Julkisessa keskustelussa törmää ajoittain argumenttiin,
jossa työttömyyden syyksi nimetään TES:ien mukaiset minimipalkat.
Logiikka taustalla kulkee jotakuinkin niin, että nyt
työttömänä on ihmisiä, joiden tuottavuus ei riitä nykyisellä palkkatasolla
työllistymiseen, mutta nykyisiä TES:ien minimejä alemmilla palkoilla he
voisivat työllistyä. Johtopäätös on, että työttömyyttä pyritään torjumaan palkkatasoa
alentamalla tai TES:ien yleissitovuutta romuttamalla.
Parantaisiko minimipalkkojen pudottaminen aidosti
työllisyyttä?
Rakennusteollisuus ja Rakennusliitto kokeilivat alkuvuodesta
mallia, jossa pitkäaikaistyöttömän sai rekrytoida kuudella eurolla tunnissa.
Hanke ei oikein ottanut ilmaa siipiensä alle. Rekrytointeja
syntyi ilmeisesti yksi. En tiedä yllättyivätkö matalamman palkkatason
vaatijat kokeilun tuloksesta. Johtopäätös ainakin on selvä.
Yrittäjät eivät halua palkata pitkäaikaistyöttömiä nälkäpalkalla.
Sen sijaan yrittäjät haluavat osaajia, ja ovat yleensä valmiita maksamaan
heille kunnollisen palkan. (Poikkeuksiakin toki on, ja esimerkiksi palkattomien harjoitteluiden yleistyminen ja väärinkäyttö ovat huolestuttavia ilmiöitä.)
Minimipalkkojen romuttamista vaativat tahot ovatkin usein
akateemisia teoreetikkoja puoluekentän oikealta tai vihreältä laidalta, sen
sijaan että he olisivat asian kanssa konkreettisesti painivia yrittäjiä tai
työnhakijoita.
Antti Koskela
Ekonomisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti