Työnäytepalvelun kehittelyn taustalla on Sitra ja hallituksen selvitysmies Marja Kaisa Aula. Sitra on selvityksissään todennut, että Suomessa on ns. piilotyöpaikkoja. Sitran mukaan jopa 270 000 työpaikkaa odottaa löytäjäänsä. Sitra on luonnostellut ajatusta, jossa työttömät lähtisivät yrityksiin kaivelemaan piilossa lymyileviä töitä. Kuten kullankaivajat työttömät olisivat työelämän jotoksella vaskoolit kilisten ja saattaisivat toiviomatkallaan seisahtua jopa 4 kuukaudeksi työnäytepalveluun huuhtoakseen työpaikan jyvän esille. Työnnäytteen antajalle ei maksettaisi palkkaa, koska työtä ei tehtäisi työsuhteessa. Elanto tulisi edelleen työttömyysturvasta.
Marja Kaisa Aula ei ole peitellyt innostustaan työnäytteeseen. Hän näyttää uskovan, että TE-hallinto lähinnä haittaa työttömien työnsaantia. Työttömät pitäisi päästää kohtaamaan työnantajat ilman viranomaisten sotkeutumista. Ministeri Lindström puolestaan tekee mitä hallitusohjelma käskee ja tässä se käskee häntä selvittämään työnäytepalvelun käyttöönottoa. Lindström onkin vakuuttanut sitoutumistaan. Hänen mukaansa TEM kehittää työnäytepalvelun, joka ei tosin välttämättä ole Sitran esittämä malli. Lindström on toistellut työnäytepalvelun kritisoijille, että tulossa on tässä vaiheessa alueellinen kokeilu.
Vaikka ministeri Lindström vakuuttaa, ettei ole tarkoitus luoda ilmaistyömarkkinoita, ei todellisuus ole välttämättä ministerin kontrolloitavissa. Erityisesti viranomaisten mahdollisuudet valvoa työnäytepalvelun käyttöä loistavat poissaolollaan Sitran esityksessä. Se on erikoista, kun kuitenkin työttömyysturvaa rahoitetaan lakisääteisesti.
Työnäytepalvelun kehittely on alkuvaiheessa ja ilma on sakeana kysymyksistä. Selvää on, ettei työnäyte toimi kaikilla toimialoilla tai ammattiryhmissä, kuten esimerkiksi terveydenhuollon potilastyössä. Mille toimialoille ja tehtäviin työnäyte siis tulisi? Mikä olisi kausityön tulevaisuus Suomessa, teetettäisiinkö se jatkossa työnäytteen antajilla? Entäpä palvelualoilla vaikkapa kassavastuu, voisiko sitä edellyttää ei-työsuhteiselta työnäytteen antajalta? Mitkä ovat ylipäätänsä työnäytteen antajan ja yrityksen oikeudet ja velvollisuudet? Kuka vakuuttaa työnäytteen antajan tapaturman varalta?
PAMin edustamien alojen kannalta onkin huolestuttavaa se mitä jäisi jäljelle, kun mitä ilmeisemmin toimialoja tehtävineen rajautuisi työnäytepalvelun ulkopuolelle. Tiedossa on, että myynti- ja palvelutyössä on jo nyt merkittävä osa esimerkiksi työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevista. Tiedossa on myös, että erilaisia ilmaisen työn muotoja on aikaisemminkin hyödynnetty kyseenalaisella tavalla. Työharjoittelijat ja muut ilmaisen työn tekijät saatetaan jopa huomioida henkilöstösuunnitelmissa samanaikaisesti kun talon työsuhteisesta väestä suurin osa on osa-aikaisia. On jopa tiedossa, että osa-aikaisten työtunnit ovat vähentyneet silloin kun harjoittelijoita on tullut taloon. Sitran mallissa ei olisi mitään viranomaistahoa, joka voisi hillitä tuollaisessa tilanteessa työnäytteen antajien hyväksikäyttöä ja palkatun työn korvaamista työnäytetyövoimalla. Kuka puuttuisi esimerkiksi siihen jos työnäytteen antajia tulisi jatkuvassa ketjussa hoitamaan jotain tehtävää ilman, että heistä kukaan työllistyisi näytteen annettuaan?
Mitään eksaktia toteuttamiskelpoista työnäytemallia ei ole siis vielä olemassa. Ketkään muut kuin Sitra, Lindström ja Aula eivät ole innostuneet työnäytepalvelun ideasta. Ehkäpä jo olemassa olevien keinojen, kuten työkokeilun kehittämisestä, löytyisivät paremmat keinot edistää työttömien työllistymistä. Lindströmin vakuuttelut siitä, että nyt ei ole tarkoitus luoda halpatyömarkkinoita ja lisätä ilmaistyön teettämistä, eivät varsinaisesti vakuuta. Jos Sitran mallilla mentäisiin, niin ilmaistyön lisääntyminen olisi väistämätöntä.
Antti Veirto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti