perjantai 13. syyskuuta 2013

LÖYSÄSSÄ HIRRESSÄ

PAMin keväisen jäsenkyselyn tuloksista käy ilmi, että osa-aikatyötä tekevistä jäsenistämme peräti joka neljäs tekee työtään ns. nollatyösopimuksella. Heillä siis työsopimuksen mukainen työaika vaihtelee nollan ja jonkun tuntimäärän välillä. Useimmiten tässä löysässä hirressä joutuvat riippumaan kiinteistöpalvelualan osa-aikaiset. Ketään ei varmaan yllätä se, että tällaisella työsopimuksella työssä käyville taloudelliset huolet ovat tutumpia kuin niille, joilla on kiinteä tai keskimääräinen työaika viikossa tai jaksossa. PAMin kyselyn mukaan nollatuntilaisista puolella kaikki yhteenlasketut nettotulot jäävät alle 1 200 euroon. Tämä siis sisältää kaikki mahdolliset tulonsiirrot (lapsilisät, toimeentulotuet, sovitellut päivärahat jne.) ja muut säännölliset tulot. Tuloja paikatakseen heistä useampi kuin joka kymmenes tekee kahta työtä.

Juuri valmistuneen Työ- ja elinkeinoministeriön raportin (TEM raportteja 33/2013) mukaan vuonna 2012 kaikista nollatyösopimuksella työskentelevistä palkansaajista 60 prosenttia oli naisia ja alle 30-vuotiaita 56 prosenttia. Ikäjakauma pamilaisten keskuudessa on sama, mutta naisten osuus merkittävästi korkeampi. Pamilaisista nollatyösopimuksella olevista yli puolet (52 %) on nollatyösopimuksella pakon edessä eli vailla kokoaikatyötä.

Nollatyösopimuksella olevat ovat muita työntekijöitä useammin lähtökuopissa uutta työpaikkaa tähyillen. He muita työntekijöitä useammin asuvat vuokralla. Muita työntekijöitä avoimemmin he suhtautuvat ajatukseen toiselle paikkakunnalle muuttamisesta riittävän kiinnostavan työn perässä. Mielestäni silputun työn vaikutuksista kertoo äskettäin T-median julkaiseman tutkimuksen tulokset. Niistä kävi ilmi, että pamilaisilla aloilla työskentelevät kaihoavat töihin sellaisiin yrityksiin kuten mm. Veikkaus, Valtio, Google, Hartwall ja Finnair. PAMin aloilla työskentelevät ammattiin kouluttautuneet nimesivät kymmenen suosikkityönantajansa joukkoon yli puolet jotain muita työantajia kuin PAMin aloilla toimivia. Parhaillaan ammattiin opiskelevilla ja PAMin toimialoilla työskentelevillä kymmenen suosikkityönantajan joukossa oli niitä vielä vähemmän. Jos palkat ovat pienet ja työsuhteet nollatyösopimuksella tai muulla tavoin lähinnä epävarmuutta tarjoavia niin selvähän se on, että tähyillään muualle. Tämä on surkeaa alojemme kannalta. Se on hinta mikä meidän toimialojen vahingoksi koituu kun työntekijöiden kustannuksella tehtävä jousto viedään äärimmilleen.

PAMin keväisen jäsenkyselyn tuloksien perusteella nollatyösopimuksella työskentelevät näkevät subjektiivisen päivähoito-oikeuden merkityksen aavistuksen toisin kuin vakaammassa työsuhteessa työskentelevät. Nollatyösopimuksella olevista puolet hyväksyi ajatuksen, että lapsi voi olla päivähoidossa vaikka toinen vanhemmissa on kotona. Vakaammassa työsuhteessa olevista tätä mieltä oli vain 36 prosenttia. Mainittakoon, että joka kolmannella nollatyösopimuksella olevista on lapsia. Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ryhdyttäisiin jyrkemmin rajaamaan, niin työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen tulisi nimenomaan nollatyösopimuksella oleville hankalaksi. On mielenkiintoista seurata miten uudistettavia päivähoitomaksuja jatkossa peritään vanhemmilta, joiden työtunnit ja sitä kautta lapsen hoidon tarve ovat hyvin vaihtelevia ja pahimmillaan heikosti ennakoitavia.

Nollatyösopimuksella työskentelevät ovat tuntuvasti kiinteillä tunneilla ahertavia tyytymättömämpiä työterveyshuollon palveluihin. Epäilemättä siksi, ettei heille sitä tarjoillaan jotenkin rajoitetusti. PAMin jäsenkyselyn tuloksien mukaan he ovat muita useammin sellaisessa työpaikassa, jossa vaaditaan lääkärin tai terveydenhoitajan todistus ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien. Eli he eivät voi olla omalla ilmoituksella tai esimiehen luvalla sairaana kotona päivääkään. Jos lääkärin tai terveydenhoitajan todistus heiltä vaaditaan maksaa vain joka kolmannen työnantaja vaatimansa todistuksen hankinnasta syntyneet kustannukset. Tässäkin kulut siis ulkoistetaan työntekijälle.

Valitettavan usein joustamaan pakotettujen ihmisten asemaa peitellään retoriikalla, jossa hehkutetaan kuinka monet nimenomaan haluavat tehdä työtä joustavasti. Se on törkeää tosiasioiden peittelyä ja keskustelun ohjaamista väärille raiteille.

Antti Veirto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti