HYVÄSSÄ PORUKASSA OPPII PARHAITEN

 Halusimme tai emme, työpaikalla tapahtuvan ammatillisen oppimisen lisääntyminen vaikuttaa meistä moneen. 

Luonnollisesti vastuu työpaikan kehittämisestä toimivaksi oppimisympäristöksi ei ole kaikilla sama, mutta itseään on vaikea ulkoistaa täysin. Vähin, mitä voi tehdä, on olla vaikeuttamatta nuoren oppijan taivalta työpaikalla.

Tutkimusten mukaan oppiminen tapahtuu paremmin, kun oppija tuntee olevansa osa ympäröivää yhteisöä. Rivityöntekijän ystävällinen tervehdys kahvihuoneessa ja muutama kannustava sana puhumattakaan ymmärtävästä asenteesta vielä oppivan nuoren ammatillisia rajoitteita kohtaan voivat olla ratkaisevia tekijöitä. 

Nuori kokee olevansa hyväksytty osa työporukkaa, vaikka onkin vasta oppimassa ammatin saloja. Näin hän motivoituu ja alkaa oppia tehokkaammin. Inhimillisen otteen vaikutusta ei pidä aliarvioida.

Luottamusmies ja työpaikkaohjaaja ovat oppijan portti työyhteisöön. Heidän rinnallaan nuoren oppijan on helpompi astella työpaikalle näyttämään, että hänessä on potentiaalia alan ammattilaiseksi ja vastuunkantajaksi. Myös portinvartijoiden vastuu on suuri. 

Ymmärrän täysin, että esimerkiksi ylityöllistetyt luottamusmiehet eivät koe lisääntyvää työssäoppijoiden määrää pelkästään positiivisena asiana. Tästä syystä sekä työpaikkojen että valtiovallan tulisi asettaa panoksia siihen, että työpaikoilla on kunnon resurssit toimia uudenlaisena oppimisympäristönä. 

Unohtaa ei pidä myöskään opettajia. Ilman heidän pedagogista asiantuntijuuttaan työpaikka ei taivu luovaksi ja monipuoliseksi oppimisympäristöksi. Nykypäivän työelämä voi kuitenkin olla monelle opettajalle vieras. Tästä syystä myös he tarvitsevat tukea ja omia työelämääntutustumisjaksoja. 

Maan nykyinen hallitus leikkasi ammatillisen koulutuksen rahoitusta armottomasti. Olen edelleen äärimmäisen skeptinen sen suhteen, että ammatillisen koulutuksen reformi – vaikka ei kaikin puolin täysin kelvoton uudistus olekaan – kykenee oikeasti tuottamaan toivottuja säästöjä. 

Todennäköisesti seuraava hallitus joutuu paikkamaan nykyisen leikkauslinjan seurauksia. Ja kun se tehdään, olisi työpaikkojen kehittäminen ammatillisen koulutuksen oppimisympäristönä juuri oikea kohde. 

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

SUOMALAISET LUOTTAVAT VEROIHIN JA AHKERUUTEEN

 Suomi on yksi maailman oikeudenmukaisimmista maista. EU-maista Suomi on listattu toiseksi heti rakkaan naapurimme Ruotsin jälkeen (Social Justice in the EU – Index Report 2016). Suomi on kuitenkin monen mielestä menettämässä otettaan. Eriarvoisuus näyttäisi lisääntyneen 100 vuotta täyttävässä Suomessa.

Sipilän hallitus on nimennyt työryhmän miettimään keinoja yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseen. Professori Juho Saaren johdolla ahkeroiva ryhmä kertoo mietteistään keväällä 2018. Jännityksellä odotellaan mitä tuleman pitää. 

Toisten mielestä eriarvoisuuden lisääntyminen on huolestuttavampaa kuin toisten. Olisiko se jopa toisille suorastaan yhdentekevää? Mene ja tiedä. En syytä ketään.

Seuraavaksi aion esitellä teille muutamia havaintoja työikäisten näkemyksistä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. PAM pyysi TNS Kantaria niitä selvittämään vastaajapaneelissaan, jossa haastateltiin 1 117 henkilöä. 

Suomalaisista työikäisistä peräti 71 prosenttia näkee, että eriarvioisuus on lisääntynyt Suomessa huolestuttavalla tavalla. Eri puolueiden kannattajien näkemykset asiassa eroavat toisistaan yllättävän paljon. Kokoomuksen kannattajista 41 prosenttia uskoo, että eriarvoisuus olisi lisääntynyt huolestuttavalla tavalla. Samassa hallituksessa istuvan pääministeripuolue Keskustan kannattajista 66 prosenttia näkee huolestuttavaa eriarvoistumista suomalaisessa yhteiskunnassa.

Isoista puolueista Kokoomuksen (78%) kannattajien piiristä löytyy suurin osuus niitä, jotka näkevät sosiaaliturvalla elämisen Suomessa liian helpoksi. Kaikkinensa työikäisistä niin uskoo 56 prosenttia. Mitä parempi on työikäisen vastaajan oma taloudellinen tilanne, sitä vahvemmin hän uskoo sosiaaliturvalla elämisen Suomessa liian helpoksi. Jokainen tehköön oman tulkintansa tästäkin havainnosta.

Kyselyn perusteella joka kymmenes työikäisistä joutuu tinkimään lähes kaikesta. Kolmasosa näistä tinkimään joutuvista työikäisistä on työttömiä. Parhaiten tuntevat tulevansa toimeen kahden aikuisen taloudessa asuvat. Tavallisinta ostoksistaan tinkiminen on yksihuoltajille.

Työikäisistä 64 prosenttia on jossain vaiheessa työuraansa ollut työttömänä. Työttömien asemaan asettuminen ei siis heille ole vaikeaa. Suomalaisista työikäisistä vain joka neljäs näkee, että työttömyysturvan keston ja tason leikkaaminen ovat oikeita keinoja työttömien ohjaamiseksi takaisin työelämään. Ansiosidonnaisen kestoa on jo kertaalleen Sipilän hallituksen toimesta saksittu lyhyemmäksi. Nyt siitä aiotaan napsia lisää hallituksen ajamalla aktiivimallilla, jolla se rikkoo kiky-sovun yhteydessä antamia lupauksiaan. Työttömyysturvaa ei pitänyt enää leikata. 

Sosiologi Anthony Giddens on todennut, että ”hyvinvointiyhteiskunta on luotu suojelemaan ihmisiä riskeiltä, kuten sairaus, työttömyys ja vanhuus, jotka aiemmin oli siirretty jumalten hoidettavaksi”. Julkiset palvelut ovat keskeinen keino auttaa yksilöä luovimaan elämän ristiaallokossa. Niitä rahoitetaan veroilla ja suomalaiset niitä mielellään maksavat.

Kyselyyn vastanneista työikäisistä peräti 78 prosenttia tuntee, että heille alhaista verotusta tärkeämpää on kaikkien saatavilla olevat julkiset palvelut, kuten koulut, terveydenhoito, kirjastot ja leikkikentät. Näyttää, että verojen maksaminen nyppii keskimääräistä enemmän kokoomuslaisia. Toki Kokoomuksenkin työikäisistä kannattajista 66 prosenttia pitää julkisia palveluita alhaisia veroja tärkeämpinä. Suomalaiset eivät halua palauttaa elämän riskeiltä suojaamista jumalille. Siinä vakuutusturva voi olla yllättävän heikko.

Suomalaisista enemmistö uskoo, että menestyminen elämässä riippuu eniten ihmisen elinympäristön olosuhteista ja tarjoamista mahdollisuuksista. Suomalaiset samanaikaisesti uskovat, että ahkeruus on elämässä menestymisessä tärkeämpää kuin vaikkapa hyvä koulutus tai hyvät suhdeverkostot.

Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajat uskovat muiden isompien puolueiden kannattajia useammin, että hyvällä onnella on myös iso merkitys menestymisessä. Samoin he uskovat muiden puolueiden kannattajia enemmän hyvän perhetaustan merkitykseen elämässä menestymisessä. Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajissa näyttää olevan muita puolueita enemmän niitä, jotka uskovat ahkeruuden merkitykseen. Ammattiryhmistä ahkeruuteen uskoivat muita enemmän yrittäjät ja muita vähemmän johtajat. Jännittäviä pieniä nyansseja, eikö vaan?

Nyansseja miettiessäni toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää. Suomi on hieno maa, jossa asuu upeita ihmisiä. 

Antti Veirto

Tutkimuspäällikkö

 

 Vastaajia pyydettiin arvioimaan tärkeyttä 0-ei lainkaan tärkeä 10- todella tärkeä.

ONKO AY-LIIKE RYÖVÄRI, ROBIN HOOD VAI YHTEISELLÄ ASIALLA?

Julkisessa keskustelussa ay-liikettä kuvataan usein hyvin negatiivisessa valossa. Ay-liike nähdään itselleen etuja – yhteisen edun vastaisesti – kahmivana toimijana. Ay-liike on kuin Robin Hood joka varastaa jäsenilleen. Vastaako kuva todellisuutta?

Tarkastellaan kansainvälisesti ay-liikkeen voimakkuuden ja tulonjaon välistä vuorovaikutusta.

Alla olevassa käyrässä nähdään Britannian järjestäytymisen (punainen käyrä) ja korkeimman 1%:n osuus tuloista (sininen käyrä) välillä 1900-2010.

Kuten nähdään, viimeisen 30 vuoden aikana varakkaimman prosentin saama osuus tuloista on kasvanut reilusta viidestä prosentista 15 prosenttiin, samalla kun ammattiliittojen jäsenmäärä on laskenut. 

Koskeeko muutos vain Britanniaa? Tarkastellaanpa Yhdysvaltoja. Alla olevassa graafissa sininen käyrä kuvaa työvoiman järjestäytymisastetta ja punainen käyrä hyvätuloisimman 10%:n osuutta tulonjaosta. Tulos on samanlainen kuin Britanniassa: mitä heikommin ammattiliitoilla menee, sitä suurempi osuus tuloista menee varakkaimmille. 

Kansainvälisessä vertailussa tasainen tulonjako ja työehtosopimusten kattavuus kulkevat käsi kädessä. 

Ay-liike on kansainvälisen evidenssin valossa 99%:n etu.

Antti Koskela

ekonomisti