OPISKELIJA REISSAA KUN KOULUTUS KESKITTYY

Koulutuksen järjestämisen suunta on kohti suurempia kokonaisuuksia, kun oppilaitosten fyysisiä toimipisteitä vähennetään. Opiskelijalle tämä voi  näkyä pidempinä matkoina opin äärelle.

Muutos kohti keskitetympää toimintamallia näkyy niin perusopetuksessa kuin toisella asteella. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 peruskouluja oli Suomessa 58 kappaletta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Muutos on parin prosentin luokkaa, kun peruskouluja Suomesta löytyy lähes 2 400, mutta suunta on selkeä. 

Myös toisen asteen koulutuksessa vähennys on ollut 2-3 prosentin luokkaa, ammatillisella puolella suurempaa kuin lukioissa. Ja tähän lukuun ei sisällytetä oppilaitosten yksittäisten yksiköiden tai sivupisteiden lakkauttamisia, mikä on ollut suosittua erityisesti ammatillisella puolella.

Kunnallisessa päätöksenteossa ammatillinen koulutus ei perinteisesti ole ollut samanlaisessa poliittisesti suojatussa  asemassa kuin lukiokoulutus. Oman kylän lukiosta ei ole haluttu päästää millään irti, mutta esimerkiksi koulutuskuntayhtymien kautta ammatillisen koulutuksen tietyt toimipisteet voivat sujuvasti sijaita naapurikunnan alueella - tai vielä pidemmällä. 

Harvaan keskitetyt toimipisteet ovat hieman kaksipiippuinen juttu. On selvää, että Järvenpäähän ei ole järkevää järjestää tiettyä koulutusta, jos kilometrin päässä Tuusulan puolella tehdään täsmälleen samaa. Myöskään kahta hallintoa ei ole tarpeellista ylläpitää. Yhteinen koulutuskuntayhtymä on järkevä ratkaisu, kun opiskelijan "koulumatkat" pysyvät kohtuullisina.

Ongelma on akuutimpi harvempaan asutuilla alueilla. Siinä missä lukiokoulutus pysynee jatkossakin lähes jokaisessa niemennotkossa, tulee ammatillinen koulutus keskittymään enemmän maakuntien ykkös- ja kakkoskaupunkeihin. Huittisissa asuva 16-vuotias saa miettiä, haluaako mieluummin muuttaa asumaan itsenäisesti Poriin vai Raumalle. Vai kenties valita 100 kilometrin koulumatkan. 

Hallituksen kaavailema ammatillisen koulutuksen reformi voi vaikuttaa koulutuksen järjestäjärakenteeseen ja opiskelijan matkoihin parillakin tavalla. Hallitus ei aio pakottaa koulutuksen järjestäjiä yhdistymisiin, mutta ammatillisen koulutuksen uuteen rahoitusmalliin on tulossa oma - joskin pienehkö - "strategiarahoitusosuus", jonka kautta fuusioihin oltaisiin kannustamassa. Lisäksi oppilaitoksen fyysisen olinpaikan merkitys vähenee, jos oppiminen tapahtuu jatkossa enemmän työpaikoilla. 

Koulutuksen keskittyminen suurempiin yksiköihin on trendi, jota vastaan on käytännössä vaikea taistella. Eikä se aina ole mielekästäkään. Asioiden tekeminen tehokkaammin on tervetullutta kehitystä. Digitalisaatio voi tuoda sekin oman helpottavan panoksensa, joskin ammatillisella puolella se on vaikeampaa. Joka tapauksessa kuntapäättäjien tulee huolehtia, että pääsy myös ammatillisen koulutuksen äärelle on jatkossa jokaiselle nuorelle sujuvaa.   

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

NOLLAKOROTUKSET EIVÄT NYT KELPAA

Ruotsin teollisuuden matalapalkkaisten alojen työehtosopimuksessa sovittiin vastikään 6,5 prosentin palkankorotukset kolmelle vuodelle. Esimerkiksi 23 000 kruunua (noin 2400 euroa) kuukaudessa tienaavan tilipussi kasvaa kolmen vuoden kuluessa noin 157 eurolla kuukaudessa.

Jo edellinen, yksivuotinen sopimus oli tuonut Ruotsissa 2,2 prosentin korotukset.

Saksassa 3,8 miljoonan jäsenen IG Metall neuvotteli viime vuonna aloilleen 4,8 prosentin palkankorotukset.

Saksan ja Ruotsin suuret palkankorotukset vaikuttavat Suomen kilpailukykyyn erittäin positiivisesti. Työttömyyden ei oleteta näissä maissa kääntyvän nousuun suurista palkankorotuksista huolimatta.

Toki on huomioitava, ettei kaikkien alojen palkkakehitys ole niin mairittelevaa, kuin mainittujen sopimusten osalta on.

Suomessa ollaan edetty viime vuodet lähes nollalinjalla, ja nyt 2017 konkreettisesti nollalinjalla. Sopimuskorotukset ovat nolla piste nolla. Ostovoima on sentään säilynyt veronalennusten ja matalana pysyneen inflaation vuoksi.

Syksyllä liittokierros lähtee käyntiin. Monen vuoden palkkamaltin jälkeen nollalinja ei nyt kelpaa, vaikka Suomen taloustilanne ei olekaan yhtä vahva kuin Ruotsin ja Saksan. Työnantajien on turha edes yrittää tarjota nyt nollalinjaa.

Antti Koskela

ekonomisti, PAM