Aika ajoin julkiseen keskusteluun nousee väite suomalaisten
liian hyvistä palkoista. Asiaa on perusteltu muun muassa tuottavuuden hitaalla
kasvulla ja talouskasvun hiipumisella.
Suomalainen elintaso on tosiaan noussut viime vuosikymmeninä
hurjaa tahtia, mutta toisaalta niin on työn tuottavuuskin. Suomalainen työmies
tienaa moninkertaisesti vaikkapa bulgarialaiseen verrattuna, mutta työtunnin
tuottavuuskin on moninkertainen.
Miten sitten määritellään liiallinen palkka?
Esimerkiksi vertaamalla verrokkimaihin. Onko Suomessa
korkeampi palkkataso kuin vaikkapa muissa pohjoismaissa?
Ei ole. Suomessa on matalampi yksityisen sektorin palkkataso
kuin Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa.
Myös palkat sivukuluineen, eli
kokonaistyönantajakustannukset, ovat Suomessa samaa tasoa kuin lähimmissä
kilpailijamaissa.
Tämän evidenssin perusteella väite liiallisesta
palkkatasosta ei ole todenperäinen. Mutta mistä Suomen talouden ongelmat sitten
johtuvat?
Kysymys on erittäin oleellinen. Vientiteollisuuden tuotanto
ei ole vieläkään elpynyt vuoden 2008 tasolle, mikä tarkoittaa kymmenien
tuhansien työpaikkojen ja miljardien veroeurojen menetystä.
Ongelma on todellinen, ja sen syitä on tutkittava tarkasti.
Ei pidä sortua haukkumaan väärää puuta.
Johtuiko Nokian romahdus insinöörien liian suurista
palkoista? Vai johtuiko se siitä, että Apple teki parempia puhelimia?
Jatkokysymys voisi olla, olisiko Nokian matkapuhelintuotanto
pelastunut, jos sen palkat olisivat olleet vaikkapa kymmenen prosenttia
alemmat. Ei tietenkään olisi.
Suomalaisessa teollisuudessa – ja länsimaissa yleensäkin –
ollaan jo kauan sitten siirrytty hintakilpailusta laatukilpailuun. Tai
tarkemmin sanottuna hinta-laatu-suhteen tarkastelussa laatua painottavaan
päähän, verrattuna kehittyvien maiden hintaan pohjautuvaan
kilpailukykyyn.
Eivät ihmiset halunneet halpaa peruspuhelinta, vaan he
halusivat iPhonen. Eivät siinä palkanalennukset auta.
Palkkasopimuksilla ei muutenkaan laatukysymyksistä johtuvia
ongelmia ratkaista. Kilpailukykysopimuksella on silti paikkansa hallituksen
pakkolakien hautaajana.
Mikäli Suomi haluaa pärjätä teollisuuden kansainvälisessä
kilpailussa, tuotteiden laadun on oltava huippuluokkaa. Sen saavuttamiseksi on panostettava
koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen. Timanttisen laadun taustalla on
timanttinen osaaminen.
Antti Koskela
Ekonomisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti