SUOMEN TALOUDEN ONGELMISTA

Mistä puhutaan, kun puhutaan Suomen talouden ahdingosta? Puheissa vilisevät finanssikriisi, eurokriisi, rakennemuutos ja heikkenevä huoltosuhde. Itselleni ainakin kaipaan aina välillä kuvan selkeyttämistä siitä, mistä Suomen talouden ongelmat varsinaisesti tulevat. Talouden supistuminen ja sen jälkeinen kasvun hitaus on jatkunut Suomessa poikkeuksellisen pitkään sekä historiallisesti että kansainvälisesti vertaillen. Joidenkin tahojen mukaan talouskasvu tullee asettumaan pitkäksi aikaa alhaisemmalle tasolle kuin ennen.

Merkittävin syy Suomen taantumaan on viennin hiipuminen. Suomen vienti on supistunut taantuman aikana noin viidenneksen, mikä on todella huomattava määrä kansainvälisessä vertailussa. Finanssikriisin jälkeisen taantuman myötä myös muiden maiden taloustilanne on synkempi kuin aiemmin ja Suomi vientivetoisena maana kärsii tästä enemmän, sillä meillä ei ole riittävästi kysyntää kotimarkkinoilla ylläpitämään raskasta teollisuutta. Tilaukset ulkomaille ovat vähentyneet ja tämä heijastuu tuotantomääriin Suomessa ja sitä kautta valitettavasti myös työllisyyteen.

Mikä näistä ongelmista tekee rakenteellisia? Osa viennin ongelmista ei johdu pelkästään ulkomaisen taloustilanteen heikentymisestä. Viennin kehitykseen vaikuttaa myös se, että Suomen tuotanto on jossain määrin keskittynyt aloille, joiden kansainvälinen kysyntä on hiipunut. Vastaavasti globalisaation myötä markkinoille on tullut monia uusia toimijoita eli kilpailijamaita, joissa tuotantokustannukset ovat matalammat. Kilpailun kasvaminen vähentää kysyntää Suomesta. Olisiko Nokia ongelmissa, jos kilpailijoita ei olisi?

Mikä sitten on eurokriisi ja miten se eroaa finanssikriisistä? Finanssikriisillä tarkoitetaan vuonna 2007 Yhdysvalloissa alkanutta rahoitusmarkkinoiden häiriötilaa, joka levisi nopeasti ympäri maailman ja aiheutti laajan kansainvälisen taantuman. Suomeen kriisi rantautui varsinaisesti vuonna 2008. Eurokriisillä taas tarkoitetaan euroalueen velkakriisiä, joka oli jossain määrin seurausta Yhdysvalloissa alkaneelle kriisille ongelmien levitessä myös Eurooppaan. Kriisin keskiössä oli ongelmamaiden (Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja, Kypros) kyvyttömyys maksaa valtionvelkaansa tai pelastaa kaatumassa olleita pankkeja. Finanssikriisin voidaan katsoa loppuneen ja esimerkiksi Yhdysvaltojen talous on palannut kasvu-uralle, mutta euroalueen kriisi jatkuu.

Huoltosuhteen heikkeneminen taas tarkoittaa työikäisen väestön määrän vähenemisestä johtuvaa suurempaa verotaakkaa. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle sekä työllisyysasteen laskiessa muista syistä työvoimaan kuuluvan väestön määrä suhteessa sen ulkopuolelle jäävään pienenee. Tällöin myös verotulot pienevät ja samalla tulonsiirrot kasvavat.

Suomen tämänhetkisen taloustilanteen ongelmat ovat sekoitus kaikkia näitä ongelmia. Nämä asiat tietenkin vaikuttavat myös toinen toisiinsa, yleensä pahentaen toinen toistaan. Osa ongelmista on sisäisiä, ja niihin pitää Suomen sisäisellä talouspolitiikalla löytää ratkaisu. Osa ongelmista on riippuvainen ulkomaista. Ennen kuin maailmantalous lähtee uudestaan kunnolla käyntiin ja Suomen vienti käynnistyy uudelleen, talousnäkymät pysyvät heikkoina. Toivonpilkahduksiakin on jo: Tilastokeskuksen mukaan teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat joulukuussa 15 prosenttia vuodentakaisesta. Ehkä tässä on ensimmäinen merkki viennin käynnistymisestä.

Aino Kalmbach