NYT ON RIMA ALHAALLA

Minä muistan vielä Topin. Hän oli kesätyöpaikassani se kaveri 80-luvulla, joka tarvitsi usein muutaman oluen käynnistyäkseen aamuisin. Ei sitä esimiehet hyväksynyt ja työkaveritkin pudistivat päätään. Hänelle olut oli kuin Obelixille taikajuoma. Muutaman oluen avulla Topista näet sukeutui rivakka työmies.

Topin kaljanjuonti ei kuitenkaan ollut se asia miksi Topia muistelin. Oleellisempi asia on se, että Topi oli töissä. Topi oli töissä työllistämistuella. Hänelle työstä maksettiin palkkaa kuten muillekin. Jokainen ymmärsi, että Topin elämänhallinta oli retuperällä. Hän oli varmasti syrjäytymisvaarassa. Topi sai kuitenkin palkkaa ja tehdä oikeita töitä.

Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan ryhdytään kehittämään työikäisten osallistavaa sosiaaliturvaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kuluvan syksyn aikana laaditaan toimenpideohjelma, joka määrittää osallistavan sosiaaliturvan sisällön.

Sosiaali- ja terveysministeriö on jo ollut ministeri Risikon johdolla miettimässä osallistavaa sosiaaliturvaa. Ministerihän otti aiheen esille elokuun alussa kun ehdotti, että vastikkeeton sosiaaliturva tulisi poistaa. Risikko hahmotteli, että tuensaajan olisi osallistuttava yhteiskunnalliseen toimintaan. Osallistuminen näkyisi myös sosiaaliturvan määrässä.

Ymmärrän täysin syrjäytymisen ehkäisyn merkityksen. Työttömyys saattaa olla äärimmäisen lamauttavaa. Se voi olla kuin musta aukko, joka imaisee elämästä ensin värit ja pitkittyessään koko ihmisen.

Myönnän, että olen ehdottomasti aktivoinnin kannattaja. Passivoitumisen uhatessa täytyy olla tarjolla mielekästä, eteenpäin vievää tekemistä. En kuitenkaan lähtökohtaisesti voi innostua nyt esillä olleesta aktivointiajatuksesta. Siitä, että työttömien etuustasonsa säilyttääkseen on osallistuttava pari tuntia päivässä kestävään avustavaan työhön. Miksi työttömille ei voi maksaa siitä avustavasta työstä palkkaa? Jos siitä ei makseta palkkaa, niin onko se työtä? Jos se on työtä, josta ei makseta palkkaa, niin eikö palkallinen työ silloin vähene?

Aikoinaan hätäaputöistäkin maksettiin palkkaa. Lapiolinjalla myös huhkittiin palkalla. Nyt ilmeisesti julkiselle sektorille palkkatukityöllistämistä ei voida lisätä siksi, että julkiselta sektorilta vaaditaan parempaa tuottavuutta eli vähemmän henkilökuntaa. On myös todettu, ettei palkkatuettu työ julkisella sektorilla johda ns. oikeisiin töihin. Mihin sitten johtaa parin tunnin päivittäinen työ ilman palkkaa? Pelkään, ettei ainakaan työttömän työmarkkina-arvon kasvuun. Palkkatuella työtä tehdään sentään työsuhteessa ja saadaan hyödyllistä työkokemusta.

Minusta syrjäytymisvaaraa voi helpottaa ylipäätänsä aktiivisuudella, jonka sisältö voi olla paljon muutakin kuin palkaton työ avustavissa tehtävissä.

Näyttää siltä, että hyvinvointivaltiota ollaan purkamassa. Sitä ei pureta enää tiili kerrallaan vaan nyt alkaa kaatua jo seiniäkin. Subjektiivista päivähoito-oikeutta heikennetään ja työttömätkin halutaan pistää palkattomaan työhön. Pitää muistaa, että monet työttömistä ovat maksaneet työuransa aikana pitkän pennin työttömyysvakuutusmaksuja. Vakuutuksen täysimääräisenä lunastamiseen tarvitaankin sitten jatkossa työskentelyä palkatta avustavissa tehtävissä? Näinkö tämä nyt menee?

Syrjäytymisen ehkäisy näin mielikuvituksettomalla tavalla kertoo siitä, että joku haluaa nyt riman todella alas. Toivon, että kun kolmikantaisesti syrjäytymisen ehkäisyä ja osallistavaa sosiaaliturvaa syksyn aikana mietitään, tullaan hieman kunnianhimoisempaan johtopäätökseen kuin nyt esillä ollut ajatus avustavista tehtävistä.

Antti Veirto