MITTAUS, LEIKKAUS JA HUIJAUS – UNOHTUUKO IHMINEN MYÖS VUONNA 2017?

”Tämä on hyökkäys!!” totesivat humanistit Tuomas Heikkilä ja Ilkka Niiniluoto teoksessaan Humanistisen tutkimuksen arvo. Kirjoittajat ovat huolissaan humanistisen tutkimuksen hyödyntämisestä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ja syytä on olla huolissaan.

Niiniluodon ja Heikkilän mukaan yhteiskunnassamme korostuu jatkuvan tehokkuuden ja tuottavuuden mittaaminen sekä niistä seuraava leikkaaminen. Perustavanlaatuisempi ymmärrys maailmasta ja ihmisestä päätöksenteossa tuntuu kadonneen. Samanaikaisesti Suomella ja koko ihmiskunnalla on ratkaistavanaan suuria kysymyksiä.

Maailman ekologisen kestävyyden raja on ylitetty ja globalisaatio on saavuttanut saturaatiopisteensä.  Maailmalla pystytetään aitoja ja muureja rajoille. Ihmiset tuntevat levottomuutta nähdessään ja kokiessaan eriarvoisuuden kasvavan.

Humanististen tieteiden kuten historian, sosiologian ja filosofian avulla päättäjät voivat päästä eteenpäin näinä haasteellisina aikoina. Ilman niitä voimme olla eksyksissä. Helsingin Yliopiston professori Markku Kuisma lausui taannoin osuvasti ”kun ei tunne historiaa, on tuomittu toistamaan sitä” (Talous & Yhteiskunta 3/2016). 

Tähän samaan kokonaisuuteen kuuluu yhteisten arvojen merkityksen tajuaminen. Joku on hienosti todennut kuinka yhteisössä, yhteiskunnassa, pitää olla jotain pyhää. Jos ei ole mitään pyhää, yhteisö hajoaa. Se yhteinen pyhä on yhteiskunnan sitkoainetta, koossa pitäviä arvoja. Toivon, että 100 vuotta täyttävässä Suomessa pohditaan, mitkä ovat niitä asioita, joita me kaikki arvostamme ja yhteisönä jaamme.

Mikä on esimerkiksi juhlapyhien merkitys ihmisille, onko niillä arvoa meille? Ovathan pyhät kiistatta osa kulttuuriamme. Yhtälailla ne ovat arjen keskellä olevia palautumishetkiä. Niitä vietetään monesti ystävien, perheenjäsenten tai muun lähipiirin seurassa. Ihan vain rauhoittuen. Onko sillä arvoa suomalaisten mielissä?

Vietetäänkö pyhiä ja vapaapäiviä niiden kaupan alan johtajien kodeissa, jotka pitivät pyhinä kauppansa ovet auki? Viettävätkö niitä ne päättäjät, jotka ajoivat aukiololainsäädännön kumoamista? Eivätkö pyhät ole heille säilyttämisen arvoinen instituutio? Suurelle enemmistölle suomalaisista ne kuitenkin olivat.

Vuoden 2015 syksyllä suomalaisista 92 prosenttia oli tyytyväisiä käyttämiensä kauppojen aukioloihin. Peräti 79 prosenttia ei toivonut, että kaupat olisivat auki juhlapyhinä, kuten jouluna. Markkinavoimat (anteeksi kliseisen ja epätarkan käsitteen käyttö) ja keksityt tarpeet päättivät, että juhlapyhien tarkoitus voidaan tallata.  

Nobelpalkitut George Akerlof ja Robert Schiller ovat kirjoittaneet kirjan “Phishing for Phools: The Economics of Manipulation and Deception”. Kirjoittajien mukaan vapaat markkinat hyödyntävät ihmisten perustavan laatuisia heikkouksia. Ihmisiä huijataan ja vedätetään yritysten voittojen kasvattamiseksi. Mitä suurempi yritys on, sitä syvällisempää on sen tuntemus ihmisluonnon heikkouksista.

Nobelistien näkemys on, että vapaassa markkinataloudessa vahvimmat toimijat käyttävät hyväkseen informaatioetuaan, auktoriteettiasemaansa tai toisen osapuolen psykologisia heikkouksia tämän tappioksi. Monet päätyvät tiedostamattaan tekemään valintoja markkinoilla vastoin omaa etuaan ja toisen etua suosien. Yleensä vahvemman.

Lisäksi meillä ihmisillä on taipumus ajatella tietävämme enemmän kuin tosiasiassa tiedämme. Tämä taipumus aiheuttaa meille vaikeuksia. Matemaatikko Nassim Talebin tunnetun teoksen Musta Joutsen eräs miettimisen arvoinen havainto on, että mitä enemmän koemme informaatiota saavamme, sitä enemmän keksimme itsellemme selityksiä todellisuudesta. Harhaudumme ja meitä myös harhautetaan informaatiolla.

Akerlof ja Schiller näkevät, että vapaiden markkinoiden petoksilta ja vedätykseltä ihmisiä voidaan suojata sääntelyllä. Sääntely ei ole kuitenkaan suosiossa ja sääntelystä luodaan tarkoituksellisestikin negatiivista kuvaa. Ajan hengessä suomalaisista 59 prosenttia kokee, että meillä on jo liikaa sääntöjä ja lakeja (HS 31.12.). Tässä norminpurun huumassa päättäjät uhrasivat aukiolosäännökset. Juhlapyhät nöyrtyivät tehdyille tarpeille. Kaikilta osin säännöksiä ei nähdä tarpeettomiksi ja esimerkiksi työehtosopimusten kaltaisen sääntelyn tarpeellisuudesta suomalaiset työikäiset ovat jokseenkin yksimielisiä.

Palatakseni alun Niiniluotoon ja Heikkilään. Yksi heidän havainnoistaan oli, että kaikkien vaikuttajien joukosta ammattiliittojen vaikuttajien luottamus humanistisen tutkimuksen mahdollisuuksiin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa oli vaisuimmasta päästä. Se on surullista. Humanismi, ymmärrys ihmisestä, tulisi kuitenkin olla kansalaisjärjestöissä keskeinen lähtökohta yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuttaessa. Ammattiyhdistysliikkeen kannattaa nostaa entistä vahvemmin esiin työläisten tuntoja ja kertomuksia mitä arki suomalaisessa työelämässä on. Ihmisen pitää olla keskiössä suomalaisessa arvokeskustelussa.

Antti Veirto

PS. Kaaviot ovat Kantar TNS:n (ent. TNS Gallup) tekemästä tutkimuksesta. Tutkimusta varten haastateltiin 1 132 työikäistä (18-65-vuotiaat). Tutkimuksen tilasi PAM ry.

Prosenttiluvut kertovat kaavion otsikon väitteen kanssa täysin ja jokseenkin samaa mieltä olleiden osuudet.