllisiä kaikki tyynni?!

Akava huokaisi pettyneenä kun korotetun 1,9 prosentin karttuman poistaminen 53–63-vuotiailta kävi todennäköiseksi toimeenpanoa vaille valmiin eläkeuudistuksen yhteydessä. Uskomus on ollut, että akateemiset opinnot lykkäävät työelämään siirtymistä ja siksi akateemiset eivät ehdi tekemään työvuosia kuten duunarit. Akateemisten edunvalvontanäkemyksen mukaan korotettu karttuma on tähän asti korjannut tätä ”vääryyttä”. Taisipa joku puoluejohtajakin ryhtyä löpisemään, että näki siinä suuren vääryyden pyöreiden lasiensa läpi.

Itse asiassa opiskelijoiden työurat alkavat jo hyvissä ajoin ennen opintojen päättymistä. Vuonna 2010 ammatillista perustutkintoa opiskelleista 56 prosenttia, ammattikorkeakouluopiskelijoista 57 prosenttia ja ylempää korkeakoulututkintoa opiskelleista peräti 65 prosenttia oli työssäkäyviä. Näyttää siis olevan hyvin vanhakantaista ja mekaanista ajattelua, että työura alkaa vasta opiskelun jälkeen. Työurat alkavat monesti kaikilla koulutusasteilla jo ennen opintojen päättymistä.

Suomalaiset nuoret siirtyvät opintojen jälkeen työelämään eri-ikäisinä koulutustasosta riippuen. Ammatillinen perustutkinto suoritetaan keskimäärin 21-vuoden ikäisenä. Korkeammat tutkinnot suoritetaan keskimäärin 25–26-vuotiaana. Eläketurvakeskuksen tutkimusten mukaan työ ja opiskelu limittyvät nykyään hyvin voimakkaasti. Perinteinen raja, jossa opiskeluaikainen työssäkäynti on vähäistä, opiskeluiden ja työelämään siirtymisen välillä on yhä harvinaisempi. Vaikka töiden tekeminen opiskeluiden ohessa on hyvin yleistä, työn teon intensiivisyys ei näytä vaikuttavan opiskeluiden jälkeiseen työllistymiseen. Toisaalta työn teon määrällä ei näyttänyt myöskään olevan Eläketurvakeskuksen tutkimuksissa vaikutusta opiskeluiden kestoon.

Eläketurvakeskuksen tutkimusten mukaan jo 26-vuotiaalla akateemisella on karttunut muilta koulutusasteilta valmistuneita paremmin eläkettä. Ei voi sanoa siis, että nykyisellään akateeminen vasta työuransa loppupäässä kirisi kiinni duunarin aikaisemmin alkaneen työuran tuoneen eläkekarttuman. Ero akateemisen eduksi syntyy jo 26-vuotiaana. Työuran loppupään korkeampi karttuma olisi vain kirsikka akateemisen eläkekakkuun.

Antti Veirto

Julkaisuun: www.etk.fi > Tietoa ETK:sta > Julkaisut > Tutkimusjulkaisut > Tutkimukset > Tutkintoja suorittaneiden nuorten työurapolut (pdf)