AKTIIVIMALLI LISÄÄ TYÖTTÖMIEN TARVETTA TOIMEENTULOTUKEEN

Perustoimeentulotukea voi saada henkilö tai perhe, jos tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen taloudellinen tuki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan vuonna 2016 toimeentulotukea myönnettiin 398 406 henkilölle. Väestöstä jopa 7,2 prosenttia sai toimeentulotukea vuonna 2016. 

THL:n mukaan pitkällä aikavälin tarkasteltaessa toimeentulotukea pitkäaikaisesti saavien osuus on kasvanut ja lyhytaikaisesti saavien osuus on vähentynyt. Noin kolmasosa toimeentulotukea saavista sai tukea 10–12 kuukautta vuodessa. Voidaan sanoa, että toimeentulotuki on muodostunut saajalleen pitkäaikaiseksi tueksi. (Kuvio 5, THL:n tilastoraportti 46/2017).

Vuonna 2016 toimeentulotukea saaneista kotitalouksista viitehenkilön (jonka nimiin toimeentulotuki maksetaan) sosioekonomisen aseman mukaan eniten henkilöitä, täsmälleen 37,4 %, kuului ryhmään ”muut”, johon lasketaan myös pitkäaikaistyöttömät. Vuonna 2000 vastaava luku oli 17 %. Pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt toimeentulotuen saajien keskuudessa. (THL:n tilastoraportti 46/2017). Hyväksytyn aktiivimallin myötä työttömien osuus toimeentulotukea saavien joukossa tulee kasvamaan.

Vuoden alusta voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli edellyttää työttömältä aktiivisuutta. Työttömän tulee työskennellä vähintään 18 tuntia 65 maksupäivän jaksolla palkalla, joka on vähintään työehtosopimuksen mukaista, tai ansaita yritystoiminnasta vähintään 23 % yrittäjän työssäoloehtoa kerryttävästä kuukausiansioista (vuonna 2017 241 euroa). Aktiivisuusedellytyksen voi täyttää myös osallistumalla viiden päivän ajan työllistymistä edistäviin palveluihin tai muuhun viranomaisen järjestämään työllistymisedellytyksiä parantavaan palveluun tai toimintaan tai rekrytointia tukevaan toimintaan, josta maksetaan työttömyysetuutta. Työttömiltä edellytetään edellä mainittua aktiivisuutta, jotta työttömyysturvan taso ei laskisi seuraavalla 65 maksupäivän jaksolla 4,65 prosenttia.

Marraskuussa 2017 työttömiä oli yhteensä 271 309 henkilöä (TEM/Tilastokeskus) ja avoimia työpaikkoja oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 kolmannella vuosineljänneksellä 34 300. Lyhyellä matikallakin on laskettavissa, että tämä ei tarjoa kovin monelle työttömälle mahdollisuutta täyttää lain vaatimaa aktiivisuusedellytystä palkkatyöllä. Myös osallistuminen työllistymistä edistäviin palveluihin viiden päivän ajan voisi olla yksi mahdollisuus torjua työttömyysturvan leikkaus. 

Tässä kohtaa on syytä muistaa, että Työ- ja elinkeinotoimiston palvelut ovat harkinnanvaraisia ja palveluun pääsyn edellytyksenä on, että ne ovat ns. työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisia, toisin sanoen TE-toimistossa nähdään, että ne voivat edesauttaa työnhakijan työllistymistä. Aktiivimalli ei tuo tähän muutosta. Lisäksi jo lakia valmisteltaessa Sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään korosti, että TE-toimistojen resurssit eivät takaa palveluita kaikille työttömyysetuuden saajille. Näiden seikkojen valossa vaikuttaa siltä, että aktiivisuusedellytyksen täyttäminen näyttäytyy työttömälle erittäin vaikeana tehtävänä. Tulee väistämättä mieleen, onko aktiivimallin perimmäisenä motiivina ollut pelkästään halu leikata työttömyysturvaa?

On ennakoitavissa, että työttömyysturvan leikkaaminen, varsinkin jos se on pitkäkestoista, tulee lisäämään entisestään tarvetta asumis- ja toimeentulotuelle. Näistä heijastusvaikutuksista Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen on ollut myös huolissaan. Kuten alussa mainitsin, toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen taloudellinen tuki taloudellisessa ahdingossa oleville. Tuntuukin nurinkuriselta, että työttömyysturvaa leikkaamalla työttömiä ohjataan entisestään toimeentulotuen piiriin. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus ”aktiivimallilla” tällöin on työnhaun kannustavuuteen. Työttömyysturvajärjestelmää se ei ainakaan yksinkertaista.

Mari Kettunen

Sosiaalipoliittinen asiantuntija