HALUATKO TYÖLLISTYÄ? - MUISTA KOULUTTAUTUA

Näin taannoin Tilastokeskuksen statistiikkaa suomalaisten työllisyydestä koulutusasteen ja iän mukaan. Luvut laittavat miettimään työllistymismahdollisuuksia erityisesti ikähaitarin alapäässä.

Otetaan esimerkkinä vaikka kolmekymppiset – tilastot ovat vuodelta 2010, mutta ei liene syytä epäillä, että luvut olisivat sittemmin merkittävästi muuttuneet.

Arvatkaapa, kuinka moni 30v. vain peruskoulun käynyt nainen oli 2010 työllistyneenä? Vastaus: noin 42 %. Se meinaa, että 58 % - reilusti yli puolet – eivät ole työllistyneet, vaan ovat työttömänä, äitiys- tai hoitovapaalla tms. Vain peruskoulun käyneiden 30v. miesten kohdalla työllistyneiden määrä on noin 60 %. Voidaan hyvin olettaa, että esimerkiksi pienten lasten hoito kotona on peruskoulun varassa olevien naisten parissa varsin suosittu vaihtoehto.

Mutta mitä tapahtuu, jos kolmekymppisellä onkin taskussaan 2. asteen tutkinto (esim. ammattikoulututkinto)? Työllistymisaste ponnahtaa naisten kohdalla lähes 30 prosenttiyksikköä! Yli 70 % on siis työelämässä. Miesten kohdalla työllisyysaste nousee heilläkin 20 prosenttiyksikköä 80 prosenttiin. Nousu on maltillisempi kuin naisilla, mutta kuitenkin melko hurja – ja toki lähtötasokin on korkeampi.

Uskallan veikata, että em. lukuja itse asiassa painavat alas vielä ne, jotka ovat suorittaneet 2. asteen tutkintona lukion. Ylioppilaslakki on tärkeä virstanpylväs, jos halajaa esim. yliopistoon, mutta sellaisenaan työllistymisen kannalta ammattitutkinto on taatusti parempi vaihtoehto.

Pääviesti on siis tämä: Jos haluat huomattavasti paremmat mahdollisuudet työllistyä, hanki ammattikoulutus. Toki työelämästä löytyy edelleen työtä, jonka tekemiseen ei tarvita tutkintoa, mutta vaikeaksi silloin elämänsä tekee – ja vaikeammaksi se tulee jatkossa myös muuttumaan.

Mikko Laakkonen

PALKKOJEN KOROTUS PALAUTUU KULUTUKSEN KAUTTA

Ruotsissa sovittiin taannoin kaupan alalla merkittävistä palkankorotuksista, jotka nostavat työntekijöiden palkkoja 1700 kruunua kolmen vuoden aikana. Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg patisteli tuolloin myös Suomen työmarkkinaosapuolia tekemään reippaita korotuksia palkkoihin, jotta kulutuskysyntä saadaan turvattua. Ajatus ei suinkaan ole tuulesta temmattu.

Otetaan vaikka esimerkiksi koko kaupan ala. Kaupan alan palkankorotusrasitteen voisi määrittää laskemalla toimialan palkkojen ja henkilösivukulujen osuuden liiketoiminnan tuotoista. Kaupan alalla tämä osuus on 7,8% (Kaupan tilinpäätöstilasto 2012).

Näiden avulla saadaan laskettua, että kaupan alalla 20 prosentin palkankorotuksen voisi odottaa kasvattavan hintatasoa noin 1,6 prosenttia[1], jos palkankorotus viedään täysimääräisenä hintoihin.

Kysymys kuuluu, mitä tapahtuu kysynnälle, jos hinnat nousevat 1,6 prosenttia (eli mikä on kaupan alan kysynnän hintajousto)?

Vastaus riippuu siitä, miten hinnan muutos vaikuttaa kysyntään. Tämä riippuu luonnollisesti tuoteryhmästä, mutta esimerkiksi elintarvikkeissa prosentin hinnan korotus pienentää kysyntää alle 0,4 prosenttia (Ks. esim. Elintarvikkeiden ja ravintolapalveluiden kysyntä Suomessa - PTT 2006 tai Kotitalouksille suunnattujen palvelujen arvonlisäverokannan alentaminen – VATT 1999).

Jos oletetaan koko kaupan kysynnän pienenevän 0,4 prosenttia hintojen noustessa prosentin verran, laskee kaupan alan kysyntä 0,64 prosenttia 20 prosentin palkankorotusten aiheuttaman 1,6 prosentin hinnan nousun vaikutuksesta.

Tällöin pitää myös kysyä, miten 20 prosentin palkankorotus Kaupan alalla vaikuttaa yksityisen kulutuksen kasvuun ja tätä kautta palveluiden kysyntään?

Ensin hahmotellaan kaupan alan palkkasumman painoarvoa koko taloudessa…

Kaupan alan osuus kaikista maksetuista palkansaajakorvauksista oli kansantalouden tilinpidon mukaan viime vuonna 10,6 %. Lisäksi tulonjakotilastoista selviää, että 62 % kotitalouksien bruttotuloista muodostuu palkoista.

Tällöin saadaan kaupan alan palkkojen laskennalliseksi osuudeksi kaikkien kotitalouksien bruttotuloista 10,6% x 62% = 6,57 prosenttia.

Sen jälkeen selvitetellään sitä, mitä ansaitusta lisäeurosta jää kaupan alalla käteen…

EK.n ansiotilastosta saa laskettua suuntaa-antavasti kaupan alalle painotetun keskipalkan lokakuun 2012 palkkatietojen perusteella[2]. Kun näin laskettu keskipalkka korotetaan vielä 1,9 % yleiskorotuksella, saadaan tulokseksi 2577 eur/kk, jossa esimiehillä on reilu 11 prosentin paino.

Luvussa on huomioitu vain säännöllisen työajan ansiot, joten todellinen keskipalkka on selvästi alhaisempi, koska osa-aikaisten osuus kaupan työllisistä on 22 prosenttia (Tilastokeskus työvoimatutkimus 2012).

Jos kuitenkin lasketaan ns.”varman päälle” ja käytetään saatua 2577€/kk keskituloa, saadaan vuosituloksi 12,5 x 2577 = 32 213€. Tällä tulotasolla vuonna 2013 marginaalivero on 44,5 prosenttia. Toisin sanoen kaupan alalla ansaitusta lisäeurosta käteen jää (100% - 44,5% = 55,5%) 55,5 senttiä.

Lopuksi päästäänkin arvioimaan kaiken taustoituksen jälkeen asian pihviä, eli suuruusluokkaa siitä, kuinka paljon 20 prosentin palkankorotus Kaupan alalla lisää kulutuspotentiaalia kansantaloudessa.

Tätä voitaisiin siis hahmotella seuraavasti:

Annettu palkankorotus lisää nettotuloja seuraavasti: 0,2 (palkankorotus) x 0,0657 (kaupan alan palkkojen osuus kotitalouksien tuloista) x 0,555 (marginaalivero) x 100 = 0,72927.
Saatua lukua pitäisi nyt suhteuttaa kaikkien kotitalouksien nettotuloihin. Vuonna 2012 maksettujen tulonsiirtojen osuus kaikkien kotitalouksien bruttotuloista (eli 100%:sta) oli 23,5 %. Kotitalouksien nettotulot saadaan seuraavasti: (1 - 0,235) x 100 = 76,5.

Nyt suhteuttamalla nettomääräistä palkankorotusta nettotuloihin saadaan 20 prosentin palkankorotuksesta aiheutuva laskennallinen kokonaiskulutuspotentiaalin lisääntyminen (0,72927 / 76,5) x 100 = 0,95 prosenttia!

Toisin sanoen aloilla, joilla palkkojen osuus liikevaihdosta on pieni ja palkansaajien määrä suuri, suuretkaan palkankorotukset eivät välttämättä vaikuta merkittävästi alan kysyntään jos hinnat nousevat maltillisesti ja alan työntekijät kuluttavat kyseisen alan tuotteita entistä enemmän.

Jos oletetaan, että työntekijöiden saama tulonlisäys päätyisi täysimääräisenä kulutukseen, voisi esimerkkilaskelmassa kaupan alan kysynnän hintajousto olla n. 0,6 ja siltikin 20% palkankorotuksen aiheuttama nettotulojen lisäys riittäisi kompensoimaan palkankorotusten aiheuttaman hintojen nousun.

Työllisyyteen palkkatason selvällä nostamisella on toki pitkällä aikavälillä jonkin verran vaikutusta, kun työvoiman hinta suhteessa muihin tuotantopanoksiin muuttuu. Kuitenkin jos muutos tehdään vain muutamilla toimialalla, voitaneen olettaa osan negatiivisesta työllisyysvaikutuksesta sopeutuvan muiden toimialojen kautta.

Laskennassa käytetty hintajousto saattaa myös olla todellisuudessa suurempi, mutta toisaalta keskiansio olisi puolestaan pienempi, jos osa-aikaiset työntekijät huomioitaisiin täysmääräisesti. Tällöin myös marginaaliveroprosentti todennäköisesti olisi pienempi.

Lisääntyneet verotulot ja työnantajamaksut lisäävät myös osaltaan kulutusta suoraan (esim. tukina ja avustuksina) tai epäsuorasti (esim. erilaisten hankkeiden työllistävyyden kautta).

Jos siis esimerkiksi kaupan alalla nostetaan palkkoja 20 prosenttia, hintojen noston negatiivinen vaikutus kysyntään näyttäisi kumoutuvan lisääntyneen kulutuspotentiaalin vaikutuksesta. Tällöin yritysten absoluuttinen voitto pysyisi samana ja liikevaihto kasvaisi. Ainoastaan suhteellinen kannattavuus heikkenisi.

Toimialoilla, joilla työskentelee paljon osa-aikaisia työntekijöitä, voisi korotuksen toteuttaa myös siten, että kk-palkkaiset työntekijät saisivat valita ottavatko he korotuksen rahana vai vapaa-aikana (esim. pienempänä viikkotyöaikana). Vapautuneet tunnit voitaisiin tarjota lisätunteja tarvitseville osa-aikaisille.

[1] Tulos saadaan kaavasta [ ( [ (7,9 * 1,2) + 92,1 ] - 100 ) / 100 ] * 100 = 1,58%
[2] Painottamalla kaupan alan säännöllisen työajan keskiansioita otoskoon mukaan kaupan alalla, jolloin kaikkien kaupan alan palkkojen otoskokojen summa on 100%=2529€ =>2529€*1,9%=2577€.

Sampsa Hamarila