TURVAPAIKANHAKIJAT TÖIHIN - MUTTA MITEN?

Ennen Pariisin terrori-iskuja suurin paniikki Suomeen vyöryvistä turvapaikanhakijoista alkoi jo pikku hiljaa laantua. Nyt tragedian jälkimainingeissa kannattaa muistaa, että esimerkiksi Irakista tai Syyriasta Eurooppaan saapuvat ihmiset pyrkivät nimenomaan pois terrorismin uhan alta. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu tuskin sinänsä lisää terrorismin uhkaa. Fanaatikot ovat löytäneet ja löytävät jatkossakin tiensä perille joka tapauksessa.

Suomen kannalta peruskysymykset eivät ole muuttuneet: miten majoitamme kymmenettuhannet turvapaikanhakijat, miten tunnistamme maahan jäävien ihmisten osaamisen ja taidot, miten tuemme heitä työllistymään, miten kotoutumisessa kaiken kaikkiaan onnistutaan?

Koska vuotuinen nettomaahanmuutto tulee uusien turvapaikanhakijoiden myötä vähintään tuplaantumaan, on kotoutuminen Suomeen aloitettava niin pian kuin mahdollista, mielellään siis jo ennen varsinaisen turvapaikkapäätöksen saamista. Tämä silläkin uhalla, että osa hakijoista tulee myöhemmin saamaan kielteisen päätöksen. Koska varsinainen kotoutumiskoulutus on tarkoitettu jo oleskeluluvan saaneille, olisi työ- ja elinkeinoelämällä mahdollisuus kantaa kortensa kekoon jo varhaisemmassa vaiheessa.

Tällä hetkellä turvapaikanhakijalla on mahdollisuus työskennellä kolmen tai kuuden kuukauden jälkeen maahantulosta riippuen siitä, onko hänellä pätevää henkilöllisyystodistusta. Näitä karenssiaikoja voisi ensinkin hieman lyhentää.

Lisäksi työnantajat näyttäisivät yhteiskunnallista vastuuta ja kaukonäköisyyttä palkkaamalla turvapaikanhakijoita. Tässä kohtaa työnantajat yleensä vetoavat työn tuottavuuteen: sellaista työtä ja palkkaluokkaa ei olekaan, mihin kielitaidottoman ja kouluttamattoman turvapaikanhakijan voisi laittaa.

Voisiko ratkaisu olla erillinen työmarkkinaosapuolten neuvottelema sopimus? Koululaisille tarkoitettuja Tutustu ja tienaa -sopimuksia on jo pitkään neuvoteltu useilla aloille. Niistä voisi ottaa mallia. Voitaisiin puhua vaikka turvapaikanhakijoille suunnitellusta "suomalaiseen työelämään perehdyttämisen mallista".

Turvapaikanhakija saisi hallitulla tavalla suomalaista työkokemusta ja tuottavaa tekemistä. Työantaja voisi esitellä alaansa ja loisi potentiaalista tulevaisuuden työvoimaa. Työstä maksettaisiin yhteisesti sovittu asiallinen korvaus ja puheet ilmaistyövoimasta voitaisiin haudata. Työelämään tutustuminen edistäisi kotoutumista ja luultavasti myös hälventäisi ympäröivän yhteisön mahdollisia ennakkoluuloja turvapaikanhakijoita kohtaan. Nehän haluavat tehdä töitä eivätkä vain löysäillä veronmaksajien piikkiin!

Mukana olisi vahva sosiaalinen ja kotoutumista edistävä elementti yhdistettynä oikeasti tuottavaan työhön. Ymmärrän hyvin, että monet eivät suhtaudu erillissopimusten tekoon erityisellä innolla. On täysin tiedossa, että Tutustu ja tienaa -harjoittelijoiden osalta asiat eivät ole aina menneet kuten Strömsössä. Tietenkään erillissopimuksen pohjalta työskenteleviä turvapaikanhakijoita ei saisi palkata korvaamaan pysyvää henkilöstöä. Korostankin, että tässä on kyse ideasta, jota tulisi analysoida tarkkaan ja sen jälkeen arvioida sen käyttökelpoisuus.

Fakta kuitenkin on, että mitä nopeammin maahanmuuttaja pääsee suomalaisille työmarkkinoille, sitä paremmin hän pidemmän päälle kotoutuu Suomeen. Sama sääntö pätee tietenkin myös turvapaikanhakijoiden kohdalla. Virallinen kotoutumisjärjestelmä on ajoittain jäykkä ja valtavien määrällisten paineiden alla. Työelämän toimijoilla voisi nyt olla näytön paikka!

