On yritysten vuoro panostaa kilpailukykyyn

Euroopan komissio julkaisi menneellä viikolla Suomea koskevan maaraportin osana talous- ja finanssipolitiikan kuluvaa EU-ohjausjaksoa. Kilpailukyvyn osalta viesti on selvä: palkansaajien talkoot on tehty, ja nyt on yritysten aika investoida. Julkisen vallan tulee myös paikata koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusvajetta, tai Suomella on vaarana luisua pysyvästi matalan teknologian välituotteiden vientimaaksi.
 

Vuosittaisten ohjausjaksojen tarkoituksena on koordinoida ja mukauttaa jäsenmaiden budjetti- ja talouspolitiikkaa EU-tasolla sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Maaraportin 60-sivuinen valmisteluasiakirja tarjoaa myös – toki komission näkökulmasta – ehkä selkokielisimmän säännöllisesti julkaistavan kokonaiskuvauksen Suomen taloustilanteesta, istuvan hallituksen talouspolitiikasta ja sen arvioiduista vaikutuksista.

Makrotaloutta, elinkeinoelämää sekä työ- ja rahoitusmarkkinoita kuvaavien tunnuslukujen ohella tämänkertainen raportti sisältää ensimmäistä kertaa myös joukon sosiaalisia indikaattoreita. Komissio laajentaa näin näkökulmaansa kovasta taloudesta kohti sosiaalisen osallisuuden, oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin kysymyksiä. Kuten varapuheenjohtaja Jyrki Katainen totesi maanantaisessa keskustelutilaisuudessa, sosiaaliset olosuhteet ovatkin usein vuorovaikutuksessa myös kansantalouden menestyksen kanssa

Kokonaisuutena komission arvio on myönteinen; viennin ja tuottavuuden kääntyminen nousuun siivittää talouskasvua, joka mahdollistaa uudistukset rakenteellisten haavoittuvuuksien korjaamiseksi. TYKA- ja KIKY-sopimukset ovat painaneet yksikkötyökustannukset verrokkimaiden alapuolelle, ja viimeisin maltillinen liittokierros tukee tätä kehitystä. Samalla finanssikriisistä asti jatkunut vientimarkkinaosuuksien supistuminen on saatu käännettyä.

Reaalinen kilpailukyky, jolla tarkoitetaan kaikkia sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksiin, on kuitenkin heikentynyt edelleen. Institutionaaliset puitteet ovat Suomessa huippuluokkaa, mutta erityisesti investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen sekä aineettomaan pääomaan ovat jymähtäneet reilusti finanssikriisiä edeltävän tason alapuolelle. Tilanteen korjaamiseen kaivattaisiin tutkimusrahoitusta höylänneeltä hallitukselta huomattavasti enemmän konkretiaa, kuin Eurooppa-ministeri Sampo Terho suostui maanantaina yleisölle tarjoamaan. Komissionkin havaitsema kehityskulku nimittäin on, että Suomi on luisumassa elektroniikkateollisuuden romahduksen myötä pysyvästi huipputeknologian kärkimaasta välituotteiden viejäksi. Tästä seuraava kustannustekijöiden ylikorostuminen ei ole toivottavaa kotimaisen palkkakehityksenkään kannalta.

Julkisen tutkimusrahoituksen ohella toiveena olisi, että velkavipuaan suhteessa bruttokansantuotteeseen jo lähes vuosikymmenen purkaneet finanssialan ulkopuoliset yritykset innostuisivat talouskasvun myötä investoimaan myös rakennusalan ulkopuolella. Yrityssektori ei vaikuta Suomessa reagoineen matalien korkojen vuosiin toivotulla tavalla. Kotitalouksien velkaantuneisuus on sen sijaan jatkanut tasaista kasvuaan läpi taantuman. Alhainen säästämisaste, vaihtuvakorkoisten asuntolainojen huomattava osuus ja kasvava korkoriski ovat tummia pilviä kuluttajien ennätyskorkean luottamusindikaattorin yllä.

Muihin pohjoismaihin verrattuna suomalaisten velkatilanne ei vaikuta vielä hälyttävältä, ja asuntojen hintojen kasvun tasaantuminen antaa ymmärtää, ettei Suomeen ole muodostumassa Ruotsin kaltaista velkavetoista asuntokuplaa. Korkomenot saattavat kuitenkin pitkällä tähtäimellä hillitä kotimaisen kulutuksen tukemaa kasvua myös Suomessa, kun EKP vihdoin nostaa ohjauskorkoaan Yhdysvaltain Fedin vanavedessä.

Komissio toivoo Suomelta rakenteellisia uudistuksia pitkän aikavälin talouskasvun ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia aiheuttavan osaamisvajeen korjaaminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta samalla on aika kääntää katse myös muihin tuottavuustekijöihin ja kannustettava investointeja tuotantovälineiden ohella tutkimukseen ja kehitykseen. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi kohdistamalla yritystukia aiempaa järkevämmin, mikä onkin parlamentaarisen työryhmän tavoitteena. Selvää on, ettei kilpailukykyä voi pitkään repiä ainoastaan työntekijöiden palkoista ja talouskasvua velkaantuvien kotitalouksien kulutuksesta.

Olli Toivanen

Ekonomisti