NÄYTÄ TAITOSI!

Näyttötutkinnot ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän salainen ase. Salainen ikävä kyllä siksi, että niin harvat tietävät, mistä näyttötutkinnoissa on kyse ja miten niitä voi hyödyntää.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttötutkinto on osaamisen todentamisen ja osoittamisen väylä. On epäoleellista, miten osaaminen on hankittu. Oli kyse sitten vuosien työkokemuksesta tai luonnonlahjakkuudesta, jos hanskaat loistavasti vaikka kokin ammattitutkinnon kriteerit, voit muutaman tutkintotilaisuuden kautta saada kouraasi täysin pätevän ammatillisen tutkinnon.

Jos taas olet kuten allekirjoittanut, vailla käytännössä mitään luonnollista lahjakkuutta, järjestävät oppilaitokset armollisesti myös "tutkintoon johtavaa koulutusta". Osaaminen voidaan hankkia myös tätä kautta - ja ei muuta kuin tutkintotilaisuuteen.

No, toki koko prosessi alusta loppuun on hieman monimutkaisempi, mutta näyttötutkintojen perusidea on edellä mainittu. Ideaalimaailmassa myös jokaiselle opintielle lähtijälle tehdään tutkintotilaisuuden järjestävän oppilaitoksen toimesta perinpohjainen henkilökohtaistaminen, jossa nimen omaan tsekataan hänen osaamisen tasonsa ja puutteensa suhteessa tavoitteena olevaan tutkintoon. Tarvitsetko lisäosaamista jossain tutkinnonosassa? Miten se olisi järkevintä hankkia?

Jouhevasti homma toimii myös silloin, kun työnantaja ymmärtää lähteä tanssiin mukaan. Hyviä kokemuksia löytyy esimerkiksi kaupan alalta, jossa työantajayritys on mahdollistanut myynnin ammattitutkinnon suorittamisen työntekijän omia töitä tehden. Tutkintotilaisuudet järjestetään omalla työpaikalla todellisissa työelämän tilanteissa, ja jos jonkinlaista valmistavaa koulutusta tarvitaan, sekin voidaan järjestää omalla työpaikalla oppisopimuspohjalta. Sujuvampaa järjestelmää ammatillisen tutkinnon suorittamiseen työn ohessa on vaikea keksiä.

Työelämän koulutusneuvojien ja luottamusmiesten haasteena on saattaa tieto näyttötutkintojen potentiaalista työnantajien korviin. Yt-lainsäädäntö edellyttää vuosittaisten henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien tekemistä. Kun henkilöstökoulutus suunnitellaan ja toteutetaan pykälien mukaan, saa työnantaja koulutuksen myötä tuottavampien työntekijöiden lisäksi myös lisäverohyödyn.

Kaiken kaikkiaan ajat eivät ole aikuiskoulutukselle parhaat mahdolliset. Hallitus leikkaa aikuiskoulutustuesta sievoisen siivun poistamalla siitä valtion kustantaman perusosan ja tekemällä siitä lainamuotoista. Kannattaako leikata juuri siitä tuesta, joka tuo työmarkkinoille kaikkien peräänkuuluttamaa dynaamisuutta? Tällä hetkellä pari tonnia tienaavan duunarin ansiosidonnainen aikuiskoulutustuki on noin 1 200 euroa kuussa. Voin vannoa, että perusosan (705,20 €) vähentäminen tuosta summasta käytännössä lopettaa pieni- ja keskituloisten omaehtoisen kouluttautumisen. Dynaamiset työmarkkinat vaativat mahdollisuuksia sujuvaan alanvaihtoon. Nyt hallituksen toiminnan tulokset uhkaavat olla sataprosenttisen päinvastaiset.

Mutta lopetetaan positiiviseen sävyyn. Jos et ymmärtänyt allekirjoittaneen yritystä avata näyttötutkintojärjestelmää, onneksi toiset ovat tehneet senkin paremmin ja viihdyttävämmin.

Mikko Laakkonen

ROBOTIT VIE MUN TYÖPAIKAN

”Työ ja työpaikat muuttavat luonnettaan radikaalisti seuraavien vuosikymmenten aikana. Robotisaatio, digitalisaatio ja automatisaatio ovat muuttaneet maailmaa niin paljon, että kenenkään ei pian tarvitse tehdä töitä. Suorittavakin työ siirtyy halpatyövoiman maihin, ja ne, jotka töitä tekevät, tekevät työnsä etänä.”

Kuulostaako tutulta? Työmarkkinoiden muutoksista on puhuttu jo aikoja, ja esitetyt tulevaisuudenkuvat vaihtelevat utopioista dystopioihin. On vaikea hahmottaa, kuinka nopeasti ja millä laajuudella uusi teknologia tulee muuttamaan työelämää. Kuka hyötyy, ja kuka häviää?

Uusien teknologioiden vaikutus työelämään on luultavasti pienempi kuin villeimmät skenaariot ennustavat. Muutokset voivat hyvinkin olla positiivisia ja muuttaa työtä ja työmarkkinoita parempaan suuntaan. Työmarkkinoiden polarisaatiokehitys – töiden jakautuminen ”hyviin” ja ”huonoihin” töihin – ei myöskään välttämättä jatku enää nykyisissä määrin.

Kuten nykyinen työmarkkinoiden murros, myös teollinen vallankumous muutti maailman ja työmarkkinat aivan toisenlaiseksi. Silti edelleen suurin osa työikäisistä käy töissä ansaitakseen elantonsa. Erona digitalisaation tuomassa murroksessa on se, että se ei korvaa pelkästään rutiininomaista suorittavaa työtä, kuten teollinen vallankumous. Digitalisaation ja robotisaation myötä myös aivotyötä vaativat rutiininomaiset tehtävät voidaan automatisoida.

On kuitenkin hyvin paljon ihmisten tekemää työtä, joita robotit eivät pysty korvaamaan. Nykyään – ja todennäköisesti vielä pitkälle tulevaisuuteen – robotit pystyvät toteuttamaan ihmisten heille antamia tehtäviä. Robotit eivät siis pysty itse keksimään ongelmaa ja ratkaisua siihen, vaikka ratkaisu ja ongelma olisivatkin ihmiselle hyvin ilmeisiä. Esimerkiksi jätteidenlajittelu tai siivoaminen on robotiikan kannalta hyvin haastavaa, sillä niihin liittyy monimutkaisten ympäristöjen havaitsemista ja niissä toimimista. Samalla tavalla ihmisten välisen vuorovaikuttamisen toistaminen ja imitoiminen on haastavaa koneelle. Ei siis ole lainkaan ilmeistä, että robotit pystyisivät lyhyellä aikavälillä syrjäyttämään ihmistyön.

Korvaamisen sijaan robotit ja automatiikka tulevat todennäköisesti yhä laajemmissa määrin täydentämään ihmisten tekemää työtä. Ihmisten työ taas tulee olemaan robottien ja automaattisten prosessien ohjailu ja suunnittelu. Osa työstä katoaa, mutta erityisesti uusi teknologia synnyttää varmasti paljon uudenlaista työtä, jota nyt ei välttämättä pysty vielä edes kuvittelemaan. Tämä johtuu siitä, että uudenlaiset tuotantoprosessit synnyttävät uusia tuotteita ja palveluita, joiden ympärille syntyy yhä uusia tuotteita ja markkinoita.

Esimerkiksi verkkokauppa nimensä mukaisesti ei olisi mahdollisia ilman Internetiä. Samalla postimyynti on vähentynyt. Uskaltaisin väittää, että verkkokauppa ja Internet kokonaisuudessaan ovat luoneet ja luovat edelleen kuitenkin paljon enemmän uutta työtä kuin mitä postimyynnin vähentyessä on hävinnyt. Samalla tavalla teollisen vallankumouksen ja tuotannon koneellistumisen myötä syntyi paljon uutta työtä, sillä syntyi uudenlaisia tuotteita ja niiden myötä uudenlaiset markkinat, joilla tarvittiin työtä ja työntekijöitä. Työ ja työpanoksen tarve ei siis häviä, vaikka tuotantomenetelmät muuttuisivat.

Avainasemassa muutoksessa on tietysti se, että työvoimaa ohjataan ja koulutetaan uudenlaiseen työhön vanhan työn hävitessä. Tämä edellyttää toimivaa työttömyysturvajärjestelmää sekä kouluttautumisen mahdollistamista ja siihen kannustamista kaikissa ikäryhmissä.

Aino Kalmbach

POHJOLAN PATRIARKAATTI JA VIIKINKILAIVA

Viimeisimmässä Tilastokeskuksen Tieto & Trendit – lehdessä oli artikkeli, joka käsitteli nais- ja miesjohtajien perheellisyyttä. Artikkeli kertoi kuinka perheen ja johtajuuden yhdistäminen on miehille naisia helpompaa. Artikkelissa myös todettiin kuinka suomalaisyritysten ylimmässä johdossa naisten osuus on suhteellisen pieni (ks.http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/135/ ). Me kaikki myös tiedämme kuinka naisille Suomessa maksetaan keskimäärin noin 17 prosenttia pienempää palkkaa kuin miehille. Ja vaikka kuinka asiaa on tutkittu ja käännelty, niin aina löytyy selittämätöntä palkkaeroa naisten vahingoksi.

Sipilän hallitus on näyttänyt olevan hieman hitaasti tasa-arvolle lämpenevä kuten konservatiivihallitukselta odottaa saattaakin. Muistamme kuinka hallitusohjelman paljastuttua meiltä tasa-arvoasioista huolta kantavilta tassilta ryystetty kahvi meinasi karata väärään kurkkuun. Hallitus kun ei ollut juurikaan tasa-arvoa esille nostanut ohjelmaansa kirjoittaessaan. Olemme hallituksen muutaman toimintakuukauden aikana olleet todistamassa todellista salamasotkua, jossa on liikuttu tempoillen edestakaisin kuin Särkänniemen Viikinkilaivassa. Naisvaltaiset palvelualat ovat olleet hallituksen kynsissä monessa kohtaa niitä, joille on työnnetty suurinta vastuunkantamista hallituksen määräämien loikkien ottamisesta.

TNS Gallup kysyi viime kuussa PAMin toimeksiannosta suomalaisilta aikuisilta mitä mieltä he ovat väitteestä ”Naisten ja miesten tasa-arvo toteutuu Suomessa kaiken kaikkiaan hyvin”. Kävi ilmi, että erityisesti Keskustan ja Kokoomuksen kannattajat selkeästi muita useammin ajattelivat väitteen kanssa samansuuntaisesti. Myös ammattiryhmissä johtajat, maatalousyrittäjät ja kotiäidit/-isät oltiin muita enemmän sitä mieltä, että sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu meillä kaiken kaikkiaan hyvin.

Kunhan ei nyt tänne Suomeen mitään Pohjolan patriarkaattia ryhdytä perustamaan. No, onneksi STM aloitti ministeri Rehulan johdolla valmistelemaan hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa. Toivottavasti tuo ohjelma pysyy tässä Viikinkilaivassa mukana.

Antti Veirto