Itse tulosten lisäksi kannattaa kurkistaa lukujen taakse.
Ketkä tarkalleen ottaen pärjäävät ja ketkä eivät? Toteutuuko perinteinen
hyvinvointivaltion näkemys koulutuksellisesta tasa-arvosta? Ja jos ei toteudu,
ketkä ovat voittajia ja ketkä häviäjiä?
Laajassa mielessä maantieteellisesti Suomi on edelleen melko
tasa-arvoinen maa koulutuksen osalta. Pientä orastavaa irtiottoa on näkyvissä
pääkaupunkiseudun hyväksi. Sosioekonomiset erot ja vanhempien koulutustaso sen sijaan
vaikuttavat merkittävästi lasten oppimistuloksiin. Varhaisten perustaitojen
kehittymiseen vaikuttavat erittäin paljon kodin aineelliset ja henkiset resurssit
sekä kodin asenteet. Pohja menestykseen luodaan käytännössä jo ennen kouluun
menoa.
Mielenkiintoinen anekdootti löytyy TIMSS-tutkimuksen
suomalaisesta raportista: Mitä suuremmaksi lapsi arvioi kotoaan löytyvien
kirjojen määrän, sitä paremmat olivat oppimistulokset. Lukeminen haastaa lapsen
ajattelua sekä kehittää pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä. Nämä ovat hyvää
koulumenestystä petaavia ominaisuuksia.
Tyttöjen oppimistulokset päihittävät poikien tulokset
kaikissa aineissa. Aiemmin pojat olivat vahvempia esimerkiksi matematiikassa,
mutta eivät enää. Tutkimuksissa pojat ovat tulleet ryminällä alas, kun taas
tytöt vain hieman tai eivät olleenkaan. Huippuosaajia löytyy sekä pojissa että
tytöissä, mutta keskimäärin tytöt menestyvät paremmin.
Toki fyysinen sukupuoli ei sinänsä vaikuta osaamiseen, vaan
sukupuoleen liitettävät ajattelutavat ja konstruktiot. Tyttöjen oletetaan
olevan poikia lahjakkaampia, ja kuinka ollakaan, odotukset täyttyvät. Pojat
kuulevat, että heillä "ei ole lukupäätä", ja yllättäen lukeminen ei
maistu.
Maahanmuuttajataustaiset nuoret saavat järjestäen
kantaväestöä heikompia tuloksia. Suomen koulutusjärjestelmät eduksi tosin on
sanottava, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tulokset esim.
luonnontieteissä kestävät suht hyvin vertailun tulosten kansainvälisen
keskiarvon kanssa. Maahanmuuttaja-suomalainen pärjää yhtä hyvin kuin kanta-ranskalainen.
Pääomat kasautuvat, kuten Karl Marx sanoi. Samoin kasautuu
huono-osaisuus. Todellisen ongelman eteen yhteiskuntamme joutuu, jos lahjakkaan
nuoren lahjoja ei jostain syystä saada täyteen hyötykäyttöön.
Koulutusjärjestelmämme sisältää tiettyjä rakenteellisia
epätasa-arvoisuuksia. Emme vielä elä Britti-tyylisessä luokkayhteiskunnassa,
mutta suunta on jossain määrin sinnepäin. Luokkayhteiskunnan uhka ei
toistaiseksi juonnu vain pankkitilin saldosta, vaan myös hienovaraisemmista syistä.
Ratkaisutkaan eivät ole yksinkertaisia. Lahjakkaiden ja älykkäiden pitää
jatkossakin saada menestyä, mutta kohtuullista olisi, että jotkut eivät lähtisi
sadan metrin juoksuun 50 metriä lähtöviivan takaa.
Mikko Laakkonen
Koulutuspoliittinen asiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti