TURVAPAIKANHAKIJAT TÖIHIN - MUTTA MITEN?

Ennen Pariisin terrori-iskuja suurin paniikki Suomeen vyöryvistä turvapaikanhakijoista alkoi jo pikku hiljaa laantua. Nyt tragedian jälkimainingeissa kannattaa muistaa, että esimerkiksi Irakista tai Syyriasta Eurooppaan saapuvat ihmiset pyrkivät nimenomaan pois terrorismin uhan alta. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu tuskin sinänsä lisää terrorismin uhkaa. Fanaatikot ovat löytäneet ja löytävät jatkossakin tiensä perille joka tapauksessa.

Suomen kannalta peruskysymykset eivät ole muuttuneet: miten majoitamme kymmenettuhannet turvapaikanhakijat, miten tunnistamme maahan jäävien ihmisten osaamisen ja taidot, miten tuemme heitä työllistymään, miten kotoutumisessa kaiken kaikkiaan onnistutaan?

Koska vuotuinen nettomaahanmuutto tulee uusien turvapaikanhakijoiden myötä vähintään tuplaantumaan, on kotoutuminen Suomeen aloitettava niin pian kuin mahdollista, mielellään siis jo ennen varsinaisen turvapaikkapäätöksen saamista. Tämä silläkin uhalla, että osa hakijoista tulee myöhemmin saamaan kielteisen päätöksen. Koska varsinainen kotoutumiskoulutus on tarkoitettu jo oleskeluluvan saaneille, olisi työ- ja elinkeinoelämällä mahdollisuus kantaa kortensa kekoon jo varhaisemmassa vaiheessa.

Tällä hetkellä turvapaikanhakijalla on mahdollisuus työskennellä kolmen tai kuuden kuukauden jälkeen maahantulosta riippuen siitä, onko hänellä pätevää henkilöllisyystodistusta. Näitä karenssiaikoja voisi ensinkin hieman lyhentää.

Lisäksi työnantajat näyttäisivät yhteiskunnallista vastuuta ja kaukonäköisyyttä palkkaamalla turvapaikanhakijoita. Tässä kohtaa työnantajat yleensä vetoavat työn tuottavuuteen: sellaista työtä ja palkkaluokkaa ei olekaan, mihin kielitaidottoman ja kouluttamattoman turvapaikanhakijan voisi laittaa.

Voisiko ratkaisu olla erillinen työmarkkinaosapuolten neuvottelema sopimus? Koululaisille tarkoitettuja Tutustu ja tienaa -sopimuksia on jo pitkään neuvoteltu useilla aloille. Niistä voisi ottaa mallia. Voitaisiin puhua vaikka turvapaikanhakijoille suunnitellusta "suomalaiseen työelämään perehdyttämisen mallista".

Turvapaikanhakija saisi hallitulla tavalla suomalaista työkokemusta ja tuottavaa tekemistä. Työantaja voisi esitellä alaansa ja loisi potentiaalista tulevaisuuden työvoimaa. Työstä maksettaisiin yhteisesti sovittu asiallinen korvaus ja puheet ilmaistyövoimasta voitaisiin haudata. Työelämään tutustuminen edistäisi kotoutumista ja luultavasti myös hälventäisi ympäröivän yhteisön mahdollisia ennakkoluuloja turvapaikanhakijoita kohtaan. Nehän haluavat tehdä töitä eivätkä vain löysäillä veronmaksajien piikkiin!

Mukana olisi vahva sosiaalinen ja kotoutumista edistävä elementti yhdistettynä oikeasti tuottavaan työhön. Ymmärrän hyvin, että monet eivät suhtaudu erillissopimusten tekoon erityisellä innolla. On täysin tiedossa, että Tutustu ja tienaa -harjoittelijoiden osalta asiat eivät ole aina menneet kuten Strömsössä. Tietenkään erillissopimuksen pohjalta työskenteleviä turvapaikanhakijoita ei saisi palkata korvaamaan pysyvää henkilöstöä. Korostankin, että tässä on kyse ideasta, jota tulisi analysoida tarkkaan ja sen jälkeen arvioida sen käyttökelpoisuus.

Fakta kuitenkin on, että mitä nopeammin maahanmuuttaja pääsee suomalaisille työmarkkinoille, sitä paremmin hän pidemmän päälle kotoutuu Suomeen. Sama sääntö pätee tietenkin myös turvapaikanhakijoiden kohdalla. Virallinen kotoutumisjärjestelmä on ajoittain jäykkä ja valtavien määrällisten paineiden alla. Työelämän toimijoilla voisi nyt olla näytön paikka!

Mikko Laakkonen