TYÖTTÖMISTÄ PIIRRETÄÄN LIIAN KARUA KUVAA

Jokainen voi tahollaan miettiä, millainen on julkisuudessa ja päätöksenteossa syntyvä kuva työttömistä työnhakijoista. Tasavallan presidentti ja siten merkittävä arvojohtaja Sauli Niinistö totesi vuonna 2013, että ”…on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän”. Mielikuva järjestelmää tietoisesti hyväksikäyttävistä ja moraalikadosta kärsivistä etuuksilla elävistä kansalaisista, on piirretty painavalla kädellä. Sellainen on Suomi 2010-luvulla.

PAMin jäsenkyselyyn keväällä 2017 vastanneista työttömistä 68 prosenttia koki, että heidän työllistymistään haittaa eniten kova kilpailu avoimista työpaikoista. Puolet työttömistä vastaajista koki, että ikä haittaa heidän työn saantiaan. Kapeikot työhön ovat ainakin ensivaiheessa muualla kuin työttömän mielessä. Toki pitkittyessään työttömyys askartelee ankarasti työtä vailla olevan mielessäkin. On vaikea säilyttää itsevarmuutensa loputtomalta vaikuttavalla tappioiden tiellä.

Töiden vastaanottamisen problematiikkaa pohdittaessa monesti keskustellaan vain työllistymisen taloudellisista kannustimista. Ne toki ovat keskeisiä, mutta myös työn laadulliset tekijät ovat merkityksellisiä. PAMin jäsenkyselyyn vastanneista työttömistä 84 prosenttia kertoi, että mielekäs työ ja hyvä työyhteisö voivat olla heille palkkaa tärkeämpiä ominaisuuksia työssä. Kun ihmiskuva politiikassa ja työmarkkinoilla on teoreettinen homo economicus – malli, niin lääkkeet moneen asiaan kaivetaan yksinomaan joko rahapussin suutta kiristämällä tai väljentämällä. 

PAMin jäsenkyselyyn vastanneista työttömistä 45% kertoi arvioivansa tarkkaan, mikä on mahdollisesta työstä maksettavan palkan ja työttömänä saatavien etuuksien erotus, kun he pohtivat kannattaako töihin lähteä. Joukko on merkittävä, mutta ei kuitenkaan enemmistö kyselyymme vastanneiden keskuudessa. Avoimena olevien työsuhteiden laatu ja niitä tarjoavien työnantajien maine ovat myös hyvin merkittäviä vetovoimatekijöitä työtä hakeville työttömille.

Työttömiä parjataan monesti passiivisesta työnhausta. Heitä syyllistetään tehokkaasti, erityisesti kun perustellaan yhä tiukkenevia velvoitteita ja kovenevia sanktioita. PAMin jäsenkyselyyn vastanneet työttömät olivat kyselyä edeltäneen kuukauden aikana hakeneet keskimäärin viittä työpaikkaa. Tiukin hakemistahti näytti olevan vastaajilla, joiden työttömyys oli kestänyt 3-6 kuukautta. Alueellisesti otollisinta paikkojen hakeminen vastauksien perusteella on Etelä- ja Länsi-Suomessa. Niillä alueilla paikkoja oli riittänyt kuukauden aikana haettavaksi keskimäärin kuusi. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa paikkoja oli etsijälle löytynyt haettavaksi keskimäärin kolme. 

Työttömien määrään nähden alimiehitetyt työ- ja elinkeinotoimistot ovat pystyneet tarjoamaan PAMin kyselyyn vastanneista työttömistä 39 prosentille ainakin yhtä työpaikkaa työttömyyden aikana. Moni on siis jäänyt tarjouksia vaille. TE-toimiston tarjoamista työpaikoista 62 prosenttia on ainakin jossain määrin ollut vastaajan osaamiseen ja työkokemukseen sopivia.

Vastauksista käy ilmi myös, että ennen muuta Etelä-Suomessa on kovin luottamus työllistymiseen. Etelä-Suomessa on vastaajilla vahvinta usko myös siihen, että täydennys- tai uudelleen koulutuksella voisi edistää työllistymistä. Siihen saattoi vaikuttaa se, että Etelä-Suomessa oli vastaajien keski-ikä muita alueita hieman alhaisempi.

Kyselyymme vastanneista työttömistä 38 prosenttia oli päätynyt työttömäksi irtisanomisen seurauksena. Useimmiten se oli tapahtunut tuotannollisista ja taloudellista syistä. Konkurssit ja työnantajayrityksen toiminnan loppuminen oli monella aloittanut taipaleen työttömänä työnhakijana. Lähes yhtä moni oli työttömänä määräaikaisen työsuhteen päättymisen seurauksena. Vain yksi kymmenestä oli syystä tai toisesta joutunut irtisanoutumaan työstään. Osa vastaajista oli päätynyt työttömäksi opintojen päättymisen jälkeen. Muita syitä työttömyydelle oli mm. perhevapaan päättyminen. Työstään irtisanotuilla keskimäärin oli ikää 48 vuotta ja he olivat vanhempia kuin muutoin työttömäksi päätyneet.

Kuten tutkimuksissa (kts. esim. Työpaikan menetys työuran loppuvaiheessa. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 02/2016) on nähtävissä, niin 45-vuotta voi olla kriittinen vaihe työttömäksi jääneille. Osan heistä kiinnittyminen työmarkkinoille nopeasti heikkenee. Mitä korkeampi ikä on, sitä pitemmät portaat takaisin työelämään saattavat olla.  

PAMin jäsenkyselyyn vastasi keväällä kaikkiaan 284 työtöntä. Määrä ei ole suuri, mutta kuitenkin mahdollistaa julkisesta keskustelusta syntyvän kuvan laajentamisen. Selvää on, että kyselyymme vastanneista monet ovat mahdollisuuksiensa mukaan pyrkineet takaisin työelämään avoimia paikkoja hakemalla. Heistä enemmistö arvostaa työssä laadullisia elementtejä, kuten hyvää työyhteisöä ja yrityksen hyvää mainetta, ei vaan pelkkää rahallista vastetta. Työllistymistä haittaa ennen muuta hakijoiden runsas määrä ja osalla ikävuodet. Halukkuutta täydennys- ja uudelleen koulutukseen löytyy. Aktiivista porukkaa siis, joka ei todellakaan jätä tietoisesti käyttämättä omia mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. 

Nyt ryhtiä 100-vuotiaan Suomen päättäjät! Lisää uskoa eliitin linnoissa ja vallan kabineteissa työtä etsivien ponnisteluihin. Ja tukea kepin sijaan eteenpäin pyrkiville!

Antti Veirto
Tutkimuspäällikkö