Mikko Laakkonen

POHJOLAN PATRIARKAATTI (OSA 2.)

Sukupuolittain tarkasteltuna näyttää siltä, että keskustapuolueen kannattajien joukossa naisten ja miesten näkemys sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta on lähimpänä toisiaan.

Pääministeripuolue keskustaa syyskuussa kannattaneiden naisten näkemys sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta Suomessa oli keskimäärin positiivisempi, kuin pääoppositiopuolueita kannattaneiden miesten.

TYÖSSÄKÄYNTI JA LÄHEISHOIVA

Väestöliiton perheystävällisesti töissä (Paras syy) hanke kiinnittää huomiota tärkeään asiaan. Yhä useampi hoitaa työnsä ohessa läheistään tai läheisiään.

Työterveyslaitoksen Työ- ja terveys Suomessa - kyselyn mukaan vuonna 2012 maassamme oli peräti 700 000 työssäkäyvää, jotka työnsä ohessa hoivasivat läheistään korkean iän, sairauden tai muun elämän itsenäistä selviytymistä rajoittavien tekijöiden vuoksi. Määrä oli kasvanut merkittävästi vuodesta 2009.

Jyväskylän yliopiston tekemän kyselyn mukaan vuonna 2013 kaupan alan työntekijöistä 45 prosenttia osallistui läheistensä, kuten esimerkiksi omien tai puolison vanhempien, hoivaamiseen.

Helsingin yliopisto julkaisi äskettäin tutkimuksen työssäkäynnistä ja läheis- ja omaishoivasta. Tutkimukseen liittyvän kyselyn tuloksista käy esimerkiksi ilmi naisten miehiä heikompi työmarkkina-asema työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa, jossa pienten lasten hoivaamisen prosessiin linkittyy vähemmän keskusteltu aihe omaishoitajuudesta. ( Helsingin yliopiston tutkimus: https://www.tsr.fi/c/document_library/get_file… )

Työn ja omaishoivan menestyksellistä yhteensovittamista hakeville yksi mahdollisuus tasapainon löytämiseen on osa-aikatyö. Suomessa on tätä nykyä 300 000 osa-aikatyöntekijää. Heistä yli 90 000 on sitä vastentahtoisesti. Lasten tai omaisten hoivan takia osa-aikatyössä on alle 10 prosenttia osa-aikatyöntekijöistä. Jos tuosta erottaisi vain omaishoivan takia osa-aikatyössä olevat, niin lienee maksimissaan se olisi 15 000. Se on aika pieni osuus 700 000 työssäkäyvästä.

Osa-aikatyössä lasten ja muiden läheistensä hoivan takia suhteessa useimmiten ovat sellaisissa ammateissa toimivat kuten asiantuntijat, sairaanhoitajat ja ylipäätänsä terveydenhuollon tehtävissä olevat, julkissektorin johtajat. Löytyy ammatteja, joissa osa-aikatyötä tehdään ainoastaan sen vuoksi, että sitä tarvitaan lasten tai läheisen hoivaamiseen. PAMin edustamilla aloilla osa-aikatyöstä yli 40 prosenttia on vastentahtoista ja vain 3 prosenttia läheisen tai lasten hoivaamiseen tarvittua.

Antti Veirto

www.parassyy.fi

NIIN KANSA VASTAA KUIN PERUSTULOSTA KYSYTÄÄN

Enemmistö suomalaisista aikuisista kannattaa syyperusteista sosiaaliturvaa sen korvaavan perustulon sijaan. Yllättääkö?

KELA juuri äskettäin julisti, että perustuloa kannattaa 69 prosenttia suomalaisista. Minä en ole yllättynyt KELAn saamista tuloksista. Jos minulta kysyttäisiin mitä tuumin siitä, että kaikille Suomessa pysyvästi asuville taattaisiin automaattinen perustulo, niin saattaisin vastata ”Tosi Jees!!”. Eihän siinä aseteta mitään hintaa perustulolle. Tosin luotan suomalaisiin niin paljon, että ne ymmärtävät tätä nykyä, ettei Suomen taivaalta sada dieselvolkkarin pienhiukkasten, rännän, rakeiden ja muiden vitsauksien lisäksi suinkaan rahaa. Hillot pitää vuolla perustuloon jostain tolpasta.

TNS Gallup kysyi PAMin toimeksiannosta suomalaisilta syyskuussa suhtautumista perustuloon ja syyperusteiseen sosiaaliturvaan. Suomalaisista syyperusteista sosiaaliturvaa kannattaa 46 prosenttia ja sen korvaavaa perustuloa 39 prosenttia. Hallituspuolueiden kannattajien keskuudessa syyperusteinen sosiaaliturva saa suuremman kannatuksen kuin pääoppositiopuolueissa. Ammattiryhmistä syyperusteinen sosiaaliturva kelpasi parhaiten johtavassa asemassa oleville, ylemmille toimihenkilöille ja työntekijöille.

Toisin kun KELAlta meiltä ei tarvitse lypsää kysymyksiä millä tulokset saatiin. Kysymys meni nähkääs näin: ”Seuraavaksi kysymys, jossa pyydämme sinua valitsemaan tarveharkintaisen sosiaaliturvan ja perustulon välillä. Kumpi alla olevista vaihtoehdoista vastaa paremmin omaa käsitystäsi.” Kysymyksen vaihtoehdot olivat:
1) Kannatan perustuloa, jossa ehdoitta maksettaisiin kaikille ihmisille perustoimeentulo, joka korvaisi nykyisen syyperusteisen sosiaaliturvan
2) Kannatan syyperusteista sosiaaliturvaa, jota maksetaan ihmisille erilaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi työttömyyden, vanhemmuuden tai sairauden ajoilta
3) En osaa sanoa

Kysymys piti siis sisällään perustulon puolesta usein esitetyn ajatuksen byrokratian vähentämisestä. Yleisesti esillä olleet perustulomallit eivät toki byrokratiaa sinällään vähentäisi. Niiden ensisijaisena tavoitteena on työn vastaanottamiseen liittyvien kannustinloukkujen deaktivoiminen. Esimerkiksi alle 16-vuotiaan vammaistukea hakevat sairaan lapsen vanhemmat tai vaikkapa kuntoutusrahaa hakeva nuori tai hoitotukea hakeva eläkeläinen saisivat edelleen esittää viranomaisille samat perustelut tuen saamiseksi kuin aikaisemminkin. Syyperusteinen sosiaaliturva ja perustulo on syytä pistää vastakkain myös siksi, että kuten KELA ehätti jo ilmoittamaan, niin korkeampi perustulo tarkoittaisi ansiosidonnaisten etuuksien leikkaamista. KELA on myös lehtitietojen perusteella ehdotellut opiskeluiden muuttamista maksulliseksi perustulon seurauksena. Suomen nuorisolla kun ei olisi motiiveja valmistua perustulon vuoksi. Alkaa kuulostaa lähinnä mielipuoliselta. Suomalaisen koulutuksen maksuttomuudesta luovuttaisiin perustulon seurauksena!

Kuten KELAn höpinöistä koulutuksen maksulliseksi muuttamisesta voidaan myös päätellä, perustulon pelätään passiiviseen oleiluun maksettavana etuutena aiheuttavan ihmisten muuttumista passiiviksi. Pelko lisääntyvästä syrjäytymisestä ei liene ihan aiheeton. Kyllähän perustuloa muistuttavissa nykyetuuksissa on tuollaisia piirteitä. Tutkimusten mukaan vaikkapa perhevapaat ja lasten kotihoidon rahallinen tukeminen vähentää esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten äitien osallistumista työmarkkinoille ja heikentää heidän kotoutumista.

Maahanmuuttajat ovat muuten mielenkiintoinen ja ajankohtainen ryhmä, joiden asemaa perustulokeskustelussa ei ole suuremmin esillä pidetty. Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että maahantuloa motivoi enemmän maan työllisyystilanne kuin maassa maksettavat sosiaalietuudet. Toisaalta pakolaisuuden yhteydessä on maahan pyrkimiselle toisenlaiset kannustimet kuin työn perässä muutettaessa. KELAn tutkimuksista käy ilmi, että erityisesti pakolaismaista tulleille maksetaan vuosittain kantaväestöä ja muita maahanmuuttajaryhmiä suurempia summia etuuksia. Vuonna 2011 pakolaismaista tulleille maksettiin 6 500 euroa etuuksia asukasta kohden ja kantaväestölle 2 500 euroa (pl.työeläkkeet). Aina pitää kuitenkin muistaa, että kaikkiaan Suomessa maksetuista sosiaalietuuksista (työttömyysturva, asumisen tuet, opintotuki, perhe-etuudet ja eläke-etuudet) vain 5 prosenttia maksetaan maahanmuuttajille. Perustulomalleista käytävää keskustelua leimaa hieman monoliittinen tulevaisuuden kuva, jossa ei perustulolla toteutettavan sosiaalivakuutuksen riskejä juurikaan pohdita.

Suomessa touhutaan nyt niin paljon. Pienen ihmisen varoitus kuitenkin kuuluu; kun puretaan innolla kannustinloukkua, ei huomata takaoikealla vaanivaa polkumiinaa.

Antti Veirto