TASA-ARVO EI OLE VALMIS

Vietimme eilen 8.3. kansainvälistä naistenpäivää. Ensimmäisiä naisten päivän juhlallisuuksia on vietetty jo 1900-luvun alkupuolelta ja YK:n julistamaa ns. virallista kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975. Naisten ja tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon edistäminen ovat edelleen YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa.

Vaikka ruusut lähimmiltä naistenpäivänä on mukava huomion osoitus kenelle tahansa naiselle, uskon että monen naisen mieltä lämmittäisi huomattavasti enemmän teot naisten oikeuksien ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Vaikka Suomen voidaan nähdä olevan monella tapaa muiden Pohjoismaiden ohella sukupuolten välisen tasa-arvon edelläkävijä, tasa-arvo ei ole vielä meilläkään valmis, mutta miksi ei?

Naisten matalammat ansiot

Miesten ja naisten ansioiden eroja selitetään usein sukupuolittaisella segregaatiolla, eli tehtävien jakautumisella mies- ja naisvaltaisiin töihin. Miesvaltaisten ja naisvaltaisten alojen palkkatasot heijastavat edelleen menneen ajan sukupuolirooleja ja niihin liittyvää työn erilaista arvostusta.

Miesten ja naisten väliset palkkaerot tulevat kuitenkin selvästi esille myös silloin, kun verrataan samalle ammattikoodille luokiteltujen henkilöiden palkkoja. Esimerkiksi palvelu- ja myyntityöntekijällä naisten mediaaniansio jää edelleen 93,6 % miesten mediaaniansiosta.

Yksityisen sektorin kuukausipalkkaisten lukumäärät ja säännöllisen työajan mediaaniansiot sukupuolen mukaan 2016

Miksi naisten työtä pidetään edelleen vähemmän arvokkaana?

Naisilla useimmin osa- tai määräaikainen työsuhde 

 Naiset ovat miehiä useammin osa-aikaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa, ja varsinkin viimeaikoina naisten osa-aikatyön osuus on ollut kasvussa. Lähtökohtaisesti osa- tai määräaikaisissa työsuhteissa ei ole mitään vikaa, mutta silloin kun se on vastentahtoista, asian laita on toinen. Epävarma työmarkkina-asema vaikeuttaa toimeentuloa ja heijastuu myös naisten ansiosidonnaisten etuuksien ja tulevien eläkkeiden tasoon.

Naiset kantavat edelleen suurimman vastuun kotitöistä ja lastenhoidosta

OECD-maita koskeva tutkimusraportti paljastaa, että Suomessa naiset tekevät enemmän kotona palkatonta työtä kuin miehet. Suomessa miehet osallistuvat huomattavasti harvemmin lapsenhoitoon erilaisilla vanhempainvapailla kuin naiset ja naiset pitävätkin valtaosan perhevapaista. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2016 äidit pitivät vanhempainpäivärahapäivistä 90,5 % ja isät 9,5 %. Lasten kotihoidon tuen saajista naisia oli 93 %. Entistä tasaisempi tasapaino työn ja perhe-elämän vastuiden ja mahdollisuuksien jakamisessa puolisoiden välillä olisi perheiden hyvinvoinnille tärkeää ja takaisi myös isälle mahdollisuuden viettää enemmän tärkeää aikaa lasten kanssa, minkä nähdään tukevan lapsen kehitystä. Samalla äidillä olisi paremmat mahdollisuudet osallistua työelämään tai tavoitella ammatillisia unelmia, mikä tukisi myös naisten kiinnittymistä työmarkkinoille ja takaisi paremman ansiokehityksen ja eläketurvan. 

Naiset useimmin seksuaalisen häirinnän tai lähisuhdeväkivallan kohteena

Tasa-arvobarometrin 2012 mukaan noin joka kolmas nainen on kokenut seksuaalista häirintää kahden edellisen vuoden aikana ja miehistä seksuaalista häirintää on kokenut noin joka kuudes. Seksuaalinen häirintä kohdistui erityisesti nuoriin (15–34-vuotiaisiin) naisiin. Heistä noin puolet oli kokenut seksuaalista häirintää miesten taholta. Samanikäisistä miehistä seksuaalista häirintää naisten taholta oli kokenut joka viides. Tilastokeskuksen mukaan valtaosa perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia (v. 2016 69 %).

Edellä esitetyn valossa on havaittavissa, että myös Suomessa sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu. Yksilötasolla voimme muuttaa ajatusmallejamme ja käyttäytymistämme niin, että olemme mukana edistämässä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sukupuolten sijaan voisimme nähdä toisemme ihmisinä. Tämän lisäksi tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia yhteiskunnassa (esim. perhevapaauudistus), mutta myös tekoja ja käytäntöjä (esim. kouluissa ja työpaikoilla käytäntöjä seksuaaliseen häirintään puuttumiseen), jotta saavutamme lopulta tasa-arvoisen yhteiskunnan.

Vaadin ruusujen sijasta tasa-arvotekoja. Olethan mukana?

Mari Kettunen

Sosiaalipoliittinen asiantuntija