MILLAISIA TÖITÄ ON SUOMESSA TARJOLLA?

Suomessa avoimeksi ilmoitetuista työpaikoista merkittävin osa on myyntineuvottelijan ja puhelinmyyjän tehtäviä. Tehtäviä, joissa ei välttämättä ole taattu toimeentuloa. Samanaikaisesti työttömiä halutaan patistaa töihin työnhakuvelvoitteita ja karensseja kiristämällä. Kansa uskoo työttömyyden hoidossa kannustamiseen enemmän kuin keppiin.

Maassamme on päivitelty, kuinka korkean työttömyyden aikana löytyy avoimia työpaikkoja, joihin on kertakaikkisen vaikea löytää tekijöitä. Rakennusalalla päädyttiin laskemaan nuorten sisääntulopalkkoja heidän alalle houkuttelemiseksi. Ei ihan heti tulisi mieleen, että palkkoja alentamalla kiinnostus alan töihin lisääntyy. Mutta hei, ”keinot on monet, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki!”

Kun paikkojen täyttymisen ongelmia päivitellään ja suunnitellaan hallituksen ohjeistamana erilaisia keppi-toimia työttömien päänmenoksi, niin harvemmin kuulee pohdintaa siitä, millaisia työpaikkoja meillä etupäässä on avoimeksi ilmoitettuna.

Ylivoimaisesti eniten tänä vuonna on ollut avoimeksi työ- ja elinkeinotoimistoihin ilmoitettuna myyntineuvottelijan paikkoja. Avoimien työpaikkojen kärkikastissa Suomessa on ollut kuluvana vuonna myös puhelinmyyjän tehtävät. Molemmat nuo työt ovat etupäässä provisiopalkkaisia. Niissä työllistyvät kantavat yrittämisen riskiä työnantajansa puolesta ja työehtojen sääntely on suomalaisessa mittakaavassa kevyttä.   

Kuitenkin sekä myyntineuvottelijan että puhelinmyyjän työt ovat vaativia. Puhelinpalvelukeskuksissa tehtävästä työstä esimerkiksi Kansainvälinen työjärjestö ILO on todennut, että se altistaa merkittävällä tavalla tekijöitään stressille. Alan työt ovat etupäässä heikosti palkattuja ja kuitenkin samanaikaisesti puheluiden ohjausjärjestelmillä äärimmäisen tiukasti kontrolloituja. Se on työ, jossa vain sitkeimmät selviytyvät. Sitkeyttä vaaditaan työskentelyolosuhteiden ja toimeentulon suhteen. Töiden vetovoimatekijät ovat uusille tulijoille vaikeasti havaittavissa.

TNS Gallup kysyi äskettäin työikäisiltä suomalaisilta joidenkin työvoimapulasta kärsivien ammattien houkuttelevuudesta. Vain 4 prosenttia työikäisistä piti puhelinmyyntityötä erittäin tai melko houkuttelevana. Työikäisistä joka kymmenes koki myyntiedustajan työt provisiopalkalla houkuttelevana. 

Istuva hallitus näyttää ostaneen oman työllisyyspolitiikkansa yhdeksi perusajatukseksi sen, että meidän kannustamaton etuusjärjestelmä haittaa avoimien paikkojen täyttymistä. Siinä ajattelussa ei tunnusteta onnettomien työehtojen vaikutusta työn kohtaanto-ongelmien selittäjänä. Pitää muistaa, ettei esimerkiksi puhelinmyynnin työehtoja sääntele yleissitova työehtosopimus. Se on siis rankkaa työtä ja suurimmalle osalle matalalla palkalla vailla perälautoja. 

Hallitus on päättänyt pyrkiä paimentamaan kepillä työttömiä tarttumaan kaikkeen mahdolliseen työhön.  Hallitus uskoo kepin voimaan enemmän kuin kansalaiset.  Työikäisistä suomalaisista selvä enemmistö (66%) katsoo, että työttömiä ohjataan töihin kepin sijasta tuloksellisemmin kannustamalla. Kannustaminen on myös sellaisen palkan maksamista, että sillä voi tulla toimeen ja turvata perheelleen leivän.

Kohta päättyvästä vuodesta tulee työelämän murroksessa jälleen eräänlainen käännekohta. Työelämän muutokseen skeptisestikin suhtautuneille tulee käymään selväksi työn pirstoutumisen kiivastuminen. Näyttää siltä, että vuoden 2016 aikana jatkuva kokoaikatyö on edelleen vähentynyt palkansaajien työsuhdemuotona. Ennen muuta määräaikaiset sekä osa-aikaiset työt selittävät samanaikaista palkansaajien kokonaismäärän kasvua. 

Kuluvana vuonna avoimena on ollut määräaikaisia töitä enemmän kuin muutamaan viime vuoteen. Osa-aikaisten paikkojakin on ollut viime vuotta runsaammin tarjolla. Vuoden aikana tapahtuneesta avoimien paikkojen lisääntymisestä 63 prosenttia selittyy osa- ja määräaikaisilla töillä. Toki voi ajatella, että Suomen talous on kääntynyt vasta äskettäin hentoiseen kasvuun ja siksi ei uskalleta vielä rekrytoida uusia työntekijöitä vakituisiin kokoaikatöihin. Kun laittaa tämän vuoden havainnot määrä- ja osa-aikaisen työn lisääntymisestä pitemmälle aikajatkumolle käy kuitenkin selväksi, että jo aikaisemmin alkanut trendi on saamassa vain vahvistusta suunnalleen. Työt pirstoutuvat.

Kun uudet työt ovat aikaisempaa enemmän silpputyötä ja yrittämisen riskejä palkansaajille sysivää, ei alueellinen liikkuvuus työn perässä kovin vauhdikkaalta näytä. Tällä hetkellä 44 prosenttia työikäisestä väestöstä olisi halukasta muuttamaan riittävään kiinnostavan työn perässä uudelle paikkakunnalle. Eniten valmiutta muuttamiseen näyttää TNS Gallupin keräämien tietojen mukaan olevan johtajilla ja korkeasti koulutetuilla. Heillä on syytä odottaa, että siellä toisella paikkakunnalla on odottamassa jotain sellaista, joka entisestään parantaa heidän asemaansa kilpailussa yhteiskunnallisista asemista. Sen sijaan työttömillä ei innostus muuttamiseen tavoita johtajien lähtöhaluja. 

Kun kasvava teollisuus aikanaan 1960–70-luvuilla tarvitsi tekijöitä, niin väki lähti liikkeelle kasvukeskuksiin. Tarjolla taisi olla vakituista kokoaikaista työtä. Toki monin tavoin raskasta, mutta varmuutta tarjoavaa kuitenkin. Nykyinen hallitus manailee, kun paikat eivät täyty ja työikäiset liiku. Samanaikaisesti he aikovat hajauttaa työvoimapalvelut maakuntien hoidettavaksi ja näin heikentää kansallisia mahdollisuuksia maan sisäisen työvoiman liikkuvuuden kehittämisessä. Vähintäänkin ristiriitaista. 

…

Itsenäisyyspäivä on käsillä.  Silloin tulevat aikaisemmat sukupolvet mieleeni. Edesmenneet vanhemmat. Isä, joka vietti viisi vuotta rintamalla ja äiti, joka hieman omaa tytärtäni vanhempana ojassa suojaa hakien näki pommikoneet. Kuuli niiden konekiväärit ja pudottamat pommit kotikorttelinsa yllä. Isovanhemmat jotka olivat syntyneet 1800-luvun Suomessa, joka oli Venäjän autonominen suurruhtinaskunta. Isäni isä oli oman aikansa Über-kuski ja Wolt-päiväläinen. Omisti yhden hevosen ja ajeli sillä keikkoja mitä sattui kaupunkiin muuttaneena 1920–30-luvulla saamaan.  Ehkä sieltä minulle välittynyt ainakin yksi elämänohje ”Älä kuori perunankuoria liian paksulti”. 

Antti Veirto