AY-LIIKE ON YHTEISKUNNAN MERIKISSA

Vuoden lopussa onnittelin itseäni oikein kädestä pitäen siitä, että asun Suomessa. Tanssiani loskaisilla kaduilla ei pystynyt hillitsemään minua kyydinnyt taksikuski, jonka mielestä kun Suomeen syntyy, niin tarvitsee lottovoiton. Minä totesin mielessäni, ettei täällä nyt mikään sosiaalidarvinismi vallitse. Eihän täällä kylmillä talvi-ilmoilla lämpimänä pysyäkseen tarvitse sentään olla rahalla vuorattua taloa.

Vuonna 2013 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan Suomi on maailman seitsemänneksi onnellisin maa. Suomen sijoitus oli heikentynyt jonkin verran edelliskerrasta. Maailman onnellisin maa tuon vertailun mukaan oli Tanska. Juutit ovat muuten sellainen kansa, että toisin kuin muissa maissa BKT:n heilahtelut eivät vaikuta heidän onnellisuuteensa. Hyvä Tanska! Olen onnellinen puolestanne. Suomen edellä onnellisuudessa olivat myös Hollanti, Norja, Alankomaat sekä Sveitsi ja Ruotsi. Toisaalta kaukana Suomen onnellisuudesta tulivat sellaiset ”mallimaat” kuten Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Saksa. En voi sanoa yllättyneeni, kun huomasin Kreikan onnellisuuden laskeneen poikkeuksellisen paljon. Kreikkalaiset, sympatiani ja joitakin lainaamiani euroja ovat puolellanne. Te olette hieno kansa hienossa maassa. Kyllä se siitä.

Päätin ihmetellä suomalaisten onnellisuuden tai tarkemmin tyytyväisyyden hajontaa Tilastokeskuksen tulonjakotilastosta. Kävi ilmi, että vuonna 2013 Suomessa heikointa yleinen tyytyväisyys elämään oli henkilöillä, jotka kuuluivat kansalaisten alimpaan tuloviidennekseen. Erityisesti tuohon tuloryhmään kuuluvilla miehillä yleinen elämäntyytyväisyys oli muihin verrattuna huonoa. Elämäänsä kaikkein tyytyväisimpiä olivat ylimpään tuloviidennekseen kuuluvat naiset. Sen sijaan korkeimman tuloryhmän miehet eivät olleet läheskään niin tyytyväisiä. Itse asiassa ylimmän tuloviidenneksen miesten yleinen elämäntyytyväisyys oli merkittävästi heikompaa kuin kanssaveljillä 3. ja 4. tuloviidenneksessä. Kuitenkin olen pahoillani enemmän alimman tuloviidenneksen ihmisten elämäntyytyväisyyden heikkoudesta kun ylimmän tuloviidenneksen miesten mököttämisestä. Mainittakoon, että tulonjakotilastossa ihmiset jaetaan tuloryhmiin (kymmenyksiin tai viidenneksiin) jakamalla kotitalouden tulot sen kulutusyksiköillä.

Joulukuussa TNS-Gallup kysyi Suomen kansalta, että mikä taho maassamme eniten huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista ja työssäjaksamisesta. Kansasta 56 prosenttia oli sitä mieltä, että työntekijöistä eniten huolta pitävät työntekijäjärjestöt. Jopa yrittäjistä oli puolet samaa mieltä. Jos tarkastelun rajaa työntekijäasemassa oleviin vastaajiin, niin vielä useammin vastaukseksi tulee työntekijäjärjestö. Olen joskus tavannut palkansaajia, jotka eivät mielestään tarvitse ay-liikettä. Heitä on noin 25 prosenttia työssä olevista palkansaajista (TEM työolobarometri 2013). Minä kysyn itseltäni, tuolta 25 prosentilta ja kaikilta muiltakin, kuka huolehtisi työntekijöiden hyvinvoinnista jos ammattiyhdistysliikettä ei olisi? Olisiko kaikki paremmin ja Suomi piikkipaikalla onnellisuusvertailuissa?

Samsung tekee puhelimia ja muita teknisiä suristimia. Samsung ei salli tuotantolaitoksissaan Etelä-Koreassa järjestäytymistä. Äskettäin The Hankyoreh-lehti kertoi, kuinka Samsung Techwin ”palkitsi” työntekijänsä järjestäytymättömyydestä ilmoittamalla ilman ennakkovaroituksia tai neuvotteluita työntekijöiden kanssa, toimintojen myymisestä Hanwha Groupille. Työntekijät pitivät sitä törkeänä, erityisesti kun he eivät olleet kuuna päivänä kyseenalaistaneet työnantajansa toimia tai järjestäytyneet ammattiliittoihin. Nyt Techwinin työntekijät ovat järjestäytymässä. Voimia tovereille sinne Changwoniin.

Englantilainen sivilisaatiohistorioitsija Arnold J. Toynbee (1889 – 1975) aikoinaan kuvasi seuraavalla esimerkillä yhteiskuntien erilaisuuden tarpeellisuutta. Toynbee kertoi, että englantilaiset sillinkalastajat heittävät kalastusreissullansa sillien kanssa samaan sumppuun yhden merikissan. Kotimatkan aikana merikissa syö muutaman sillin, mutta pitää loput saaliista virkeänä. Toynbee vertauskuvaa hyödyntäen voi todeta, että ay-liike on yhteiskunnan merikissa. Se pakottaa huomioimaan työväestön tarpeet yhteiskunnassa ja kehittämään yhteiskuntaa muutoinkin kuin vain pääoman tuottovaatimusten tyydyttämiseksi. Se tuo yhteiskuntaan moniäänisyyttä, jolla kokonaisuus saadaan harmoniaan.

Kun yksi liberalismin isistä John Locke (1632-1704) aikoinaan saarnasi tasa-arvosta ja valtiovallan turmiollisuudesta, ei yhteiskunnissa ollut merikissoja. Locken mielestä kaikki ihmiset olivat tasa-arvoisia ja vapaita. Varakkaana maanomistajana Lockella oli mahdollisuus sijoittaa rahojaan tuottoisiin kohteisiin. Yksilönvapauden puolestapuhujana hän päätti pistää rahat kasvamaan Royal African Companyn kautta. Royal African Companyn toimialana oli orjakauppa. Kauppa- ja teollisuusministeriön komissaarina Locke esitti, että luvattomasti kerjäämästä tavatut työkykyiset työttömät 14-50-vuotiaat miehet piti pakkosijoittaa merimiehiksi englantilaisille laivoille. Ei ollut niillä laivoilla, englantilaisessa luokkayhteiskunnassa tai Techwinin tehtaassa Changwonissa syksyllä 2014, merikissoja.

Antti Veirto