MIKSI IHMISET EIVÄT MUUTA TYÖN PERÄSSÄ - SIKSI ETTÄ SE EI KANNATA

Julkisessa keskustelussa usein tuskaillaan, miksi korkean työttömyyden paikkakunnilla asuvat eivät muuta työn perässä kasvukeskuksiin.

Usein syyksi tarjotaan liiallista kiintymystä kotipaikkakuntaan ja sosiaalisten verkostojen hylkäämisen vaikeutta – mikä varmasti on totta sekin. Jäämiselle on kuitenkin myös paljon yksinkertaisempi syy: lähtemällä saattaa menettää rahaa.

Otetaan numeerinen esimerkki aiheesta.

Jenni on 30-vuotias työtön sinkku Lieksasta. Jenni on aiemmin työskennellyt kokkina. Hänellä on kolme vaihtoehtoa: 1)  jäädä työttömäksi Lieksaan 2) yrittää työllistyä Lieksassa 3) muuttaa työn perässä kasvukeskukseen.

Työllistyessä kokoaikaiseen työhön Jennin kokonaisansio tulisi olemaan 2000€ kuussa bruttona (valittu helppo tasaluku).  Oletetaan, että työllistymisen todennäköisyys kasvukeskuksessa olisi lähes sata prosenttia. Työllistymisen todennäköisyys Lieksassa on X prosenttia. Muistetaan että asumiskulut ovat kasvukeskuksissa huomattavasti suuremmat. 2000 euroa bruttona tienaavan nettoansiot verojen ja sosiaaliturvamaksujen jälkeen ovat noin 1500 euroa.

Jennin nettotulot asumismenojen jälkeen olisivat näissä vaihtoehdoissa:

1)      työtön: ansiosidonnaista 1200 euroa kuussa – asumismenot 400 euroa = 800 euroa

2)      etsii töitä Lieksassa: X*(2000 euroa – verot – asumismenot 400 euroa = X*1100 euroa

3)      lähtee Helsinkiin töihin: 2000 euroa – verot – asumismenot 700 euroa = 800 euroa

Havaitaan että lähtemällä töihin Helsinkiin, Jennin nettoansiot asumismenojen jälkeen eivät välttämättä kasva ollenkaan verrattuna siihen, että jäisi kotipaikkakunnalle työttömäksi.

Lisäksi havaitaan, että ylivoimaisesti paras vaihtoehto olisi löytää töitä omalta paikkakunnalta. Silloinhan Jennille jäisi käteen 1100 euroa kuussa asumismenojen jälkeen.

Jotta työn etsiminen Lieksassa olisi kannattavampaa kuin Helsinkiin lähteminen, on X*1100 euroa oltava enemmän kuin 800 euroa. Joten X*1100 > 800, eli X > 8/11,  eli X:n on oltava yli 72,7 prosenttia.

Toisin sanoen Jennin on kannattavampaa etsiä töitä omalta paikkakunnaltaan, jos hän olettaa työllistymisen todennäköisyyden olevan edes vähän reilut 70 prosenttia. Tähän päälle vielä omien sosiaalisten verkostojen ja ystävyyssuhteiden säilyminen.

Ei ihme, ettei muuttaminen työn perässä Helsinkiin aina houkuta.

-----
Paljonko 2000€ bruttopalkasta jää käteen eri kaupungeissa asumisen jälkeen:

Oletukset laskelmassa: yksityinen vuokra-asunto, 30 neliön yksiö, yksinasuva   
Henkilö kuuluu ay-liikkeeseen ja on ev.lut

2000 euroa kuussa tienaavan nettopalkka on noin 1550€ kuussa, jos kuuluu ay-liikkeeseen ja kirkkoon. *veronmaksajat
   
Nettopalkasta jää käteen eri kunnissa asumismenojen jälkeen:  

Antti Koskela

Ekonomisti

AY-LIIKE ON OSA KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ

Jatkan siitä mihin viimeksi blogini lopetin. Pyrin vakuuttamaan epäileviä siitä, että ilman ay-liikettä maailmassa olisi paljon nykyistä enemmän eriarvoisuutta. 

Kestävästä kehityksestä ja kestävästä taloudesta puhutaan paljon. Kestävä talous tuli minua vastaan esimerkiksi hallituksen esityksessä maakunnallisista kasvupalveluista. Siinä se oli mainittu useampaan otteeseen. Se oli tosin mainittu ilman sen suurempaa sisällön määrittelyä.

Kestävään kehitykseen kuuluu ekologisesti kestävien ratkaisujen lisäksi myös sosiaalisesti kestävät ratkaisut. Gro Harlem Brundtlandin johtama komissio on huomauttanut, että paitsi hallitsematon taloudellinen kasvu niin myös köyhyys pilaavat ympäristöä. Kaikki ympäristöongelmat eivät liity vain taloudelliseen kasvuun tai talouden alaan, vaan esimerkiksi vaikkapa koulutuksen puute voi näkyä ympäristöongelmina. 

Kestävään kehitykseen siis kuuluu mitä suurimmissa määrin hyvinvointielementti. Kestävä talous tuottaa sosiaalisesti kestävällä tavalla hyvinvointia yhteiskuntaan. Sen eteen ammattiyhdistysliike onkin tehnyt töitä vuosikymmeniä. Kuten alla olevasta kaaviosta käy ilmi, niin järjestäytymisasteella näyttää olevan yhteys siihen kuinka tasa-arvoinen on tulonjako yhteiskunnassa. Mitä alhaisempi maan gini-kerroin (eli tasaisempi tulonjako), sitä todennäköisemmin on siellä myös korkea järjestäytymisaste.

Gini-kerroin luetaan kestävän kehityksen indikaattoreihin. Ay-liikkeellä on tärkeä tehtävä huolehtia siitä, että meillä Suomessa ja maailmalla pidetään kiinni kestävän kehityksen toteutumisesta tulonjaossa. Ja kun hallituksen esityksiin kirjoitetaan kestävästä taloudesta tai kestävästä kehityksestä, sen pitää sisältää ajatus työntekijöiden mahdollisuuksista huolehtia asemastaan kollektiivisesti. Yksin ei kukaan kestä. Yksin ei mistään tehdä kestävää. 

Antti Veirto