PALKKA PÄRSTÄN MUKAAN

Ruotsalaisen Migro-säätiön perustaja Fredrik Segerfeldt kirjoitti toukokuun lopussa Wall Street Journalissa, että työehtosopimusten minimipalkat pitävät Ruotsissa yllä maahanmuuttajien ja nuorison työttömyyttä. Segerfeldt uskoi, että säädelty minimipalkkataso estää nuorille ja maahanmuuttajille soveltuvien matalapalkkatöiden syntymisen. Kuulostaako jotenkin tutulta? Jotain ”vartiaismaista” ehkä?

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnisti Tuomas Enbuske oli kesäkuun lopussa ymmällään. Hänen käsityskykynsä ylitti se, että Ylessä todennäköisesti maksetaan Ruben Stillerille ja Kainuun radion laiskimmalle toimittajalle lähes samaa palkkaa. Enbuske piti tähän hänelle käsittämättömään vääryyteen syyllisenä palkkataulukoita, jotka estävät työnantajaa maksamasta ja työntekijää saamasta taulukon ylittäviä palkkoja. Minä hieman ”möksähdin” Kainuun radion toimittajien puolesta. Aiheetonta leimaamista kolumnistilta. Sitä paitsi luovaan toimittajan työhön soisi kuuluvan tietty määrä joutilaisuutta. Ja sitä paitsi, en kolumnin lukijana voi pitää toteen näytettynä, että Stiller ja Kainuun radion laiskin toimittaja saavat läheskään samaa palkkaa. Minä uskon, että heidän keskinäisissä palkoissaan on duunaripalkansaajan näkökulmasta merkittävä ero.

Yhteenvetona on sitten seuraavaa. Elikkä nähtävästi Ruotsissa ja vähän Suomessakin nuorille pitäisi saada maksaa nykyistä huonompaa palkkaa á la Vartiainen. Ylessä pitäisi toisaalta saada maksaa Enbusken mielestä ainakin Stillerille nykyistä parempaa palkkaa. Maailmassa, tai ainakin palkoissa, on siis virhe tai lukuisia virheitä. Jollekin maksetaan liian hyvää palkkaa ja jollekin liian huonoa palkkaa. Ja kaikkeen tähän ovat syyllisiä työehtosopimukset ja niiden palkkataulukot. Universaalina ratkaisuna tähän varmaan olisi, että ei olisi palkkataulukoita vaan palkka määräytyisi pärstän mukaan?

Antti Veirto