Kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttötutkinto on osaamisen todentamisen ja osoittamisen väylä. On epäoleellista, miten osaaminen on hankittu. Oli kyse sitten vuosien työkokemuksesta tai luonnonlahjakkuudesta, jos hanskaat loistavasti vaikka kokin ammattitutkinnon kriteerit, voit muutaman tutkintotilaisuuden kautta saada kouraasi täysin pätevän ammatillisen tutkinnon.
Jos taas olet kuten allekirjoittanut, vailla käytännössä mitään luonnollista lahjakkuutta, järjestävät oppilaitokset armollisesti myös "tutkintoon johtavaa koulutusta". Osaaminen voidaan hankkia myös tätä kautta - ja ei muuta kuin tutkintotilaisuuteen.
No, toki koko prosessi alusta loppuun on hieman monimutkaisempi, mutta näyttötutkintojen perusidea on edellä mainittu. Ideaalimaailmassa myös jokaiselle opintielle lähtijälle tehdään tutkintotilaisuuden järjestävän oppilaitoksen toimesta perinpohjainen henkilökohtaistaminen, jossa nimen omaan tsekataan hänen osaamisen tasonsa ja puutteensa suhteessa tavoitteena olevaan tutkintoon. Tarvitsetko lisäosaamista jossain tutkinnonosassa? Miten se olisi järkevintä hankkia?
Jouhevasti homma toimii myös silloin, kun työnantaja ymmärtää lähteä tanssiin mukaan. Hyviä kokemuksia löytyy esimerkiksi kaupan alalta, jossa työantajayritys on mahdollistanut myynnin ammattitutkinnon suorittamisen työntekijän omia töitä tehden. Tutkintotilaisuudet järjestetään omalla työpaikalla todellisissa työelämän tilanteissa, ja jos jonkinlaista valmistavaa koulutusta tarvitaan, sekin voidaan järjestää omalla työpaikalla oppisopimuspohjalta. Sujuvampaa järjestelmää ammatillisen tutkinnon suorittamiseen työn ohessa on vaikea keksiä.
Työelämän koulutusneuvojien ja luottamusmiesten haasteena on saattaa tieto näyttötutkintojen potentiaalista työnantajien korviin. Yt-lainsäädäntö edellyttää vuosittaisten henkilöstö- ja koulutussuunnitelmien tekemistä. Kun henkilöstökoulutus suunnitellaan ja toteutetaan pykälien mukaan, saa työnantaja koulutuksen myötä tuottavampien työntekijöiden lisäksi myös lisäverohyödyn.
Kaiken kaikkiaan ajat eivät ole aikuiskoulutukselle parhaat mahdolliset. Hallitus leikkaa aikuiskoulutustuesta sievoisen siivun poistamalla siitä valtion kustantaman perusosan ja tekemällä siitä lainamuotoista. Kannattaako leikata juuri siitä tuesta, joka tuo työmarkkinoille kaikkien peräänkuuluttamaa dynaamisuutta? Tällä hetkellä pari tonnia tienaavan duunarin ansiosidonnainen aikuiskoulutustuki on noin 1 200 euroa kuussa. Voin vannoa, että perusosan (705,20 €) vähentäminen tuosta summasta käytännössä lopettaa pieni- ja keskituloisten omaehtoisen kouluttautumisen. Dynaamiset työmarkkinat vaativat mahdollisuuksia sujuvaan alanvaihtoon. Nyt hallituksen toiminnan tulokset uhkaavat olla sataprosenttisen päinvastaiset.
Mutta lopetetaan positiiviseen sävyyn. Jos et ymmärtänyt allekirjoittaneen yritystä avata näyttötutkintojärjestelmää, onneksi toiset ovat tehneet senkin paremmin ja viihdyttävämmin.
Mikko Laakkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti