MITÄ UNOHDETTIIN, KUN KAUPPOJEN AUKIOLOAJAT VAPAUTETTIIN

Kun hallitus kumosi liikeaikalain, annettiin mahdollisuus kauppojen ja kampaamoliikkeiden yrittäjille päättää itse aukioloajoista ilman rajoitteita. Lakimuutosehdotusta perusteltiin kilpailuneutraliteetilla ja yhdenvertaisuudella sekä kulutuskysynnällä ja työllisyyden lisääntymisellä. Arvioinnista unohdettiin TYÖNTEKIJÄT.

Kauppojen aukioloaikojen vapautuminen on tuonut suuria pulmia työntekijöiden elämään varsinkin lapsiperheellisille. PAM on tehnyt lapsiperheille kyselyn, jossa on kysytty uudistuksen vaikutuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kyselyn mukaan uudistuksen jälkeen vanhempien ilta- ja viikonlopputyö on lisääntynyt ja lasten hoitojärjestelyt ovat hankaloituneet. Kyselyn perusteella voidaan todeta, että kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen vaikutusarvioinnissa on ohitettu pahasti perhepolitiikka. 

Perhepolitiikan keskeisenä tehtävänä on rakentaa silta perheen ja työmarkkinoiden välille eli tukea vanhempien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista erilaisilla perheelle suunnatuilla palveluilla. Tukemalla vanhempien työssäkäyntiä edistetään perheellistymistä ja naisten työmarkkina-aseman vahvistamista sekä myötävaikutetaan lasten ja vanhempien hyvinvointiin. 

Uudistuksen yhteydessä olisi pitänyt pohtia kuntien lastenhoitopalveluiden saatavuutta nimenomaan huomioiden kaupan alan työskentelyajat. Uudistus on vaikuttanut rajusti kaupan alan työntekijöiden hoitojärjestelyihin, koska kaupan alan työajat ovat epäsäännöllisiä ja ennakoimattomia. Työvuorot saattavat tulla lyhyellä varoitusajalla, jolloin tämänhetkinen vuorohoitojärjestelmämme ei pysty vastaamaan kaupan alan työntekijöiden tarpeisiin ja näin tukemaan kaupan alan työntekijöiden työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Näistä syistä uudistus on vaikuttanut kaupan alan lapsiperheellisiin.

Epätyypilliset työajat toimivat ja voivat tukea lapsiperheitä vain silloin kuin työajat ovat suhteellisen säännöllisiä, ja työvuorot suunnitellaan pitkällä aikavälillä, sillä tämänhetkinen lastenhoitojärjestelmämme on joustamaton.

 Lastenhoitopalvelumme eivät toimi lyhyellä varoitusajalla, jolloin lastenhoitopalvelujärjestelmämme ei voi tukea vanhempien työssäkäyntiä. Tämän lisäksi kaupan alan ja muidenkin alojen epätyypillistä työaikaa tekevien vanhempien kouluikäiset lapset ovat vailla kunnan järjestämää lastenhoitopalvelua. Miten voi olla, että uskomme kouluikäisen – varsinkin 1 ja 2-luokalaisen – pärjäävän yksin kotona iltaisin, öisin ja viikonloppuisin? 

Jos haluamme siirtyä 24/7-yhteiskuntaan, pitäisikö meidän pohtia työntekijöiden lisäksi lastemme ja perheidemme hyvinvointia? Pitäisikö kysyä alan ammattilaisilta, miten vaikuttaa ympäri vuorokauden auki oleva yhteiskunta työntekijöiden työkykyyn, jaksamiseen, terveyteen ym.? Miten ympäri vuorokauden auki oleva yhteiskunta vaikuttaa lapsen kehitykseen, kasvatukseen ja hyvinvointiin? Pitäisikö 24/7-yhteiskuntaan siirtymisen yhteydessä luoda tarkat työskentelypelisäännöt, niin kuin esimerkiksi terveysalalla, jossa on jo pitkään tehty kolmivuorotyötä? 

Tarvitaan vastuullista yhteiskuntaa, jossa jokainen ääni pääsee vaikuttamaan! Hyvinvointia luodaan yhdessä huomioiden kaikki osapuolet tasa-arvoisesti!

Egëzona Kllokoqi-Bublaku
Sosiaalipoliittinen asiantuntija