Ei liene montaakaan asiaa, jonka tärkeydestä ollaan suomalaisessa yhteiskunnassa yhtä yksimielisiä, kuin elinikäinen oppiminen. Se nyt vain on niin, että ihmisen kuluu oppia koko ajan uutta. Näin työntekijä pysyy kuranttina yksilönä työmarkkinoiden näkökulmasta ja onhan se sivistyksellisestikin ihan oikein. Joku voisi nostaa esiin vielä weberiläisen protestanttisen etiikan, vaikka suomalaisittain yhteys ontuu. Kaikkihan tietävät, että alun perin Max Weber viittasi tuolla kuuluisalla käsitteellään kalvinilaisuuteen, ei suinkaan meille tutumpaan luterilaisuuteen.
Juuri kun konsensus on saavutettu, tulee tutkija ja pilaa kaiken. Heikki Silvennoinen (ei se Kummeli-jäbä, vaan Turun yliopiston professori) kirjoittaa Aikuiskasvatus-lehdessä 2/2013, että ”nykymuodossaan ylikansallinen EU- ja OECD-vetoinen elinikäisen oppimisen malli voidaan perusteellisesti nähdä talouspoliittisen eliitin projektina, jolla pyritään saamaan väestöt ja väestöryhmät liikkeeseen ja toimimaan tietyllä tavalla”.
Koko elinikäinen oppiminen on siis kapitalistin salajuoni, mikä näkyy ylikansallisten instituutioiden, kuten EU:n ja OECD:n, linjoissa. Valtaa käytetään kansan paimentamiseen, mutta ovelasti. Koska Brysselin norsunluutornista ei voi suoraan vedellä matti meikäläisen langoista, omitaan vanha tuttu käsite "elinikäinen oppiminen", jonka näennäisen järkevyyden avulla ihmisten elämää pyritään hallitsemaan ja muokkaamaan talouskasvun ja tuottavuuden maksimoimiseksi.
No, allekirjoittanut ei voi aivan välttyä foliohattufiiliksiltä. En millään tavalla lähde kiistämään Silvennoisen pointtia siitä, että eliitti korostaa elinikäisen oppimisen tärkeyttä ketunhäntä kainalossa, mutta ehkäpä tämä olisi sellainen kuuluisa win-win. Voin suoraan tunnustaa olevani elinikäisen oppimisen kannattaja, ja suosittelen sitä muillekin, vaikka samalla öljyäisin tavalla tai toisella kapitalistin rahakonetta.
Ehkä lopulta oleellisempaa on se, kenen ehdoilla elinikäistä oppimista toteutetaan. Voimme aina oppia uutta – ja samalla ylläpitää ammatillista osaamista ja sitä parjattua kilpailukykyä – mutta meidän ei tarvitse alistua ylhäältäpäin tulevaan manipulointiin, josta Silvennoinen varoittaa.
Suosittelen siis kaiken ikäisille pamilaisille uuden oppimista. Kannattaa tsekata vaikkapa näyttötutkintomahdollisuudet, kansalaisopistot ja avoimet korkeakoulut. Aikuiskoulutuksen rahoituksessa voi avittaa Koulutusrahasto.
Näyttötutkinnot http://www.oph.fi/nayttotutkinnot
Kansalaisopistot http://www.ktol.fi/kansalaisopistot
Koulutusrahasto http://www.koulutusrahasto.fi/fi/etusivu/
Avoin ammattikorkeakoulu http://www.avoinamk.fi/
Avoin yliopisto http://www.avoinyliopisto.fi/
www.innostuoppimaan.fi
Mikko Laakkonen
Siltasaaren valopäät on Palvelualojen ammattiliitto PAMin Yhteiskuntapoliittisen yksikön blogi. Blogissa asiantuntijat käsittelevät työmarkkinoita, yhteiskuntaa, palvelualoja ynnä muita teemoja kukin oman asiantuntemuksensa kautta. Aiemmin kirjoiteltu täällä: facebook.com/Siltasaarenvalopaat
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti