Joulun alla joulupukki-hallitus antoi merkittävän lahjan Suomen kansalle: Hyvää joulua toivoteltiin valinnanvapauden linjauksilla sosiaali- ja terveyspalveluissa. Nimittäin hallitus sai valmiiksi lakiluonnokset siitä, miten asiakkaat voivat valita sosiaali- ja terveyspalveluja sote-uudistuksen myötä vuonna 2019. Monet kansalaiset ovat ymmällään siitä, mitä valinnanvapaus käytännössä tulee tarkoittamaan heidän kohdallaan ja onko se hyvä vai huono asia. Valinnanvapauttahan perustellaan sillä, että sillä lisätään potilaan tai asiakkaan mahdollisuuksia valita itselleen paras mahdollinen sote-palvelujen tuottaja. Tämä kuulostaa mahtavalta, koska ihmisluonteeseen kuuluu haluta valita itselleen paras näkemänsä vaihtoehto monien joukosta.
Valinnanvapautta on
myyty tällä
Julkisuudessa valinnanvapaudesta puhutaan ja tarkoitetaan
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeutta valita, missä häntä tai hänen
asioitaan hoidetaan. Toisin sanoen on annettu kuva, että valinnanvapauden
keskeisenä tavoitteena on antaa potilaalle tai asiakkaalle oikeus valita,
meneekö hän maakunnan omistaman yhtiön, yksityisen yrityksen tai jonkun
järjestön tarjoamaan ja järjestämään sote-keskuksen palveluun. Valinnanvapautta myydään myös sillä, että
valinnanvapaudella varmistetaan kansalaisille yhdenvertaiset ja nykyaikaiset
sote-palvelut.
Tämän lisäksi uudistusta perusteellaan
kustannusneutraalisuudella, eli uudet sote-palvelut eivät tule maksamaan
veromaksajille sen enempää kuin mitä nykyään peruspalvelut maksavat. Yksinkertaistettuna
luvataan kolme asiaa: valinnanmahdollisuutta, nopeaa pääsyä peruspalveluun ja samalla
peruspalveluiden laadun parantumista. Eikö kuulostakin aivan mahtavalta?!
Pakitetaan vähäsen.
Miksi ihmeessä julkisuuskeskustelussa valinnanvapaudesta
puhutaan aika pitkälti terveydenhuollon näkökulmasta? Koska valinnanvapaus
tulee toteutumaan parhaiten terveydenhuollossa. Onhan se paljon helpompaa
yksityistää terveydenhuollon palvelut kuin sosiaalihuollon. Yksityisillä
palvelun tuottajilla on pidempiaikainen kokemus hinnoitella hoitokäyntien ja
hoitojen maksuja. Näin he pystyvät laskemaan suhteellisen tarkasti, paljonko
joku asiakas tulee maksamaan tietyllä sairaudella/vammalla.
Kun taas sosiaalipalveluissa on se ongelma, että kun henkilö
hakeutuu sosiaalipalveluihin piiriin, hänellä saattaa olla paljon isompia ja monimutkaisempia
ongelmia, joita ei voi hinnoitella könttäsummalla. Jotkut asiakkaat saattavat
olla halpoja, mutta taas toiset saattavat osoittautua reilusti hinnakkaammiksi
kuin mitä on osattu laskea. Näin sosiaalihuollon asiakkaat laskennallisesti
ovat suurempia tappioriskejä yrityksille kuin terveydenhuollon asiakkaat.
Jotkut helpot sosiaalihuollon palvelut kuuluvat valinnanvapauden
piiriin, kuten esimerkiksi sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan antamat
palvelut. Toisin sanoen valinnanvapaus sosiaalipalveluissa koskee vain siihen
liittyvää neuvontaa. Tätä perustellaan sillä, että koska monissa
sosiaalihuollon palveluissa tehdään viranomaispäätöksiä ja näin käytetään ns.
julkista valtaa, perustuslain mukaisesti tätä vastuutta ei voi siirtää
yksityisille tai kolmannen sektorin sote-keskuksille. Näin ollen monet sosiaalihuollon
palvelut on jätetty valinnanvapauden ulkopuolelle.
Yksityistetäänkö
kaikki terveydenhuollon palvelut?
Ei ainakaan vielä. Tällä hetkellä valinnanvapaus koskee pääsääntöisesti
perustason palveluita, mutta myös joidenkin (vähintään 15 %) erityistason
palveluista pitäisi olla valinnanvapauden piirissä. Jokainen maakunta itse saa
päättää, miten tämän toteuttaa. Uudistuksen myötä terveyskeskuksista siirrytään
sote-keskuksiin, jotka jatkossa tulevat toteuttamaan perustason palveluita ja riippuen
maakunnista joltain osin myös erityistason palveluita.
Valinnanvapauden ulkopuolelle jäävät palvelut tuotetaan maakunnan
liikelaitoksen voimin. Toisin sanoen, useimmat sosiaalipalvelut,
kouluterveydenhuolto ja vaativa erikoissairaanhoito sekä laaja päivystys.
Lisäksi valinnanvapauden ulkopuolella olevista yksityisistä terveyspalveluista
ei enää makseta siirtymäajan jälkeen sairausvakuutuskorvausta.
Suunta on huolestuttava, koska erilaisista lupauksista huolimatta
seuraukset terveydenhuollon palveluiden yksityistämisestä voivat olla
päinvastaiset: terveydenhuollon kustannukset kasvavat, palvelut ja hoitoketjut
olisivat katkonaisia, eriarvoisuutta ym. Yhdysvallat ovat erinomainen esimerkki
kertomaan, mihin tilanteeseen olemme itseämme ajamassa julkisen
terveydenhuollon alasajon myötä. Eikö Suomen hyvinvointivaltiota ole rakennettu
tahdolla mahdollistaa jokaiselle täällä asuvalle oikeuden avoimeen ja ilmaiseen
julkisen terveydenhuoltopalveluihin?
Valinnanvapauden
oikeat motiivit eivät ole parantaa palvelujen laatua ja lisätä asiakkaan
valintamahdollisuuksia
Niin kuin sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on
omassa THL-blogitekstissään tuonut esille, valinnanvapaudessa ei ole kyse
mahdollisuuksista valita eri palvelujen tuottajista se paras. Kyse ei myöskään
ole siitä, että kansalaiset saisivat halutessaan käyttää yksityisiä palvelun
tuottajia. Vaan kyse on siitä, että on haluttu julkisen sote-palvelut
yksityistää suurille yksityisille yhtiöille. Vain suurilla ja vahvoilla
toimijilla on mahdollisuus tuottaa sote-palveluita lain edellyttämällä tavalla.
Monet asiantuntijat, kuten Hiilami ja THL:n johtaja Markku
Pekurinen ovat arvioineet, että uudistuksella voi olla arvaamattomia
vaikutuksia monessa suhteessa. Esimerkiksi Sote-uudistuksen asuantuntijaryhmän
jäsen Jussi Huttunen on arvioinut, että yhtiöittämisen myötä siirtyminen
peruspalveluista erikoissairaanhoitoon pirstoutuu entisestään ja yhteistyön
järjestäminen tulee erityisen vaikeaksi. Jos sote-uudistuksen veturi siirtyy
sote-palveluide integraatiosta valinnanvapauteen, uudistuksen tarkoitus ei ole,
mikä on parasta kansalaisille, vaan miten yksittäisten terveyspalveluiden
pottia kasvatetaan verorahoilla. Ja tämä on huolestuttavaa!
Ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus valita, mutta valinnanvapaus
ei voi johtaa sote-uudistusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti