SUOMALAISTEN NAISTEN KÖYHYYDELLÄ ON VÄLIÄ!

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Naistenpäivän historia juontaa juurensa ihan 1800-luvulle, kun 8.3.1857 New Yorkin vaatetehtaiden naistentyöntekijät järjestivät suuren lakkomielenosoituksen omien työolojensa parantamiseksi. Sadat työläisnaiset lakkoilivat pieniä palkkoja, järjettömiä työaikoja ja epäinhimillisiä työoloja vastaan. Myöhemmin 1990-luvun alkuun naistenpäivästä tuli naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien symbolipäiväksi.

Niinpä tänään on oikea hetki puhua suomalaisten naisten palkoista, työajasta ja epäinhimillisistä työelämän muutoksista. Viimeistään naistenpäivänä täytyy muistaa puhua naisten oikeuksista, tasa-arvon sekä myös taloudellisesta hyvinvoinnin toteutumisesta. Viimeistään tänään täytyy muistaa tuoda esille yhteiskunnan epäkohdat, jotka heijastuvat suoraan naisten hyvinvointiin.

Vaikka Suomi on yksi tasa-arvoisemmista yhteiskunnista maailmassa, silti tämä ei tarkoita sitä, että voidaan unohtaa tasa-arvokysymykset. Meillä ei ole samankaltaisia ongelmia kuin esimerkiksi kehitysmaiden naisilla, mutta kyllä meidän yhteiskunnassammekin on epäkohtia, joista täytyy puhua nostaen esille naisten asema ja hyvinvointi. Olen joskus kuulut tällaisen sanonnan: ”Jos nainen voi hyvin, hyvinvointi heijastuu koko perheeseen. Jos perhe voi hyvin, hyvinvointi heijastuu koko yhteiskuntaan”. Suomalaisten naisten köyhyys heijastuu laajemmin yhteiskuntaan: lasten ja nuorten hyvinvointiin ja syrjäytymiseen. Tämän tulisi olla selvää.

Suomessa lastenhoito jää enemmän naisten hartioille. Suomessa yksinhuoltajat ovat useammin naisia. Suomessa naiset asettavat useammin perheen uran edelle. Suomessa naiset joustavat enemmän työelämässä: tekevät enemmän osa-aikatyötä ja määräaikaistyötä eivätkä naiset liian usein vaadi parempaa palkkaa. Suomessa naisten pienipalkkaisuus näkyy perheköyhyytenä, erityisesti yksinhuoltajien kohdalla.

Naiset työskentelevät enemmän matalapalkka-aloilla ja näin myös heidän ansionsa ovat matalammat kuin miesten. Naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä verrattuna miehiin ainakin yksityisillä palvelualoilla, eli Palvelualojen Ammattiliiton (PAM) aloilla. Ongelma on se, että osa-aikaisuus on naisille yleensä vasteentahtoista. Tämän vahvistaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PTT) tutkija Merja Kauhasen tuore selvitys, jossa on tutkittu osa-aikatyötä sekä työntekijöiden että työnantajien näkökulmasta yksityisillä palvelualoilla. Selvityksen mukaan osa-aikatyötä yksityisillä palvelualoilla tekevät eniten naiset ja nuoret. Moni osa-aikaisista tekee osa-aikatyötä vastentahtoisesti.

Koska naiset joutuvat tekemään enemmän osa-aikatyötä, heille on useammin pulmia selviytyä taloudellisesti. Näin myös todistaa Niina Tannerin uunituore selvitys, jossa selvitettiin, kuinka paljon palkkatyököyhyyttä tuetaan sosiaaliturvalla vähittäiskaupan alalla. Selvityksessä käy ilmi, että työssäkäyville työntekijöille maksetaan yhteiskunnan verovaroista sosiaalitukia riittämättömän palkan jatkeeksi vuosittain yli 30 miljoonan euron edestä. Osa-aikatyö siis vaikuttaa palkkatyököyhyyteen.

Myöskään hallituksen sääntelypurkuprojektia ei ole arvioitu tasa-arvokysymysten näkökulmasta. Näyttääkin siltä, että esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen seurauksena uudistus on eniten koskettanut naisia ja naisten perhe-elämää. PAM teki juuri kyselyn kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen vaikutuksista, mistä käy ilmi, että uudistus on vaikuttanut rajusti lapsiperheisiin. Vastaajista naiset kokivat miehiä useammin, että uudistus on vaikuttanut heidän lastenhoitoonsa, sillä esimerkiksi nykyinen vuorohoitojärjestelmä ei jousta työelämän odotusten mukaisesti.

Näyttää siltä, että edes koulutus ei auta naisia työelämässä samalla tavalla kuin miehiä. Tämä käy ilmi Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) teettämästä selvityksestä (2015), jossa selvitettiin työelämän muutosten vaikutuksia naisten ja miesten työmarkkina-asemaan ja samapalkkaisuuteen. Vaikka naisten koulutustaso on noussut selvästi enemmän kuin miehillä, tämä ei tue naisten urakehitystä ja palkkauksen tasa-arvoa.

Näin ollen voidaan sanoa, koska naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä, ansiot jäävät alemmaksi kuin miehillä ja myös eläkettä kertyy vähemmän, mikä heijastuu naisten eläkkeensaajan köyhyytenä. Tämän lisäksi naisten pitkät hoitovapaat lasten kanssa kotona vähentävät naisten työurakehitysmahdollisuuksia ja palkkakehitystä sekä tulevia eläkkeitä. Lisäksi naisten köyhyys näkyy lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja syrjäytymisessä. Jos äidillä ei ole taloudellista varaa tukea lastaan kehityksessä, vaarana on se, että lapsi ja nuori joutuu yhteiskunnassa heitteille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vahvistaa sen, että perheen sosioekonomisen aseman vaikutus lasten ja nuorten terveyteen, oppimiskykyyn, käyttäytymiseen ja syrjäytymiseen on suuri.

Parantamalla naisten asemaa työmarkkinoilla, tukemalla naisten työn ja perheen yhteensovittamista, kehittämällä sopivaa perhevapaamallia ja kehittämällä varhaiskasvatusta vahvistetaan koko yhteiskunnan hyvinvointia ja turvataan lapsille ja nuorille hyvä kasvun perusta ja turvallinen ja tasapuolinen kasvu. Näin naisen köyhyydellä ja hyvinvoinnilla on väliä!

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää kaikille ihanille naisille!

Egëzona Kllokoqi-Bublaku
Sosiaalipoliittinen asiantuntija