KOULUTUSSOPIMUS - MITÄ HYVÄÄ, MITÄ HUONOA?

Hallituksen selvityshenkilöt saivat kauan odotetun esityksen koulutussopimus-mallista ulos viime viikon lopulla. Kommentoin esitystä tuoreeltaan ajatuksella "ei umpisurkea". Nyt ajattelin avata ajatuksiani hieman enemmän.

Esitys vastasi suurin piirtein odotuksia: palvelualojen näkökulmasta sillä on mahdollisuuksia edistää toimialojen osaamista niiden parissa, joiden työmarkkina-asema saattaa olla heikko (mm. koulupudokkaat, maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät).

Toisaalta se ei ratkaise niitä ongelmia, jotka jo ennestään olivat osa työssäoppimista tai laajennettua työssäoppimista.
Monet niistä nuorista, jotka eivät viihdy koulunpenkillä, haluaisivat ihan aidosti tehdä opintoja ensisijaisesti käytännön kautta. Mielestäni on varsin kohtuullista, että tällainen mahdollisuus pyrittäisiin antamaan mahdollisimman joustavasti ja opiskelijalähtöisesti.

"Kouluallergikot" päätyvät usein juuri palvelualoille. Jos siis vaihtoehtona on (pääasiallisesti työpaikoilla) koulutetut tai kokonaan kouluttamattomat palvelualojen työntekijät, on selvää, että ensimmäinen vaihtoehto on parempi. Tästä syystä koulutussopimus on jyvällä siinä, että opiskelijalle halutaan antaa mahdollisimman laaja repertuaari erilaisia tapoja opiskella lähtien hänen omista tarpeistaan.

Jos nämä tarpeet merkitsevät nykyistä laajempaa työpaikalla tapahtuvaa oppimista, se on mielestäni hyväksyttävät asia.
Oleellista on tietenkin se, että opiskelija on työpaikalla oppimassa ammattiin (hyvässä ohjauksessa ja tutkinnon perusteita noudattaen), ei varsinaisena työvoimana korvaamassa ammattitaitoisia työntekijöitä.

Ja tästä päästäänkin ongelmiin, jotka liittyvät lähinnä opiskelijan rooliin työpaikalla ja hänelle mahdollisesti maksettaviin korvauksiin.

Koulutussopimuksen olisi tarkoitus olla ei-työsopimuspohjainen. Esityksessä kuitenkin annetaan mahdollisuus maksaa opiskelijalle jonkinlaista vapaaehtoista korvausta. Jää hieman epäselväksi, millä perusteella (tessin alittavaa) korvausta maksetaan? Ja entäs jos koulutussopimus-opiskelijoita on samalla työpaikalla kaksi. Onko mahdollista, että työantaja päättää mielivaltaisesti maksaa toiselle ja jättää toisen nuolemaan näppejään?

Ja kuten olen usein sanonut, kaikessa työssäoppimisessa osapuolten roolien ymmärtäminen on kaiken A ja O. Työnantajan on ymmärrettävä, että opiskelija ei ole työpaikalla ensisijaisesti töissä, vaan oppimassa. Hänelle pitää varmistaa tasokas ohjaus ja myös työpaikalla tapahtuvan opiskelun on perustuttava tutkinnon perusteisiin. Ainoastaan näin opiskelijasta tulee laajasti työmarkkinakelpoinen alansa ammattilainen.

Työpaikka ei kykene tähän ilman oppilaitoksen tukea. Opettajien pitää hyväksyä muutokset omassa työssään. Oppimisympäristönä on nyt työelämä. Opiskelijan puolestaan pitää ymmärtää, että hän on tekemässä tavoitteellista opiskelua.

Jos koulutussopimuksessa katsotaan opiskelijalähtöisesti tutkinnon osa kerrallaan opiskelijalla paras tapa suorittaa opintoja, on uusi malli ihan potentiaalinen korvaamaan nykyisen työssäoppimisen. Jos taas erityisesti työnantajat eivät ymmärrä rooliaan kokonaisuudessa - ja pyrkivät luomaan jonkinlaisen halpatyövoimakerroksen - voidaan koko koulutussopimus räjäyttää saman tien. Etukäteen kyse on luottamuksesta, josta työmarkkinoilla on ikävä kyllä tällä hetkellä pulaa.

Mikko Laakkonen