On pitkään tiedetty fakta, että omistusasuminen jarruttaa työntekijöiden liikkuvuutta työn perässä. Tosin kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara riensi viime viikolla epäilemään tällaisia tuloksia antavien selvitysten luotettavuutta. Vaattovaara huomautti julkisuudessa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa liikutaan liukkaasti työn perässä vaikka samanaikaisesti siellä on paljon omistusasumista.
Suomi on kohtuullisen harvaan, mutta kohtuullisen kattavasti asutettu maa. Pieni kansa isolla alueella. Onko Ruotsissa juuri kaupunkeja Tukholman pohjoispuolella rannikkoaluetta lukuun ottamatta? Eikö Norjassakin kaupungit ole etupäässä rannikolla? Kertoo paljon, että nimenomaan Suomessa on pohjolan suurin sisämaakaupunki.
Suomessa on pitkät perinteet niin sanotulla antiurbanisaatiolla. Kaupunki on paha paikka. Sinne saapuva nuori kylän mies tai nainen menee sekaisin neonvaloista ja kaupunkiviidakon pitkistä varjoista. Ennen niin suoraselkäinen jämpti uudisasukas katoaa sinne kuin Molok Baalin, tuon sarvipäisen epäjumalan, kitaan.
Eräs 2000-luvun pääministereistämme haaveili puutarhakaupungeista, joissa voisi asua väljästi pino tuppiin sahattua lautaa pihalla. Jos mielikuvat ”oikeasta” asumisesta pidetään tuollaisena, niin kyllä sillä kaikin tavoin edistetään suomalaisten paikallaan pysymistä. Vielä tällä vuosituhannella on ollut kunnanisiä tai ainakin yksi kunnanisä, pitämässä kiinni maaseutumaisista olosuhteista ja torjumassa junaraiteen tuomista taajamaansa. Kun raiteita pitkin kaiken hyvän lisäksi tulee myös paheita. Molok Baal saapuu kaupungista kylän raitille paikallisjunalla. Se on sitten hellurei säyseälle puutarhakaupungille.
Suomessa kaupungeissa asuu 83,7 prosenttia väestöstä. Ruotsalaisista kaupunkilaisia on 85,2 prosenttia ja Tanskassa vielä suurempi osuus. EU-maista korkein kaupunkilaisten osuus on Belgiassa 97,5 prosenttia.
Minä olen tismalleen samaa mieltä kuin Mika Maliranta, että omistusasuminen lisää työttömyyttä. Se itse asiassa on yksi keskeinen tulppa työllisyysasteen nostamisen tiellä. Onneksi asuntolainojen korkojen verovähennysoikeutta lasketaan edelleen. Vuokra-asumista pitäisi suosia kaiken tavoin. Keskeisin vuokra-asumisen suosimisen elementti on kohtuuhintaisuus ja ennen muuta laatu sekä asumisessa, palveluissa että ympäristössä muutoinkin.
Vuonna 2013 TNS Gallupin keräämästä kyselyaineistosta käy ilmi, että vuokra-asujista 46 prosenttia oli valmiita muuttamaan kyselyhetkellä riittävän kiinnostavan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Omistusasunnossa asuvista siihen oli valmiita 36 prosenttia. Alle 55-vuotiaista omistusasujista nihkeintä suhtautuminen uuden työn perässä muuttamiseen oli Kymenlaaksossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Hieman ristiriitaista tuon tiedon kanssa on, että vuonna 2012 työikäisten työllisyys oli Suomen maakunnista heikointa Pohjois-Karjalassa, toiseksi heikointa Kainuussa ja neljänneksi heikointa Kymenlaaksossa.
Olemme kysyneet myös PAMin jäsenistöltä muuttohalukkuudesta kiinnostavan työn perässä. Tuloksista käy vielä TNS Gallupin koko aikuisväestöä koskevaa tiedustelua voimakkaammin ilmi, että vuokralla asuvat ovat omistusasujia valmiimpia liikkumaan työn perässä.
Omistusasumiseen liittyy tietysti ”asettuminen”. Monesti se tarkoittaa naimisiin menoa tai muuta sitoutumista ihmissuhteisiin, lapsia ja heidän päivähoitoa sekä koulunkäyntiä, ystäviä, harrastuksia sekä kaiken noiden ympärille rakentuvaa elämäntapaa. ”Asettumisesta” ei ketään pidä moittia. Lähtemisestä pitäisi tehdä houkuttelevaa, nimenomaan määräpään houkuttelevuutta parantamalla. Työvoiman liikkuvuutta ei ole millään lailla edistänyt se, että kuntien kalleusluokat on poistettu. Samalla ne poistuivat työehtosopimuksien palkkataulukoista. Toki yritykset voisivat ja saisivatkin maksaa taulukoita parempia palkkoja saadakseen ihmiset liikkeelle työn perässä, mutta eihän ne maksa. Asuntojen arvot ovat myös pohjamudissa hankintahintaan nähden monissa paikoissa ja sekään ei tietysti erityisesti kannusta maisemaa vaihtamaan.
Olen aikaisemminkin todennut, että Suomessa pitäisi keskittyä sisäisen liikkuvuuden lisäämiseen. Erityisesti nykyisessä taloudellisessa tilanteessa se pitäisi olla ensisijalla verrattuna esimerkiksi maahanmuuttoon. Paremmat palkat alueilla ja aloilla joissa tarvitaan tekijöitä. Miksei maan sisäisesti liiku muutoskonsultteja, jotka laatisivat ihmisten kanssa yhteistyössä siirtymisstrategioita niin pitkälle, että auttaisivat suunnittelemaan lasten koulutaipaleet ja auttaisivat etsimään tarpeisiin soveltuvia vuokra-asumisvaihtoehtoja. Nykyiseen muutosturvaan voisi tarvittaessa alueellisesta tilanteesta riippuen liittää tällaisen muutoskonsultin palvelut. Niin ja yritykset saisivat maksaa konsulttien kustannuksista osan ja tukea muuttajia muuton aiheuttamissa kustannuksissa.
Antti Veirto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti