TUOKIOPALOJA TYÖTTÖMYYDESTÄ JA TYÖVOIMAN KÄYTÖSTÄ

ELÄMME parhaillaan pimeintä vuodenaikaa. En kuitenkaan rohkene valittaa. Katsos, kun aikoinaan oli pimeä keskiaika, joka muutaman kuukauden sijaan kesti muutaman vuosisadan. Pimeän keskiajan jälkeen alkoi tulla valoisampi keskiaika. Suomeen valo tuli orjalaivojen keulalyhdyissä. Novgorodin kauppiaat kävivät hakemassa täältä ihmisiä kaupattavaksi vieraisiin maihin.

SUOMESSA oli vielä viime vuosisadan alkuvuosikymmeniä pestuumarkkinoita. Ne olivat saaneet alkunsa jo 1600-luvulla. Maaseudun työväki asetti työpanoksensa myyntiin syksyisin pestuumarkkinoilla, joilla tilalliset heitä katsastivat omiin tarpeisiinsa. Pestuumarkkinoilla tehdyt sopimukset olivat sitovia ja siten sopimuksesta irtaantuminen vaikeaa. Mikäli pestattu ei työpaikalleen ilmaantunut, hänet haettiin tarvittaessa virkavallan toimesta töihin. 1800-luvun lopulla pestuumarkkinoista seuranneisiin kohtuuttomuuksiin alettiinkin kiinnittää huomiota. Aikalaislehdissä niitä verrattiin orjamarkkinoihin. Pestuumarkkinat siirtyivät historiaan vähitellen 1900-luvun alun vuosikymmeninä, samalla kun työn välittämistä alettiin säädellä valtion toimesta. Sääntelyn tarvetta tuotti ennen muuta se, että kaupunkeihin ja etupäässä Helsinkiin oli syntynyt monenkirjavia yksityisiä työnvälitystoimistoja. Niiden vaatimat palkkiot saattoivat pahimmillaan olla 10 prosenttia välitettävänä olevan työn vuosiansioista. Monien eri asioiden, ei vähiten työväestön vaatimusten, summana vuonna 1917 työnvälitysasetus kielsi yksityisen työnvälitystoiminnan ilman julkisen vallan erikseen myöntämää lupaa. Sääntelyä tarvittiin kohtuuttomien sopimusehtojen kitkemiseksi.

ENNEN 1970-lukua työttömyyttä hoidettiin lapiolinjalla eli työllisyystöillä. Lopulta tekninen kehitys teki työllisyystöiden käyttämisestä tuottamatonta. Asia kuvautuu osuvasti Työn uudet jutut – kirjoituskilpailuun 90-luvun puolivälissä osallistuneen kokemuksissa työllisyystöistä:
”Jäin kuusikymmentäluvun lopulla työttömäksi, ja kun kotona asustelin, vanhemmat alkoivat hermostua. Työllistämistyötä löytyi Hartolasta. Asuttiin parakissa ja kuri oli kuin armeijassa. Illat pelattiin korttia. Kaverinikin menetti yleensä tilin jo etukäteen. Lisäksi meni ”sukunauris” eli perintötaskukello kortilla. Päivällä peiteltiin tienpenkalla isoja kiviä ja kantoja. Seuraavana päivänä katerpillari oli kaivanut ne esiin ja sama työ alkoi uudestaan. Muutaman viikon kuluttua olin niin täynnä työllistämistyötä, että löin lapion santaan ja lähdin kotiin”.

VUONNA 1968 Suomessa oli työttömiä 89 000. Ensimmäisen kerran vuositasolla Suomessa oli yli 100 000 työtöntä vuonna 1977. Pelle Miljoona & N.U.S niihin aikoihin julkaisi punkrallin ”Olen työtön”. Myös Hector lauloi ”Ei mittään” eli työttömän arkiviisun vuonna 1978. Kun Suomessa oli ensi kerran yli 200 000 työtöntä vuonna 1992 tai kun 400 000 meni rikki 1994, ei aiheesta enää mieleenpainuvia sikermiä taidettu säveltää. Työttömyys arkipäiväistyi.

SUOMEEN kotoutuminen ei ole homma helpoimmasta päästä. Maahantulijoita odottaa omituinen kieli ja sitä harvakseltaan käyttävä kansa. Talvella on sysipimeää. Pimeyden ytimeen pääsee viimeistään marras-joulukuussa. Työmarkkinat ovat monille tulokkaista kovat. Ulkomaisen työvoiman työttömyysaste oli 29 prosenttia lokakuussa 2015, kun koko Suomen työttömyysaste oli 8,7 %. Suomeen kotoutumisen vaikeudesta kertoo sekin, että kotoutumista koko elämänsä yrittäneet kantasuomalaiset lähtevät yhä useammin välittömästi eläkkeelle jäätyään kotoutumaan valoon ja lämpöön.

YHDYSVALTOJA pidetään sulatusuunina, jossa kaikki menee myönteisellä tavalla keskenään sekaisin. Sinne on perinteisesti moni hakeutunut kotoutumaan vanhalta mantereelta. Aikoinaan sinne vietiin ihmisiä väkisin muualta kuin vanhalta mantereelta. Väkisin viedyt päätyivät orjuuteen. Orjuudella ja epätasa-arvolla on pitkä varjo. US Labour Statistics kertoo, että mustien keskuudessa vähintään 99 viikkoa kestänyt työttömyys on yleisempää kuin valkoisten ja latinoiden keskuudessa. Lokakuussa 2015 valkoisten työttömyysaste oli 4,4 % ja mustien 9,2 %. Yhdysvallat ei ole kummoinen sulatusuuni.

SUOMEN kyky sulatella on nyt koetuksella. Maassa on enemmän turvanpaikanhakijoita kuin koskaan ja mittava työttömyys. Samanaikaisesti meillä on hallitus, joka tuhokapitalismille tyypillisesti yrittää kriisin varjolla iskeä pirstaleiksi kaiken entisen markkinoiden ylivallan tieltä. Nyt tarkkana siis kaikki siellä. Kinkut pitää sulattaa, apua tarvitsevat ihmiset pitää sulattaa osaksi meidän yhteiskuntaa, suvaitsevaisuuden pitää sulattaa ennakkoluulot ja ilmastosta huolehtia niin, ettei ikijää sula. Valehtelijoita ja harhaanjohtajia ei pidä sulattaa. Eikä orjakauppiaita.

Antti Veirto