Viime joulun jälkeen lehdessä luki, että Pohjois-Savon Työ- ja elinkeinotoimiston alueella on tapahtunut ihme. ”Kuopion ihmeeksi” kutsuttu tapahtuma ei kuitenkaan liittynyt joulun aikaan, vaan työllisyyden hoitoon. Paikallinen TE-toimisto oli saanut yritykset täyttämään avoimena olevista paikoistaan 69 prosenttia TE-toimiston asiakkailla. Samaa ihmettä ei ilmeisesti ole muualla nähty.
Suomessa suurin osa avoimista työpaikoista täytetään ohi TE-hallinnon palveluiden. Muistan joskus kuulleeni, että korkeintaan 40 prosenttia avoimista paikoista ilmoitetaan TE-hallinnolle. Loput avoimista työpaikoista jäävät niin sanotuiksi piilotyöpaikoiksi. Saatan muistaa väärin ja muistankin, mutta eikö Mustanaamiossa ollut vanha viidakon sanonta ”työkkäristä ei työtä saa”.
Pohjois-Savossa on kaadettu vanhoja uskomuksia työkkäreiden tehottomuudesta. Sikäläisen TE-toimiston virkailijat ovat toteuttaneet ”Kuopion ihmeen” jalkautumalla yrityksiin. Ymmärtääkseni ovat kiertäneet markkinoimassa TE-hallinnon rekrytointiosaamista ja tarjolla olevia työnhakijoita. Minä olen iloinen Pohjois-Savon hyvistä tuloksista.
”Savuttavaa Corollaa ei sitten parkkeerata toimitusjohtajan ikkunan alle ja se suklaarasia annetaan toimitusjohtajan sihteerille. Sihteerille siksi, että hän seuraavankin kerran järjestää teille ajan toimitusjohtajan kalenterista”. Tuon suuntaisesti 90-luvun puolivälissä pohjolan menestynein pölyimurikauppias koulutti Lahden työvoimatoimiston väkeä kun tarkoitus oli lähteä kiertämään yrityksiä. Tarkoituksena oli käydä kertomassa työvoimahallinnon palveluista ja hankkimassa työelämään siirtymisen mahdollisuuksia työttömille. Pölyimurikauppias oli hyvä kouluttaja. Hän oli kulkenut uransa jossain vaiheessa menestyksekkäästi ovelta ovelle hiekkatiet pölisten. Tiesi miten tuotteita myydään. Asetelma oli ravisteleva. Arkisen ”karenssien läiskimisen” ja työpaikkailmoituksien odottamisen sijaan Lahdessa herättiin lähestymään yrityksiä työtilaisuuksien löytämiseksi.
En ehdota patsasta Lahteen työhallinnon jalkautumisen syntysijan osoittamiseksi. Jos ehdottaisin, niin patsaassa tulisi olla ehdottomasti ylväitä virkamiehiä pölyimurin varressa. Kuvastaisi ikään kuin työhön tarttumista.
Väitän, että Kuopiossa jalkatyön onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin nykyisessä Lahdessa. Viime vuonna työttömyyden keskimääräinen kesto oli Lahdessa merkittävästi pidempi kuin Kuopiossa tai koko Suomessa. Isoimmista Suomen kaupungeista vain Jyväskylässä oli marraskuussa 2014 Lahtea surkeampi tilanne työttömyyden keskimääräisen keston perusteella. En tiedä mikä on nykyään jalkatyön asema Lahden alueen työ- ja elinkeinotoimessa. Lahdessa on kroonisesti pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä merkittävästi isompi kuin esimerkiksi Kuopiossa. Edellytykset työllisyyden hoidossa ovat alueittain toisistaan poikkeavia.
Uskon, että jalkatyöhön satsaaminen kannattaa. Se on yksi niistä harvoista keinoista, joilla työvoimatoimistot voivat aidosti auttaa asiakkaitaan eteenpäin. Työttömien eteenpäin työntäminen karenssilla ei toimi niin hyvin kuin piilotyöpaikkojen esille kaivaminen heille haettavaksi.
Itse toivoisin, että TE-toimistojen työvoima-asiantuntijoilla olisi mahdollisuus hellittää sormeaan karenssiliipaisimelta ja jalkautua yrityksiin, työhakijoiden ja piilotyöpaikkojen keskuuteen. Kuten etsivässä nuorisotyössä pitäisi työnvälityksessäkin olla siellä missä tapahtuu. Kun TE-hallinto osaisi kertoa yrityksille palveluistaan, niin yritysten nurkkaan piiloon jääneet työpaikat tulisivat löydetyksi. En toki syytä TE-toimistojen väkeä väärien asioiden tekemisestä. Ymmärrän, että heidän(-kin) työtään on vuodesta toiseen muuteltu lainsäädännön jatkuvalla rukkauksella ja eteenpäin runnovilla tehokkuuden vaatimuksilla. Itse asiassa soisin heille muutaman vuoden työrauhan tämän jalkautumisasian kanssa. Työttömyydessä on kuitenkin aina lopulta kysymys ensisijaisesti työpaikkojen puutteesta.
Antti Veirto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti